Varanginvuono - osa 1

Kävimme neljän hengen porukalla kääntymässä Varanginvuonolla ja Pohjois-Norjassa. Tässä muutama kuva, lisää tulee myöhemmin kun jaksan niitä laittaa.



Tunturikihu oli yleinen Finnmarkin tunturiylängöllä. Parhaana päivänä niitä näkyi yli kymmenen. Tuona päivänä vain alkoi kaatosade eikä niitä päässyt kuvaamaan kuin tätä yhtä.



Hornoya on Vardön edustalla sijaitseva lintuvuori, jonne on päästä satamasta lähtevillä veneillä. Matka ei ole edes kovin kallis.



Venekyytiä odotellessa teimme herrasmisten tapaan lounaan Vardön pohjoiskärjessä. Ruokailun ohessa oli mukava tuijotella ohi lentäviä merilintuja.



Kaikki valtameri linnut eivät ole meille outoja, kuvassa on ruokki, yksi saaren tyyppilajeista.



Karimetso ei paljon pokkarimiestä väistä, uhkaili vain!



Kajavat ovat peruskamaa, niitä on parhailla vuorilla kymmeniä tuhansia.



Jääkuikka on aina mukava tuttavuus. Nyt niitä nähtiin seitsemän sekä yksi amerikanjääkuikka.

Holmes

Maalla ja merellä 28-29.6

Kesäkuu on hankalaa aikaa yhdistää työ ja harrastus. Yöt pitäisi olla kuuntelemassa yölaulajia ja päivät töissä. Se on pidemmän päälle mahdoton yhtälö. Ahlmanin Santtu halusi taannoin kloonata itsensä niin, että klooni tekisi ikävät asiat ja itse mielenkiintoisimmat jutut. Se on kannatettava ajatus. Minulla olisi tarjota kloonilleni jopa kokopäivätyötä. Kun klooni kävisi töissä, voisi itse pysytellä maastossa poissa jaloista. Ei kai siitä suurta vahinkoa tulisi, jos jokainen saisi kloonata itsensä kerran. Vai olisiko se sittenkään viisasta? Klooni saattaisi miettiä, että kun kerran jokainen saa kloonata itsensä kerran, on minullakin siihen oikeus. Kloonaan siis itseni, pakotan kloonini töihin ja painelen itse maastoon. Näin joka paikka täyttyisi aivan samannäköisistä bongareista ja samalla huoltosuhde kävisi mahdottomaksi.

Tänä viikonloppuna ei ainakaan ollut vielä missään ahdasta. Metsäkierroksella ei näkynyt ihmisiä eikä oikein lintujakaan.

Öisin kuulee nyt useastakin paikasta sarvipöllön poikasten ääntelyä.

Ukulilla on vasta aivan hentoiset sarvenalut. Lentotaito oli kuvaamista ajatellen jo kiusallisen hyvä.

Metsäkirvisestä kuvapinna. Pari niittykirvisestä erottavaa tuntomerkkiä ovat hyvin nähtävissä (kupeen viirut ja takakynsi).

Tämä pallero kyyhötti heikossa vesisateessa Makholmassa illansuussa.

Toisena päivänä soutelin Viasvedenlahdella sijaitsevien Rengaskarin ja Trolloorin tuntumassa. Soutaminen on mukava retkeilymuoto kunhan ei tuule kovin paljon. Hienointa on, että saa istua koko ajan.

Rengaskarin yksinhuoltaja.

Sotka vaan ottaa aurinkoa Rengaskarin eteläkärjessä, vaikka on jo ennestäänkin hyvin ruskettunut.

Onkohan Aku Ankka sittenkin sotka? Ainakin sen nokka muistuttaa kovasti sotkan nokkaa.

Meriharakka lapsenvahtina.

Tästä näen omien vahdittavieni lisäksi ridibunduksen penskat.

Kivellä köllöttelevää tiiraa on helppo lähestyä veneellä. Se ei lähde minnekään, kun soutaa tuulen yläpuolelle ja antaa sitten tuulen kuljettaa veneen tiiran viereen.

Haluan muotoilla muutamia valituksia. EU:n komission kalatiira-asetus takaa alle 2kk tiiroille ilmaiset ja säännölliset ateriat. Pykälää ei vain noudateta näillä ulapoilla. Tänäänkään en ole syönyt viimeisen ruokailun jälkeen mitään ja silloinkin annos oli huonolaatuinen ja pieni.

Pakko kai ruveta omatoimiseksi. Onneksi aallot tuovat meren viljaa näillekin nälkämaille.

Merilokkia ei lähestytä samalla taktiikalla kuin tiiraa. Tämäkin on kohtapuoliin lähdössä, vaikka vene on vielä kaukana.

Punajalkaviklolla on aika osuva nimi. Tämä oli Katiskalahden edustalla olevassa pienessä saaressa.

Reissun viimeiset kuvat tulivat Viiden siian karin harmaalokeista ja kalarannan jalkapuolesta ridistä.

Hannu Rinne

Juhannuksen aikaan

Vesi oli torstaina Teemuluodossa niin korkealla, ettei Kivinin suuntaan olevasta säikästä ollut juuri mitään näkyvissä. Kahlaajista oli paikalla vain suokukkokoiras. Muuten oli haapanoita, lapasorsa, taveja, räyskiä ja lokkeja. Kivinin suuntaan sattui putkeen samaan aikaan ruskosuohaukka, sääksi ja mehiläishaukka. Tornin edessä oleva laguuni oli poikueiden suosiossa.

Teemuluodon nokikanalla on ainoastaan yksi poikanen jäljellä.

Mukavaa kyytiä kunnes

isäukko saa siivenheilutuskohtauksen.

Poikasia oli neljä, mutta ne olivat koko ajan sen verran hajallaan, etteivät mahtuneet samaan kuvaan.

Telkän poikasia oli seitsemän, mutta yksi onnistui livahtamaan tiehensä kameran muistikortilta.

Aattoaamuna sateli ajoittain eikä lyhyt kierros Makholmassa tarjonnut ihmeitä.

Palokärki kuikuili tutulla paikalla, mutta ei päästänyt kovin lähelle.

Aattoilta kului Nakkilassa grillaillessa. Grillaamisen ohessa tuli tähtäiltyä pihapiirin lintuja.

Kirjosiepot ovat lähteneet jo monesta pöntöstä ja kohta tästäkin.

Räksät eivät välittäneet grillaustouhuista, mutta valpastuivat heti kun niitä alkoi osoittelemaan kameralla.

Ei tälläkään enää poikasia ollut, koska se söi itse koko satsin läheisessä puussa.

Harvinainen albiinorinta tai ylivalottunut punarinta.

Lauantaina etsimään Santuurista harvinaistunutta karikukkoa. Ennen vanhaan karikukko pesi jokaisessa karissa, jossa oli muutama kivi ja vähän ruohoa. Nykyään saa olla tyytyväinen, jos linnun sattuu edes näkemään. Menomatkalla tuuli niin vimmatusti, että Kulharin tuntumassa oli jo melkoiset vesikellot kämmenpohjissa. Kulharissa ei näkynyt ainuttakaan karikukkoa, vaikka siellä pesi aikoinaan useampia pareja. Paljon pidemmälle ei rikkinäisten kämmenien takia voinut mennä. Kulharin länsipuolella oleva kari tarjosi tuulensuojaa ja muutaman kuvankin.

Yleensä linnut eivät tule liian lähelle, mutta lapintiira oli ensin lähempänä kuin mihin kamera tarkentuu.

Merilokin symmetriaharjoituksia.

Tarkkailukivi oli tuulenpuolella karia.

Lokkijoutsensommitelma.

Tyrniä kasvavassa saaressa täytyy hyödyntää hankaliakin tähystyspaikkoja. Kalalokin räpylä ei sovellu lainkaan kiinnipitämiseen, eikä kova tuuli tehnyt hommaa ainakaan helpommaksi.

Makholman rannassa taitaa olla taas silkkiuikun pesä jossakin. Kahtena aikaisempana vuonna pesintä ei ole onnistunut.

Sunnuntaiaamuna oli kaupungissa hiljaista. Niin oli Musan lammikoillakin. Nokikanat touhusivat vastakkaisella rannalla ja mustakurkku-uikun poikanen keskellä lammikkoa.

Juhannuksena ei tullut yhtään pinnaa. Nyt lienee edessä seitsemän laihaa viikkoa ennen kuin kahlaajien syysmuutto käynnistyy kunnolla.

Hannu Rinne

Pinnat tiukassa 12.6,14.6 ja 15.6

Ulvilan saaressa mellastivat torstaina käet. Kaksi kukkui kilpaa ja kolmas haki ilmeisesti sopivia pesiä munintaa varten. Se siirtyili latvuston tuntumassa puusta toiseen. Muut linnut eivät näyttäneet pitävän käkeä minään uhkana, koska kukaan ei varoitellut tai hätistellyt sitä pois. Epäilemättä moni lintu tulee Ulvilan saaressa ruokkimaan käen poikasta.

Tähän vadelmapensaassa olleeseen pesään ei ollut käki löytänyt. Lienee kertun pesä, mutta voi olla toisinkin.
Ulvilan saaressa on aikaisempina vuosina näkynyt aina paljon majavan kaatamia puita, mutta nyt ei näkynyt tuoreita jälkiä.

Tämäkään ei ole enää ihan tuore kaato.
Saaren lajisto oli aivan peruskamaa. Näkyvissä ja kuultavissa oli mm. mustapääkerttuja, lehtokerttu, pensaskerttuja, rastaita, peippoja, pajulintuja, satakieli, tiaisia, käpytikkoja, keltasirkkuja, punarintoja ja tietysti hyttysiä. Kasvillisuus oli niin tiheää, ettei kuvaamisesta tullut oikein mitään. Räksä ja talitiainen olivat jotenkin hollilla.

Tervapääskyt lentelivät saarta ympäröivillä pelloilla melko matalalla.

Lauantaina lietteillä jo ennen kuutta. Kiinnostavan oloisia kahlaajia oli tiirojen joukossa peräti kaksi kappaletta, mutta ne olivat huonossa asennossa tunnistamista ajatellen ja siirryttyäni parempiin asemiin ne olivat hävinneet. Kuikkia oli lahdella nelisenkymmentä ja kaakkureitakin muutama. Muuten paikalla oli lietteillä pesiviä lajeja. Kuvissa kiuru, pajusirkku, ruokokerttunen, punajalkaviklo ja keltavästäräkki.

Yyterin suunnasta lennähti ensin kolme valkoposkihanhea ja sitten vielä 11 lisää. Ne laskeutuivat noin 50 metrin päähän, vaikka samanlaista maastoa olisi ollut missä muualla tahansa.

Minkähän takia hanhi on menettänyt toisen jalkansa?
Kirrinsannan vanhalla kaatopaikalla oli äänessä kultarinta ja metsän reunassa oli harmaasieppo.

Kuvan ansioita on vaikea luetella, mutta kelvatkoon kuvapinnaksi.

Kuvatessani luulin tätä ensin haikaraksi, mutta se taitaakin olla vanha merikotka. Saaliista ei ole tietoa.
Technipin altaalla oli mustaviklo, kolme räyskää, pari ristisorsaa, harmaahaikara ja muutama tavi.

Toistaiseksi ei ole vielä yhtään pinnaa, mutta sunnuntaina Makholmasta rävähti tuplajättipotti. Pihan männyssä oli ekopuukiipijä ja kun siitä sai vielä kuvapinnankin niin voiko enempää enää pyytää.

Satumaisen onnen innoittamana lähdin pitkälle kävelymatkalle Klouvin ja vielä etäämmällä olevien hiekkakuoppien suuntaan.

Kohta on paljon hankalasti tunnistettavia nuoria lintuja.

Pikkulepinkäinen hämmästeli männyn pitkiä vuosikasvaimia ja

pajulintu kuusen vastaavia.

Käpytikan poikaspesiä löytyi matkan varrelta kaksi.

Näyttää olevan paellan ainekset nokassa.

Hiekkakuopalla varoitteli pikkutylli. Toista lintua ei näkynyt, mutta arvattavasti se pysytteli pesällään.
Viikonloppuna kertyi 101 kilometriä ja palkinnoksi tuli puukiipijä. Huonomminkin voisi olla.

Hannu Rinne