Kahlaajarariteetti Lietteillä

Menimme Heikin kanssa lauantai-iltapäivällä Lietteille bongaamaan Petterin löytämää tundrakurppeloa. Ilma oli helteistä, mutta kova kaakkoistuuli kuivatti hien pinnasta. Rannassa kuulimme linnun siirtyneen pitkosten päästä Yyterin suuntaan noin 500 metrin päähän. Päästyämme paikalle se oli taas lentänyt kauemmaksi. Painelimme porukan jäljessä perälle saakka. Rantaviivalla oli aivan mahdottomasti valkoposkihanhia. Ne väistyivät vain muutaman metrin päähän ja sekin närkästyneen mölinän kera.

Kurppelo oli ensin kovin kaukana, mutta ei kuitenkaan niin pitkällä ettei sitä olisi tunnistettu.

Syötyään peräkulman tyhjäksi kurppelo tuli sirrikaveriensa kanssa kohtalaiselle etäisyydelle myötävalon puolelle.

Parvessa oli myös karikukko.

Räyskän rääkäisy sai koko poppoon ilmaan. Ne laskeutuivat kohta kuitenkin samaan paikkaan. Tundrakurppelo on kuvan etureunassa, takareunassa on pikkusirri ja keskemmällä mustavatsainen suosirri ja kuovisirrejä.

Nokka saattaa olla kärjestään vähän paksumpi.

Tästä kulmasta nokan kärki näyttäisi kaartuvan aavistuksen alaspäin. Heijastuksessa nokka kärsii skolioosista.

Kurppelo kaveerasi kuovisirrin kanssa.

Ja välillä suosirrien kanssa.

Paikalla oli myös muutama isosirri. Tämän linnun siivessä on jotain vikaa.

Isosirriltä ei sapuska lopu. Siitä pitää huolen yli 2000 valkoposkihanhea.
Aurinko oli jo aika alhaalla, kun lähdimme pois. Muutama harrastaja tuli silti vielä vastaan.
Petterille monet kiitokset hienon linnun löytämisestä.

Hannu Rinne

Heijastuksia Hanhistosta 13.8.

Päivän pääkohde oli Säpin Hanhisto. Kävimme myös Luoteen Räyhässä, koska se on matkan varrella.

Aamulla oli niin viileää, että rantaan muodostui sumua. Vanhat kalastajat kutsuivat kylmää aamusumua poorakaasuksi. Nimi lienee aika paikallinen, koska internet ei tunnista sitä, tai sitten se kirjoitetaan eri tavalla.

Luoteen Räyhässä ei suosirrien ja muutaman suokukon lisäksi ollut oikein mitään lintuja. Lähdimme melkein heti eteenpäin.

Kaksi äänekästä merikihua kisaili ilmassa.

Tiiran saalis näyttää tuulenkalalta tai pikkutuulenkalalta.
Rantauduimme Säppiin parikivien tuntumaan. Ei häävi paikka, mutta menetteli kun ei ollut merenkäyntiä.

Hanhistossa oli kohtalaisesti kahlaajia. Niiden joukossa neljä vesipääskyä.

Lintu tarkkailee hörppääkö saappaani vettä. Puljut tulivat, mutta ei vielä tässä paikassa.

Vesipääskyt olivat aika pelottomia, niin kuin ne yleensä ovat.

Porukkaan mahtui yksi akrobaatti.

Tässä ollaan jo lähellä tarkennusalueen alarajaa.

Aamupäivällä Hanhistossa täytyy kuvata tai pääsee kuvaamaan vastavaloon. Meressä ei oikein uskalla kahlata pohjan liukkauden takia.

Olen varmaan ennenkin todennut liron olevan erittäin tyylikäs kahlaaja.

Liro: Joku piikkinokka on pyörinyt ympärilläni jo hyvän aikaa.
Suokukko: Sama juttu täällä. Lisäksi se kenokaula tavoittelee samoja makupaloja kuin minäkin.

Liro hiippailee aika lähelle kunhan malttaa istua hiljaa paikoillaan.

Pikku- ja lapinsirrien suhde oli osapuilleen 5:1.

Tylli on utelias lintu ja tulee hyvin lähelle.

Vanhempi tylli uhkaili nuorta moneen kertaan.

Mustaviklo lähtee usein nostelemaan jo matkojen päästä. Muutamat nuoret linnut ovat pelottomampia.

Iltapäivällä vesipääskyt olivat myötävalossa. Heijastukset häipyivät aallokon myötä.

Hannu Rinne

Räyhät 7.8.

Taas kerran aamukuudelta kohti Räyhiä. Ensimmäinen kohde oli Luoteen Räyhä.

Aikuiset tiirat ovat jo selvästi vähentyneet. Nuoria tiiroja oli vielä kymmeniä Räyhän vesissä.

Kyhmyjoutsenia, koskeloita ja taustalla Säppi.

Heijastuksesta paljastuu se mitä vähän epäiltiinkin, nimittäin vesipääsky sulkee nokkansa varjoaan nopeammin.

Tässä taas paljastuu se mitä jo jonkin aikaa epäiltiin, eli heijastus valehtelee.

Vesirajassa oleva vihreä rantu on ylimääräinen koriste vesipääskyn puvussa.

Vertailukohdan puuttuminen vaikeuttaa vesipääskyn koon arviointia. Se on vain västäräkin kokoinen. Esim. sorsan rinnalla se näyttää kääpiöltä.

Vesipääsky tähyilee rannassa Säpin suuntaan.

Ilmeisesti oikeasti yksijalkainen tylli. Ainakaan se ei käyttänyt toista jalkaansa edes liikkuessaan kivellä, vaan hyppi paikasta toiseen.

Nuoret suosirrit eivät ole kovin arkoja.

Retken ainoa pikkusirri.

Lapinsirrejä nähtiin yhteensä kolme. Muita kahlaajia olivat punajalkaviklo, valkoviklo, mustaviklo, liro, suokukko ja meriharakka. Räyhästä tuli vielä rantasipi ja taivaanvuohi.

Räyhässä pyöri kaksi uteliasta luotokirvistä.

Mahtaako naula upota tuohon paikkaan. Siinä on vastassa oksa ja ruostunut naula.

Eteläpään pihjajien katveessa piilotteli nuori lintu, jonka tunnistamisessa oli vaikeuksia. Ei ainakaan kirjosiipikäpylintu, joten ehkä sitten kirjosieppo. Aivan samaan paikkaan kuului lyhyt, kuiva rätisevä ääni, joka toi mieleen vähän peukaloisen. Ääni kuului kolme kertaa tunnin aikana, mutta mitään ei näkynyt.

Rätisevä ääni kuului näistä puskista.

Räyhässä oli runsaasti amiraaleja, yksi tykkimies ja yksi jääkäri. Eli vähän oli miehistön ja päällystön suhde nurinpäin.

Hannu Rinne

Tynkäreissu Räyhään 31.7.

Startti oli taas kuudelta Makholman rannasta.

Menomatkalla oli hetken aikaa vähän erilaisia valoja. Vasemmalla Idän Räyhä.
Räyhän rannassa aloimme ihmetellä pilssipumpun jatkuvaa käymistä. Vettä tuntui vaan piisaavan, eikä ollut mitään hajua mistä sitä tuli lisää. Pumppu piti vesimäärän aisoissa, mutta oli selvää että kohta puoliin olisi häivyttävä.

Pari selkälokkia kierteli Räyhän eteläpään päällä.

Pilkkasiiven pesimätulos ei ole häävi, mutta jotain sentään.

Räyhän pohjoispäässä oli kolmen aikuisen räyskän vastaanottokomitea.
Tässä vaiheessa veneen pohjalta kuului jo sellainen lorina, että oli lähdettävä takaisin Makholmaan. Räyhässä olisi ollut jonkin verran kahlaajia, mutta minkäs teet. Rantasipi, meriharakka, suosirrejä, liroja ja suokukkoja ehdittiin näkemään veneestä käsin.

Aavesaari.

Viasvedenlahdella pari valkoposkihanhipoikuetta.

Makholman rannassa oli sinisorsia kivellä. Toinen sorsa lähti tiehensä ja toinen jäi hetkeksi paikoilleen - erittäin pätevästä syystä.



Lähtisikö muutolle vai tekisikö hämähäkille kiusaa rikkomalla sen verkon.

Hannu Rinne