Pinnat tiukassa 12.6,14.6 ja 15.6

Ulvilan saaressa mellastivat torstaina käet. Kaksi kukkui kilpaa ja kolmas haki ilmeisesti sopivia pesiä munintaa varten. Se siirtyili latvuston tuntumassa puusta toiseen. Muut linnut eivät näyttäneet pitävän käkeä minään uhkana, koska kukaan ei varoitellut tai hätistellyt sitä pois. Epäilemättä moni lintu tulee Ulvilan saaressa ruokkimaan käen poikasta.

Tähän vadelmapensaassa olleeseen pesään ei ollut käki löytänyt. Lienee kertun pesä, mutta voi olla toisinkin.
Ulvilan saaressa on aikaisempina vuosina näkynyt aina paljon majavan kaatamia puita, mutta nyt ei näkynyt tuoreita jälkiä.

Tämäkään ei ole enää ihan tuore kaato.
Saaren lajisto oli aivan peruskamaa. Näkyvissä ja kuultavissa oli mm. mustapääkerttuja, lehtokerttu, pensaskerttuja, rastaita, peippoja, pajulintuja, satakieli, tiaisia, käpytikkoja, keltasirkkuja, punarintoja ja tietysti hyttysiä. Kasvillisuus oli niin tiheää, ettei kuvaamisesta tullut oikein mitään. Räksä ja talitiainen olivat jotenkin hollilla.

Tervapääskyt lentelivät saarta ympäröivillä pelloilla melko matalalla.

Lauantaina lietteillä jo ennen kuutta. Kiinnostavan oloisia kahlaajia oli tiirojen joukossa peräti kaksi kappaletta, mutta ne olivat huonossa asennossa tunnistamista ajatellen ja siirryttyäni parempiin asemiin ne olivat hävinneet. Kuikkia oli lahdella nelisenkymmentä ja kaakkureitakin muutama. Muuten paikalla oli lietteillä pesiviä lajeja. Kuvissa kiuru, pajusirkku, ruokokerttunen, punajalkaviklo ja keltavästäräkki.

Yyterin suunnasta lennähti ensin kolme valkoposkihanhea ja sitten vielä 11 lisää. Ne laskeutuivat noin 50 metrin päähän, vaikka samanlaista maastoa olisi ollut missä muualla tahansa.

Minkähän takia hanhi on menettänyt toisen jalkansa?
Kirrinsannan vanhalla kaatopaikalla oli äänessä kultarinta ja metsän reunassa oli harmaasieppo.

Kuvan ansioita on vaikea luetella, mutta kelvatkoon kuvapinnaksi.

Kuvatessani luulin tätä ensin haikaraksi, mutta se taitaakin olla vanha merikotka. Saaliista ei ole tietoa.
Technipin altaalla oli mustaviklo, kolme räyskää, pari ristisorsaa, harmaahaikara ja muutama tavi.

Toistaiseksi ei ole vielä yhtään pinnaa, mutta sunnuntaina Makholmasta rävähti tuplajättipotti. Pihan männyssä oli ekopuukiipijä ja kun siitä sai vielä kuvapinnankin niin voiko enempää enää pyytää.

Satumaisen onnen innoittamana lähdin pitkälle kävelymatkalle Klouvin ja vielä etäämmällä olevien hiekkakuoppien suuntaan.

Kohta on paljon hankalasti tunnistettavia nuoria lintuja.

Pikkulepinkäinen hämmästeli männyn pitkiä vuosikasvaimia ja

pajulintu kuusen vastaavia.

Käpytikan poikaspesiä löytyi matkan varrelta kaksi.

Näyttää olevan paellan ainekset nokassa.

Hiekkakuopalla varoitteli pikkutylli. Toista lintua ei näkynyt, mutta arvattavasti se pysytteli pesällään.
Viikonloppuna kertyi 101 kilometriä ja palkinnoksi tuli puukiipijä. Huonomminkin voisi olla.

Hannu Rinne