Varanki maaliskuu 2011(1)

Lähdimme Mikan kanssa kohti Varankia lauantaiaamuna 5.3. kello 06:30. Ensimmäisenä päivänä oli aikomus ajaa Rovaniemelle tai Sodankylään saakka. Kahdeksan aikaan illalla olimme Sodankylässä. Majoituksen olimme varanneet matkalla hotelli Sodankylästä.

6.3.

Kello 7 olimme taas autossa kohti pohjoista. Tänään oli tarkoitus napata jo ensimmäiset kuvatkin. Mika oli selvittänyt, että Laanilan savottäkämpällä on ruokinta, jossa käy lapintiaisia.

Ruokinnalla olleesta kuukkelista ei napsahtanut vuodenpinnaa, koska olimme nähneet sellaisen jo Vuotson tuntumassa.

Lapintiaisesta tuli vuodenpinna ja samalla kuvapinna.
Savottakämpällä ei ollut sunnuntaiaamuna muita asiakkaita, joten omistajalla oli aikaa jutustella meidän kanssamme. Saimme muutamia vihjeitä linnuista kesää varten. Täytyy pitää mielessä vastaisuuden varalle. Kohta matka jatkui kohti Ivaloa ja Inaria.

Inarijärven rannassa on voimalaitos, joka ilmeisesti pitää palan rantaa sulana koko talven.

Ja sulassa tietysti pastori.
Kaamasen neljäntuulentupa oli toinen paikka, jossa pitäisi olla lapintiaisia.

Lapintiainen on helppo 'hoitaa' talvella Lapin ruokinnoilta, mutta paljon vaikeampi kesällä.

Pari kuukkelia oli täälläkin

ja useita taviokuurnia. Lisäksi ruokinnalla oli viherpeippoja, hömötiaisia, talitiaisia ja urpiaisia.
Kahvin jälkeen kohti Utsjokea. Muistin kesällä syöneeni lounasta Utsjoella, mutta ei ollut suuri yllätys, että paikka oli nyt kiinni. Ei kun kohti Nuorgamia.

Nuorgamin tieltä porokuva, ettei vaan jää kokonaan ottamatta.

Jos Nuorgamin liikekeskusta täydennettäisiin synnytyssairaalalla ja hautaustoimistolla, niin se sisältäisi kaikki ihmiselle tarpeelliset instituutiot.
Liikekeskuksesta liikkuu sellainenkin huhu, että se on ehdottomasti paras paikka bongata Ruijassa liikkuva Porilainen lintuharrastaja.
Nuorgamista ei ole enää kuin vajaa neljäkymmentä kilometriä vuonolle. Varangerbotnissa meidät valtasi epäusko, koska vuono oli jäässä. Päätimme vaatia saman tien rahat takaisin - ei vain ollut selvää keneltä. Aikaisemmilta matkoilta tuttu Varangerbotnin lounaspaikka oli tietenkin sunnuntaina kiinni, joten lähdimme kohti majapaikkaa Vestre Jakobselvissa.

Vuono ei ollut jäässä kuin aivan pohjukasta. Nessebyn laajalla lieterannalla näimme ensimmäiset merisirrit.
Alkoi hämärtää kun kurvasimme nuorisokeskuksen pihaan Vestre Jakobselvissa. Ivalosta ostettujen eväiden nauttimisen jälkeen ei tarvinnut juuri odotella unta.

7.3.

Olimme aamuseitsemältä Vadson satamassa pikku pakkasessa ja kovassa tuulessa.

Allihaahka oli yksi matkan tavoitelajeista. Rannassa oli kaksi lintua ja ulompana muutama lisää.

Allihaahkanaaras.

Tässä on vain hiukan haurua kyydissä, mutta valitettavan usein lintujen ympärillä näkee erilaisia lankoja ja muovisuikaleita.

Vadson ja Vardon rajan ylitys.

Hamningbergin tienhaaran kohdalta näkyi iso sorsaparvi. Parvesta löytyy neljä lintulajia.
Vardossa, kuten ei Vadsossakaan ollut kalastusta. Sillä on huomattava vaikutus lintumääriin. Vardon satama-altaassa oli pieni haahkaparvi ja muutamia riskilöitä, alleja, allihaahkoja sekä merimetsoja.

Alli.
Alkoi olla lounasaika, joten etsimme vanhan tutun aasialaispaikan. Ovessa luki paikan olevan auki keskiviikosta eteenpäin alkaen kello 15:00, joten se siitä sitten. Lähdimme takaisin Vadson suuntaan Ekkeroylle.

Vardon ja Vadson rajan ylitys.
Ylhäällä Ekkeroylla tuuli rajusti vuonon suunnalta. Lintuja oli silti kivasti liikkeellä ja lumihanki heijasti valoa myös lintujen alapuolelle.

Merikotka

Merikotkan kaveri.

Aikuiset pikkukajavat olivat pesimäkallioillaan. 2kv kajavat eivät olleet vielä paikalla.

Eri-ikäisiä ja pukuisia isolokkeja oli matkalla Vadson suuntaan. Parissa tunnissa meni 15 lintua.







Ekkeroyn kylä.
Vadsosta löytyi vastoin kaikkia odotuksia auki oleva ruokapaikka. Kokki leikkasi takahuoneessa pizzaa, joten tilasimme sellaisen. Pizzaa ei kuitenkaan ollut listalla, mutta hampurilaisateria oli. Aterian jälkeen tarkastimme vielä sataman ja palasimme majapaikkaan kuuden tuntumassa.

8.3.

Aamuhämärissä matkalla kohti pohjoisessa olevaa Berlevågia.

Nessebyn hirvestä uusi nisäkäspinna.
Tenojoen varrelta tuli hiiripöllö retkipinnaksi. Pöltsistä ei irronnut edes välttävää kuvaa.
Tunturiylängöllä ennen Kongsfjordia ei näkynyt yhtään lintua.

Ei Kongsfjordin vuonokaan ole aivan täynnä lintuja.

Eräs Kongsfjordin lähiöistä.

Kjolnesin majakka.

Majakalla oli kohtalainen haahkaparvi. Suurin osa on ilmeisesti kyhmyhaahkoja. Aikuisia koiraita on kaksi.

Berlevågin rannoilla oli merisirrejä. Niillä on paremmat särpimet kuin meillä.

Tämän paikan sijainti on syytä merkitä tulikirjaimilla navigointilaitteen muistiin. Rouva kysyi mitä haluamme syödä. Sanoimme että kalaa, mutta sitä ei ollut, koska alukset olivat pysyneet viime aikoina maissa. Suuri porsaankyljys nosti kummasti verensokeria ja mielialaa.

Pikkukajavat pesivät kalliojyrkänteillä ja muutamat rakennuksien seinillä.

Kyhmyhaahkoja, ilmeisesti 2kv ikäluokkaa.
Tarkoitus oli viettää koko päivä Berlevågissa, mutta lintuja oli niin vähän, että lähdimme Båtsfjordiin.

Berlevågin ulkopuolelta löytyi huonossa hapessa oleva kettu.

Ylängöllä olevia mökkejä voi olla vaikea löytää. Muutamista ei näkynyt kuin savupiippu.

Lähellä Båtsfjordia olevassa solassa lingottiin lunta.
Båtsfjord oli ainoa paikka Varangilla, jossa purettiin kalaa aluksista. Satamassa pulikoi valtava haahkaparvi vahvistettuna kymmenellä kyhmyhaahkalla. Lokkeja oli myös runsaasti, samoin kuin allihaahkoja. Alkoi olla ilta käsillä, joten päätettiin tulla takaisin toisena päivänä.

Ennen poistumista kyhmyhaahkapotretti.

Ylhäällä Båtsfjordfjellenillä tuiskasi niin paljon, että aurat olivat koko ajan liikkeellä.

Ilta yllätti jälleen. Tästä on vielä yli 100 kilometriä V. Jakobselviin.

Hannu Rinne