Falkland/Saunders Neck(2) 2011

22.1.
Lähdimme kokopäiväretkelle Neckin Elephant Pointiin puoli viideltä aamulla. Oli sumuista ja pilvistä, eikä mikään viitannut siihen, että päivästä tulisi aurinkoinen.

Alkumatkasta Neckin rannalle aukesi erikoinen valoikkuna.

Kävelimme 7-8 kilometriä ilman erityisiä havaintoja. Kani napsahti nisäkäslistalle.

Mustakaulajoutsen, Black-necked Swan, Cygnus melancoryphus
Elephant Pointin laajalta lammikolta löytyi mustakaulajoutsen. Se on arka lintu ja olisi ilman poikasia lentänyt tiehensä jo aikoja sitten.

Pikkunokikana, White-winged Coot, Fulica leucoptera
Pikkunokikana ei jää ärhäkkyydessä yhtään jälkeen tavallisesta nokikanasta. Tunkeilijat karkotetaan armotta.

Harmaatavi, Speckled Teal, Anas flavirostris
Melkein joka paikassa käy niin, että sorsat lähtevät melomaan tiehensä kun kävelee rantaan. Siksi oli hauska yllätys, kun kauempana olleet sorsat tulivat esittäytymään kohtalaisen lähelle rantaa.

Kalottitavi, Silver Teal, Anas versicolor
Kalottitavin suomenkielinen nimi on aika onnistunut, englanninkielinen ei niinkään.

Suippopyrstösorsa, Yellow-billed Pintail, Anas georgica
Suippopyrstösorsa on harvinaisimpia Falkalandilla pesiviä sorsia. Parimäärä on 600-1000.

Hopeauikku, Silvery Grebe, Podiceps occipitalis
Aivan mahdottoman nätti uikku.

Koko on pikku-uikun luokkaa eli 25-28cm. Laji ei ole kovin runsaslukuinen, parimäärä 500-900.

Olimme olleet jo monessa paikkaa kihun poikasten läheisyydessä ilman, että kihut olisivat tehneet muuta kuin irvistelleet ja nostelleet siipiään. Tässä paikassa ne kävivät oikopäätä päälle.

Elephant pointin kärkeen on vielä pari kilometriä. Keskellä kuvaa on muutama patagonianpingviini.

Kisa, jossa yritetään saada mahdollisimman monta hemarilajia samaan kuvaan, etenee hyvin. Vasemmalla on patagonian- ja oikealla chilenmeriharakka.

Elephant Pointissa oli enimmäkseen nuoria merinorsuja, ei mitään ruipeloita nämäkään.

Nuoret merinorsut olivat vähän pelokkaita.

Merinorsujen ainoa uhka ovat miekkavalaat. Tämä arpi saattaa olla peräisin miekkavalaan hyökkäyksestä.

Alueella olevilla patagoniantylleillä oli poikasia. Kelvollista poikaskuvaa ei irronnut.

Tässä taas aivan erilailla käyttäytyviä kihuja. Toinen vetää lonkkaa ja toinen oksentaa poikaselleen ruokaa. Olimme niille tyhjää ilmaa.

Tyrskyviuhtojapari

Eteläamerikantiira, South American Tern, Sterna hirundinacea
Pitkä nokka sulkee pois eteläntiiran ja lapintiiran, lisäksi lapintiira ei liene tähän aikaan vuodesta pesimäpuvussa.

Patagonianmerimetso, Rock Shag, Phalacrocorax magellanicus
Vaikka patagonianmerimetso on yleinen, niin kului aika kauan ennen kuin siitä napsahti laji.

Lähistöllä oli merimetsokolonioita ja tietysti puhtaanapitolaitoksen edustaja valmiina.
Lähdimme yhden maissa päivällä paluumatkalle. Emme kulkeneet rantaa pitkin niin kuin tullessa vaan korkeammalla vuorenrinteellä kulkevaa polkua pitkin.

Eteläntöyhtökarakara, Southern Caracara, Caracara plancus
Eräällä huipuista oli kaksi eteläntöyhtökarakaraa. Ne olivat melko arkoja ja lähtivät nostelemaan jo hyvän matkan päästä.

Kotikissan oloinen, mutta ilmeisesti villi, koska Saundersin tilalle on ainakin 25 km.
Paluumatkalla loppui vesi eikä matkanteko ollut sen jälkeen enää kovin hauskaa.

Iltalenkillä kävin katsomassa taas pingviinien rantautumista.


23.1.
Aamun kuvauspaikka oli mökistä katsoen oikeanpuoleisella rannalla. Vaikka se oli leeranta, niin hiekka lensi kovan tuulen takia.

Patagonianpingviinivaltuuskunta hiekkamyrskyssä.
Hiekka on kalustolle haitallisempaa kuin pieni sade. Objektiivia ei ole syytä vaihtaa lainkaan. Hienonhieno hiekka tunkeutuu joka paikkaan aiheuttaen kameran nappuloiden jumiutumisen. Hyvä puhallin tai imuri on välttämätön varuste.

Olisiko poikamiehiä.

Nokinaamatyranni, Dark-faced Ground Tyrant, Muscisaxicola maclovianus
Nokinaamatyranneja oli näkynyt jo muuallakin, mutta olivat olleet liian vikkeliä kuvattaviksi. Nokinaamatyrannia kutsutaan nimellä 'News Bird', eli uutislintu. Nimi tulee niiden tavasta käydä tervehtimässä saarille saapuvia ihmisiä.
Rookeryn suuntaan mentäessä vuorenrinteellä on kalliotöyhtöpingviininen kolonia. Kiertelin sitä kultatöyhtöpingviinin toivossa, mutta ei löytynyt.

Vielä jyrkänteeltä albatrossikuva, koska niitä ei ole seuraavissa paikoissa.

Myrskyliitäjät lensivät kohtalaisen läheltä jyrkänteen reunaa. Keltainen silmä puoltaisi tummamyrskyliitäjää, mutta vihertävä nokankärki isomyrskyliitäjää. Koska silmän väritys vaihtelee lajien välillä, niin nokan väritys ratkaisee lajin - siis isomyrskyliitäjä.

Tässä koloniassa oli nuoria kalliotöyhtöpingviinejä. Aika monessa paikassa pesintä oli epäonnistunut.



Keltatuppinokka, Pale-Faced Sheathbill/Snowy Sheathbill, Chionis albus
Suurten pingviinikolonioiden ympärillä pyörii monenlaisia haaskansyöjiä. Naakankokoinen tuppinokka on yksi niistä.

Joo, mennään vaan veteen.

Miksi me sinne mentäisiin, siellä on merileijonia ja vesi on kylmää.

Mennään uima-altaalle.



Uima-altaalta.
Käppäilin taas rannalle, koska huhuttiin pingviinien massiivisesta maihinnoususta.

Tavoitteena oli kuva jossa pingviini olisi ilmassa horisontin yläpuolella. Se jäi ainakin itseltäni ottamatta.



Ensimmäisen aallon maihinnousujoukko.

Viiden hengen tiedustelupartio.

Koko komppania.

Esimerkillistä havainnointia peräpään varmistajalta.





Etummainen pingviini kertoi joutuneensa konekiväärien ristituleen Neckin rannalla vuonna 1982.

Tuppinokat partioivat illansuussa rannalla aterian toivossa.

Hannu Rinne