Kahlaajarariteetti Lietteillä

Menimme Heikin kanssa lauantai-iltapäivällä Lietteille bongaamaan Petterin löytämää tundrakurppeloa. Ilma oli helteistä, mutta kova kaakkoistuuli kuivatti hien pinnasta. Rannassa kuulimme linnun siirtyneen pitkosten päästä Yyterin suuntaan noin 500 metrin päähän. Päästyämme paikalle se oli taas lentänyt kauemmaksi. Painelimme porukan jäljessä perälle saakka. Rantaviivalla oli aivan mahdottomasti valkoposkihanhia. Ne väistyivät vain muutaman metrin päähän ja sekin närkästyneen mölinän kera.

Kurppelo oli ensin kovin kaukana, mutta ei kuitenkaan niin pitkällä ettei sitä olisi tunnistettu.

Syötyään peräkulman tyhjäksi kurppelo tuli sirrikaveriensa kanssa kohtalaiselle etäisyydelle myötävalon puolelle.

Parvessa oli myös karikukko.

Räyskän rääkäisy sai koko poppoon ilmaan. Ne laskeutuivat kohta kuitenkin samaan paikkaan. Tundrakurppelo on kuvan etureunassa, takareunassa on pikkusirri ja keskemmällä mustavatsainen suosirri ja kuovisirrejä.

Nokka saattaa olla kärjestään vähän paksumpi.

Tästä kulmasta nokan kärki näyttäisi kaartuvan aavistuksen alaspäin. Heijastuksessa nokka kärsii skolioosista.

Kurppelo kaveerasi kuovisirrin kanssa.

Ja välillä suosirrien kanssa.

Paikalla oli myös muutama isosirri. Tämän linnun siivessä on jotain vikaa.

Isosirriltä ei sapuska lopu. Siitä pitää huolen yli 2000 valkoposkihanhea.
Aurinko oli jo aika alhaalla, kun lähdimme pois. Muutama harrastaja tuli silti vielä vastaan.
Petterille monet kiitokset hienon linnun löytämisestä.

Hannu Rinne