Lauantai:
Olin Eurajoella Seitsemänmerkintien parkkipaikalla aamulla seitsemältä. Pikku pakkanen ei hillinnyt lintujen laulua. Äänessä oli muun muassa teeriä, punakylki- ja laulurastaita, rautiaisia, peukaloinen, tiltaltti, metsävikloja ja taivaanvuohia.
Hakkuuaukean reunassa oli pari teertä puussa.
Teerikukon kukerrus ei näyttänyt tehoavan lainkaan. Naaras katseli toiseen sunntaan ja alkoi kohta nyppiä silmuja nokkaansa.
Yritystä oli, mutta minkäs teet kun toinen ei ymmärrä hyvän päälle.
Seitsemänmerkintien varrella oli äänessä useita rautiaisia. Koko päivän rautiaissaldoksi tuli 14. Niistä 12 oli laulavaa ja sitten pari, jotka olivat siirtyneet laulua seuraavaan vaiheeseen.
Seitsemänmerkintien pohjoispäässä vuoden ensimmäinen tiltaltti.
Aurinko paistaa Rajakallion isäntään, mutta ei taustalla olevaan kuusikkoon.
Odottelin Rajakalliolta pohjantikkaa, mutta ei löytynyt. Palokärkiä oli kolme samoin kuin käpytikkoja.
Autolle palatessa aukealle oli ilmestynyt pari kulorastasta.
Ilmassa oli vähän sateen uhkaa, mutta ajattelin tsekata vielä Pahasuon reunat pohjantikan varalta.
Pouruntiellä oli vielä lunta.
Kadehdin niitä, joilla on viisautta ottaa eväät mukaan.
Hienoa nähdä, että kalaa ei haaskata.
Rupesi vähän pisartelemaan, joten ei kun Pahasuon yhdystietä takaisin autolle.
Pahasuon maamerkki. Puussa on vanha tikankolo.
Autolle päästyäni satoi jo reippaasti. Oletin kellon olevan 12 korvissa, mutta se olikin jo puoli kaksi. Selkä oli aika rehuna yli kuuden tunnin kävelystä.
Sunnuntai:
Aamulla tuuli reippaasti luoteesta. Lähdin Meri-Porin suuntaan ja ajattelin käydä paikoissa, joissa ei tarvitse kävellä lainkaan. Kivinin aukealla ei ollut mitään, mutta Södermannin tien varrella oli joutsenia.
Joutsenet vahvistivat parisidettään. Vieressä katseleva joutsen voisi olla kokonsa puolesta pikkujoutsen, mutta ei kumminkaan ole.
Halssissa oli nokikanoja, taveja, punasotkia ja ruskosuohaukka. Levon kentällä ei ollut mitään.
Kallon eteläpäästä löytyi niin suojainen paikka, että siinä vierähti pari tuntia. Rannassa oli satoja haahkoja, mutta ei kyhmyhaahkaa.
Muutto oli olematonta. Muutama kuovi puski vastatuuleen.
Kalliolla juteltiin Meren Tapsan kanssa niitä näitä - muun muassa mistä löytyisi metso. Lähdin iltapäivällä Makholmaan.
Pihalle pöllähti koppelo Makholmassa. Kun menin ulos, se siirtyi vanhan saunarakennuksen taakse. Lintuoppaassa sanotaan, että naarasmetsolla pitäisi olla ruosteenpunainen kuvioton rinta. Rinta on ruosteenpunainen, mutta ei kuvioton. Löytyyköhän sukupuusta teeri.
Taustalla olevan rakennuksen alle ei kannata työntää nokkaansa, sillä se on huussi.
Koppelo ryhtyi siistimään itseään huussin takana olevassa kuusikossa.
Viime vuonna Makholmassa nähtiin metsokukko. Se oli ollut äkäinen ja ajanut jonkun sisätiloihin. Miten se reagoisi saadessaan tietää , että sen morsmaikkua on kuvattu ilman lupaa. Seisoisi luultavasti huussin ovella varmistamassa etten pääse pakenemaan ilman rangaistusta.
Hannu Rinne
P.S. Kirjoitin tavallista enemmän sontaa lumihanhiblogissa. Lumihanhi tulkitaan Suomessa aina luonnonvaraiseksi, eikä tarhakarkulaiseksi. Harvinaisuushavainnot tarkistaa PLY:n alueharvinaisuustoimikunta, eikä rariteettikomitea.
