Stewart Island, New Zealand

18.11.
Päivän ajourakka oli 300km Milford Soundista Invercargillin Bluffiin. Auto jäi mantereelle, sillä Stewart Islandin lautta ei kuljeta autoja. Merellä oli myrsky. Kovia länsituulia kutsutaan nimellä roaring forties. Nimi tulee siitä, että eteläisellä pallonpuoliskolla on usein länsimyrskyjä 40-49 leveysasteiden välillä. Stewart Islandille on noin 40km mantereelta ja alkumatkasta ei ole mitään suojaa länsituulta vastaan. 24000km päässä lännessä on Etelä-Amerikka.
Reissun ensimmäinen isoalbatrossikuva tuli lauttamatkalta. Isoalbatrossi on jaettu neljään alalajiin (jota kaikki eivät hyväksy). Paikalliset sanoivat, että jokainen on oma lajinsa (full species status). Eli on joko yksi laji, neljä alalajia tai neljä lajia riippuen keneltä kysyy. Kaikille neljälle on kumminkin englanninkielinen nimi.
It was about five hour drive from Milford Sound to Invercargill. Car was left in a safe parking near the ferry terminal. There was a westerly gale at sea. It is called roaring forties as it blows usually between latitudes of 40 and 49 degrees south. The sea was so rough that the ferry had to slow down many times.
First White-capped Albatrosses soared around.

Isoalbatrossi (Diomedea cauta steadi), White-capped Albatross
Stewart Islandin majapaikka oli mäen päällä sijaitsevassa Bay Motellissa, aivan lähellä Obanin liikekeskusta. Terassin kaiteelle ilmestyi heti vieraita. Lintujen ruokkiminen on kielletty, mutta epäilen että kieltoa rikotaan, sillä siksi hanakasti papukaijat hankkiutuivat asemiin. Tässä puhutaan luultavasti pahaa meikäläisestä, koska en jakanut eväitäni.

I stayed at the Bay motel. The place was on a hill and had a nice view to Halfmoon Bay. Two residents were waiting for me at the balcony railing. It is forbidden to feed Kaka, but I think people do it anyway. I did not share my lunch and that's why the two guys are badmouthing me.

Kaka(E), Kaka, Kaka
Ilta oli jo käsillä ja kaupassakäynnin jälkeen tuli pimeä. Vaatimattoman kuvasaalin ansiosta pääsi aikaisin nukkumaan. Pitkä yöuni oli tarpeen sillä seuraavan päivän ohjelmassa oli visiitti Ulva Islandille, risteily merelle ja illalla kiiviretki.
I stopped by the store and went bed early. Tomorrow would be full of birding from early morning to the night. First visit to Ulva Island, then pelagic cruise and finally kiwi spotting at night.

19.11.
Aamukävelyllä tuli vastaan ruohonsyöjäksi paljastunut uudenseelanninkyyhky.
New Zealand Pigeon enjoyed a grass breakfast in the morning.

Uudenseelanninkyyhky(E); New Zealand Pigeon; Kereru, Kukupa, Parea
Vesitaksi lähti Ulva Islandille Golden Bayn laiturista 08:30. Matkalta napsahti valkonaamahaikara uudeksi lajiksi.
Water taxi to Ulva Island picked up our group at 08:30. On the way to the island a White-faced Heron flew over.

Kyltissä sanotaan, että rotat olivat vyöryneet saarelle vuoden 2011 alkupuolella. Sitä ei tiedetä miten rotta oli päässyt saarelle, mutta testeissä selvisi että kaikkien rottien DNA viittasi yhteen rottaan. Yksi kantava naaras oli luultavasti päässyt saarelle ja sen jälkeen rotat olivat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Kyltissä todetaan lisäksi, että rottia myrkytettiin kesällä 2011. Rottien myrkytys onnistui, mutta sillä oli hintansa. Oli arvioitu, että myrkytys veisi mennessään 60% endeemisistä vekaluhtakanoista, mutta se veikin 90%. Luhtakanat lisääntyvät kuitenkin hyvin ja kanta palautuu ennen pitkää ennalleen.
Department of Conservation won the war against rats but the price was high. Poisoning killed 90% of Weka population. Fortunately Weka reproduces quickly.

Luontopolut oli merkitty kaikkialla hyvin ja wc-tiloja oli rakennettu kiitettävästi. Tästä on vessaan 9m, joten isoa eksymisen vaaraa ei ole.
Saarella oli lintulajeja runsaasti, mutta kuvaaminen oli kovin vaikeaa. Sademetsässä oli hämärää ja tiheä kasvillisuus rajoitti näkyvyyttä. Lisäksi kuljettiin ryhmässä mikä yleensä tappaa loputkin kuvausmahdollisuudet. Äänihavainnot lajeista mohua(E), tiiki(E) ja metsävilistäjä(E) sekä näköhavainto lajeista uudenseelanninsieppo(E), kiipijämaluri(E), peukaloissieppo(E), makomako(E), kaka(E), tui(E), kruunuviherkaija(E), uudenselanninviherkaija ja vekaluhtakana(E).
Tracks were well signposted everywhere, not just in Ulva Island. Ulva Island has many endemic bird species, but it is not easy to photograph them. There is not too much light in the rain forest and the visibility is poor. The bird list is impressive. We heard Mohua(E), Saddleback(E) and Rifleman(E) and saw Stewart Island Robin(E), Brown Creeper(E), Tomtit(E), Bellbird(E), Kaka(E), Tui(E), Yellow-crowned Parakeet(E), Red-crowned Parakeet and Weka(E).

Uudenseelanninviherkaija, Red-crowned Parakeet, Kakariki

Vekaluhtakana(E), Weka

Uudenseelanninsieppo(E), Stewart Island Robin, Toutowai
Kuten kuvasta näkyy, niin uudenseelanninsieppo on täysin peloton. Opas pöyhäisi maatuvia lehtiä ja lintu tuli katsomaan löytyykö syötävää. Siepot eivät pelkää ihmisiä, mutta ne eivät pelkää rottiakaan, koska eivät ole koskaan nähneet niitä. Joku oli kokeillut linnun reaktioita narun päässä olevalla muovisella rotalla. Kokeen aikana sieppo oli hypännyt härvelin päälle.
The robin does not fear humans and it does not fear rats either. In an experiment a plastic rat was dragged past the robin. Instead of flying away the robin jumped on the back of the man-made rat.

Päivällä suunnattiin merelle. Uusina lajeina kuningasalbatrossi, isomeriliitäjä, nokiliitäjä, pikkuviistäjä(E), mustanokkatiira, stewartinmerimetso(E), kapinmyrskyliitäjä, tummamyrskyliitäjä, etelänkihu ja yksi isoalbatrosseista. Vanhana tuttuna lajina oli vuonopingviini(E).
In the afternoon Aurora Charters took us out to sea. New species were Southern Royal Albatross, White-chinned Petrel, Sooty Shearwater, Cook's Petrel(E), White-fronted Tern, Stewart Island Shag, Cape Pigeon, Northern Giant Petrel and Brown Skua. We saw also few fishing Fiorland Crested Penguins(E).

Kuningasalbatrossi, Southern Roayl Albatross, Toroa
Ilman vertailukohtaa linnun koosta ei saa mitään käsitystä. Nokka on 17cm ja siipien kärkiväli 3m.
The albatross does not look a huge bird, but it is. The bill is 17cm long and the wingspan is three meters.



Isomeriliitäjä, White-chinned Petrel

Nokiliitäjä, Sooty Shearwater, Titi

Kapinmyrskyliitäjä, Cape Pigeon

Isoalbatrossi (Diomedea cauta eremita)?, Chatham Island Albatross?
En ole saanut varmistusta, että kuvan lintu on ssp. eremita. Ssp. salvini on kovin samannäköinen. 5.2.2012: Lintu on Salvin's Albatross.
I need to get confirmation that this is a Chatham Island Albatross. Salvin's Albatross is very similar. Matt Jones from Stewart Island confirmed that the species is Salvin's Albatross.

Vuonopingviini(E), Fiorland Crested Penguin, Tawaki

Etelänkihu, Brown Skua, Hakoakoa

Rakkolevärantoja piisaa.
Many shores are decorated with kelp.

Näkymä majapaikan ikkunasta Halfmoon Baylle. Alkoi näyttää ikävästi sateelta ennen kiiviretkeä. Auringonlaskussa lähdettiin liikkeelle. Venematka Ocean Beachille kesti 35 minuuttia ja sade alkoi jo ennen kuin päästiin perille. Näimme kaksi ruskokiiviä(E) Ocean Beachin hiekkarannalla, mutta muuten sateessa rämpiminen oli aika kurjaa. Olimme takaisin vasta puolenyön jälkeen.
A view to Halfmoon Bay. The gray sky does not predict anything good for our kiwi tour. The rain started right after we left for the tour and it did not stop until the next morning. Despite the weather we saw two Brown Kiwis(E) on the Ocean Beach.
19.11.
Aamupäiväksi ei ollut ohjelmaa. Iltapäiväksi olin varannut jälleen meriristeilyn. Kuvailin kylällä varpusia, mustarastaita ja laulurastaita. Etenkin rastaat olivat pelottomampia kuin Suomessa.
In the morning I walked around Oban streets and tried to photograph introduced passerines. Thrushes were not so shy as they are in Finland. In the afternoon I went again to a pelagic cruise.

Laulurastas, Song Thrush
Merellä näkyi samoja lajeja kuin eilenkin. Uusina lajeina kolmas isoalbatrossilaji, sinipingviini, keltasilmäpingviini(E) ja partamerimetso(E).
Pelagic cruise offered the same species as yesterday plus Salvin's Albatross, Blue Penguin, Yellow-eyed Penguin(E) and Spotted Shag(E).

Partamerimetso(E), Spotted Shag, Parekareka

Mustanokkatiira, White-fronted Tern, Tara

Stewartinmerimetso(E), Stewart Island Shag

Sinipingviini, Blue Penguin, Korora

Keltasilmäpingviini(E), Yellow-eyed Penguin, Hoiho

Kuvassa kapinmyrskyliitäjiä, isomeriliitäjä, tummamyrskyliitäjä, isoalbatrosseja(Diomedea cauta steadi) ja kuningasalbatrossi.
Five species in all, including Cape Pigeon, White-chinned Petrel, Northern Giant Petrel, White-capped Albatross and Southern Royal Albatross.

Kuvassa kapinmyrskyliitäjiä, isomeriliitäjä, vaaleapäisiä isoalbatrosseja(Diomedea cauta steadi), harmaapäisiä isoalbatrosseja(Diomedea cauta salvini) kuningasalbatrossi ja ilmassa etelänselkälokki. Kalalokin kokoinen kapinmyrskyliitäjä tarjoaa vertailukohdan albatrossien koon arviointiin.
The albatross species are Salvin's, White-capped and Southern Royal. The flying bird is Black-backed Gull.

Ssp. salvini tekee hätälaskun, mutta ei ehdi estää ssp. steadia vetämästä kalanpalaa poskeensa.
Salvin's Albatross makes an emergency landing but is late in order to catch the fish.

Naapuriveneessä ruokittiin kihua.
Skua feeding is going on.
Kävelin illansuussa Halfmoon Bayn rantaa pitkin Acker pointin majakalle. Uutena lajina hopearilli. Lisäksi makomako, tui ja uudenseelanninkyyhky olivat hyvin edustettuina.
After the cruise I walked to the Acker Point lighthouse. New species was Silvereye. Bellbird, Tui and New Zealand Pigeon were abundant.

Uudenseelanninkyyhkystä kerrottiin tarinaa, jossa Norjalaiset metsästäjät ampuivat muutaman kyyhkyn ja jäivät siitä kiinni. Heille on tarjolla Uudessa-Seelannissa 60000 euron sakko tai vuosi vankeutta. Norjan lain mukaan teosta on mahdollista tuomita kuudeksi vuodeksi vankilaan. Ei ole tietoa miten asia eteni.
What is the value of the Pigeon? Someone told a story about Norway hunters who killed few New Zealand Pigeons. They were caught and are now waiting to be charged either in New Zealand or in Norway. They may face 100000 NZD fine or one year in prison in New Zealand or up to six years in prison in Norway.

Halfmoon Bayn jyrkänteillä pesii sinipingviinejä. Ne tulevat maihin vasta auringon laskettua.
Blue Penguins come ashore at dusk.

Obanin keskus auringon laskettua.
Oban center just after sunset.
20.11.
Lautta lähti takaisin mantereelle kello 08:00. Matkalla näkyi myrskysukeltajia ja mahdollisesti pikkumyrskysukeltaja. Bluffin rannassa kaarteli australianhaarapääsky.
Ferry returned back to mainland at 08:00. Common Diving Petrel was a new species and possibly a South Georgia Diving Petrel. Welcome Swallow wheeled at Bluff harbor.

Pikkumyrskysukeltaja?, South Georgia Diving Petrel?
En ole pystynyt varmistamaan lajia. 5.2.2012: Lintu on myrskysukeltaja.
The species needs a confirmation. Matt Jones from Stewart Island confirmed that the species is Common Diving Petrel.

Myrskysukeltaja, Common Diving Petrel, Kuaka

Matka jatkui eteläsaaren eteläreunaa pitkin Catlinin alueelle. Siitä seuraavassa postauksessa.
The next posting is about Catlins.

Hannu Rinne

Milford Sound, New Zealand

Päätös Uuteen-Seelantiin lähdöstä syntyi syyskuun alussa ja matkaan lähdin 14.11. 42 tunnin lentomatka kulki reittiä Helsinki-Lontoo-Bangkok-Sidney-Queenstown. Ainoa harmituksen aihe oli tekninen välilasku Bangkokin lentokentällä. Sen sijaan että matkustajat odottelisivat koneen tankkaamista lähtöportin tuntumassa, heidät ohjataan kuuman terminaalin toisessa päässä olevaan turvatarkastukseen, jota oli vielä terästetty lähtöportilla olevalla käsimatkatavaroiden tarkastuksella.
Queenstownin tullissa kului toista tuntia. Ongelmia aiheuttivat muun muassa maahantuotava valokuvauskalusto, lääkkeet, käteinen + tililtä nostettavissa oleva raha ja aseeksi luokiteltu linkkuveitsi. Hassuin tapahtuma sattui ripulilääkkeen kanssa. Kaveri totesi, ettei lääke ole tarkoitettu minulle, vaan 'kuumeinen ripuli' nimiselle henkilölle. Kerroin olevani tyytyväinen ettei se ole nimeni.
Tullin jälkeen kuittasin vuokra-auton ja ajoin Wakatipu järven rannalla sijaitsevaan Tanoa Aspen hotelliin. Suunnistaminen oli helppoa navigaattorin avulla. Toin oman laitteen Suomesta, koska sellaisen vuokraaminen kolmeksi viikoksi olisi maksanut noin 190 euroa. Uuden-Seelannin kartan lataus maksoi 50 euroa.
Tiesin Uudessa-Seelannissa olevan runsaasti Euroopasta tuotuja varpuslintuja, mutta silti oli yllättävää nähdä ja kuulla hotellin ympäristössä niin paljon kottaraisia, mustarastaita, laulurastaita ja urpiaisia. Kahden päivän valvomisen jälkeen ei jaksanut lähteä hotellilta minnekään. Päivällinen ja sitten nukkumaan.

On November 14 my trip to New Zealand was ready to start. 42 hour traveling started from Pori, Finland and had stops in Helsinki, London, Bangkok and Sydney. Final destination was Queenstown in the South Island of New Zealand. The only frustrating thing with the flight was the technical stop in Bangkok: First all passengers went through full screening and had then an extra hand luggage search at the gate. And of course the terminal was very hot.

In Queenstown I was unlucky enough to get picked by the NZ customs. The main problem was my camera frames and many lenses. The officer was very suspicious about my intentions.
He did not believe that I was a bird photographer. He kept asking about bird names, but I think it was the detailed itinerary that finally convinced him. The funniest incident was with a prescription. The officer picked a box of pills and told me that the printed name on the label was not mine. I said, thanks God it isn't. It means feverish diarrhea.
After sorting out the customs I picked my car, drove to the hotel, took a couple of photos, had dinner and hit the bed.

Näkymä hotellin terassilta Wakatipu järvelle.
A view to Lake Wakatipu. Queenstown city is on the left side of the picture.
17.11.
Hotellin aamiaisella oli niin pitkä jono, että jätin sen väliin. Päivän aikana oli tarkoitus ajaa Milford Soundiin ja mennä siellä yli yön kestävälle risteilylle. Matkaa kohtuulliset 290km. Uudessa-Seelannissa on vasemmanpuoleinen liikenne ja liikennesäännöt 'normaalit' yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Vasemmalle kääntyvä väistää, jos vastakkaisesta suunnasta tuleva kääntyy samalle tielle.
Ennen Te Anau:ta paistoi aurinko, satoi kaatamalla ja räntääkin tuli hyvän aikaa. Matkalla näkyi useita australiansuohaukkoja samoin kuin Australiasta tuotuja isohuiluvariksia. Fiorlandin puolella pysähdyin tauolle Eglintonin laaksoon. Peippoja, rastaita, keltasirkkuja ja kiuruja oli äänessä runsaasti. Myös yleinen tiaisviuhkamonarkki löytyi paikalta. Kuvien alla oleva merkintätapa on seuraava:
suomenkielinen nimi, englanninkielinen nimi ja mahdollinen maorinkielinen nimi. Suluissa oleva E tarkoittaa endeemistä lajia, eli sellaista joka pesii vain Uudessa-Seelannissa.

I set off early for the 290km drive to Milford Sound. I had a booking for overnight cruise with Milford Wandeder. Weather kept changing all the time - downpour, sunshine and sleet.
Australasian Harriers and Australian Magpies were the most prominent species on the way to Fiorland. First break was at Eglinton Valley. Introduced passerines, like Skylark, Chaffinch, Yellowhammer, Blackbird, Song Thrush and Starling were abundant. Fantail was a new species.
Notation under bird pictures is as follows:
Finnish name, English name and possible Maori name. (E) means an endemic species, i.e. the species breeds only in NZ.

Tiaisviuhkamonarkki, Fantail, Piwakawaka
Vuoriston parkkipaikoilla on Kea(E) papukaijoja (Nestor notabilis). Niiden sanotaan repivän autojen tiivisteitä - miten lienee.
Kea is common in Fiorland car parks. They are told to be destructive - let's find out.

Kea(E), Kea, Kea
Toistaiseksi ei hätää sillä Keat pysyttelivät puissa.
Kea stays high in the tree. So far nothing to worry about.

"Nestori" hiippailee juonin näköisenä lähemmäksi.
What is this guy up to?

Nyt näyttää jo pahalta.
Unfortunate driver left his car unattended.

Työmaalla ollaan vaikka sataisikin. Sade ei ole Fiorlandissa lainkaan tavatonta, sillä vuotuinen sademäärä on 15 metriä. Tilanne käy hankalaksi, jos oma auto on ainoa parkkipaikalla. Hätistely ei tehoa, koska linnut hyppäävät vain toiselle puolelle autoa sovittamaan terävää nokkaansa tiivisteisiin.
Jatkoin matkaa Homer tunnelin parkkipaikalle. Sielläkin oli useita papukaijoja, mutta olivat onneksi keskittyneet matkailuautoihin.
It might be a good business to set up a garage that replaces tore gaskets.
I continued to the car park at the Homer Tunnel. Keas were around but they focused on processing the campervans.

Kuten liikennevaloista saattaa päätellä, niin tunnelissa on vain yksi kaista. Tunnelin pituus on 1,2km. Räntäsateessa ei ollut paljon nähtävää, joten ajoin tunnelin toiselle puolelle.
It was sleeting and there was not much hope to see a Rock Wren, so I drove through the tunnel.

Tälläkin tiellä on nopeusrajoitus 100km/h. Jyrkissä mutkissa on nopeussuositus, mutta se on jokaisen omassa harkinnassa miten nopeasti ajaa. 180 asteen käännöksissä oli suosituksena 20km/h.
Ei ole suuri yllätys, että kuvan seudulla kännykkä ei toiminut. Omasta liittymästäni oli roaming sopimus vain Vodafonen verkkoon, jonka kattavuus rajoittui isompiin paikkakuntiin. Telecomin kattavuus oli kuulemma parempi.
Homerin tunnelilta laskeudutaan aika kiharaista ja kapeaa tietä Milford Soundiin. Olin perillä kello 14:00 ja risteilylle oli määrä lähteä 16:30. Sadekuurojen välissä ehti hiukan kävelemään vuonon rannoilla. Uusiksi lajeiksi uudenseelanninkyyhky(E), nokimeriharakka(E), paratiisisorsa(E), peukaloissieppo(E), tui(E) jaaustralianmerimetso.

The road from the Homer tunnel to Milford Sound is narrow and winding. General speed limit is 100km/h, but there are few 180 degree curves that can be safely negotiated with 20km/h. It rained heavily when I got down to Milford Sound. After an hour or so the rain let up and I took a short walk along the shore of the fjord. New species were New Zealand Pigeon(E), Variable Oystercatcher(E), Paradise Shelduck(E), Tomtit(E), Tui(E) and Little Shag.

Vuonon pohjukka. Vuonoa reunustavat vuoret nousevat paikoin yli 1200 metrin. 15km päässä on Tasmanianmeri.
The bottom of the fjord. The surrounding mountains rise 1200m or more.

Nokimeriharakka(E), Variable Oystercatcher, Torea/Toreapango

Paratiisisorsa(E), Paradise Shelduck, Putangtangi

Peukaloissieppo(E), Tomtit, Miromiro - North I, Ngiru-ngiru - South I

Tui(E), Tui, Tui

Australianmerimetso, Little Shag, Kawaupaka

Risteilyn ensimmäisenä päivänä käytiin Harrison Coven vuonopingviinien(E) koloniassa. Ensimmäinen ryhmä on rannalla.
The cruise started at 16:30 and stopped in the evening at the Fiorland Crested Penguin(E) colony. The boat in front of the mountains provides a relative size.

Kolonia on aika pieni. On kuulemma harvinaista nähdä 10 pingviiniä samanaikaisesti.
The penguin colony is rather small. We saw five penguins at the same time.

Vuonopingviini(E), Fiorland Crested Penguin, Tawaki

Kallioilla oli monin paikoin uudenseelanninmerikarhuja. Yöksi jäätiin ankkuriin Harrison Coveen. Uni maistui hyvin päivällisen jälkeen.
Fur Seals were abundant.
The boat anchored for the night in Harrison Cove.

18.11.
Aamiaisen jälkeen purjehdittiin vuonon suulle, josta aukeaa Tasmanian meri. Ei ollut tuuria valaiden tai delfiinien suhteen. Vuonolta tuli uudeksi lajiksi hopealokki.
In the morning we cruised to the Tasman Sea. Unfortunately whales and dolphins were absent.
Red-billed Gull was a new species. It is abundant around the coasts of NZ.

Hopealokki, Red-billed Gull, Tarapunga

Vuonolle paistoi hetken aikaa kivasti aurinko. Kuvassa pullonokkadelfiinejä.
A fleeting moment of sunshine in the fjord.

Samoja delfiinejä tässäkin.
Again Bottle-nose Dolphins.

Vuonolla ei ollut paljon lintuja, joten oli aikaa keskittyä maisemiin.
Birds were rare, so it was a good chance to focus on landscapes.



Ilma kirkastui aamupäivällä. Valitettavasti piti palata rantaan.
Finally the sky got clear, but it was time to get back.

Pysähdyin paluumatkalla taas Homer tunnelin parkkipaikalle. Kun maisemassa vilahti jotain, luulin jo hetken löytäneeni kalliovilistäjän. Lintu kääntyi kuitenkin nopeasti rautiaiseksi. Rautiaisia oli runsaasti monenlaisissa biotoopeissa, kuten vuoristossa, rannoilla ja sademetsissä.
On the way back I stopped by the Homer tunnel again. Something small moved in the landscape, but it was not small enough. Wanted Rock Wren turned out the be a Dunnock.

Rautiainen, Dunnock
Eglintonin joelta vielä uusi pinna uudenseelannintiirasta(E).
Two Black-fronted Terns(E) were feeding on insects by the Eglinton river.

Uudenseelannintiira(E), Black-fronted Tern, Tarapiroe
Sademetsän jälkeen alkoi näkyä taas australiansuohaukkoja.
Australasian Harrier was again numerous in the farmland.

Australiansuohaukka, Australasian Harrier, Kahu
Matka jatkui Invercargillin Bluffiin ja sieltä edelleen Stewart Islandille. Siitä seuraavassa postauksessa.
After Fiorland I headed down to Stewart Island. That is the subject in the next posting.

Hannu Rinne

Pakkaspyöräilyä

Talviaamu herätti kirpakkana, mittari näytti -13 astetta. Ei muuta kuin villahousut vyötärölle, huskynkarvasukat jalkaan ja kommandopipo päähän - eiköhän niiden avulla muutaman tunnin hyvinvointitankkauksen tarkenisi polkaista.

Kahden kilometrin jälkeen tuli jo niin hiki, että piti pysähtyä jäähdyttelemään ja kuorimaan yksi kerros käsineistä pois. Ravanin pellot kylpivät auringossa. Tässä oli viime talvena isolepinkäinen.


Ja tässä on usein ollut pyy...


Tästä olisi voinut lentää kanahaukka pyynsaalistuksessa...


Ja tässä olisi voinut olla pikkutikka nakuttelemassa, kuten viime vuoden toisena päivänä.

Heti kun sain kamerani takaisin pakkassuojaan, pusikosta lennähti teeri...


...mutta se ei enää asettunut linjan puihin kiikaroitavaksi kuten viime vuonna.



Niinpä tyydyin tarkistamaan puunhakkaajan (oli käpytikka). Tämän puun on kylläkin kaatanut Tapani. Kuvitelkaa tunnelmaan myös palokärjen huuto ja korpin tervehdys.


Riittävästi talvihappea haukanneena käänsin sitten ajokkini kohti kotia. Tässä on jossakin neljä pyrstötiaista seka valkohäntäkauris - tai ainakin oli hetki ennen kuvanottoa.

Pari tuntia meni ja muutama havaintokin siis tuli. Eiköhän tällä latauksella jaksa taas viikolla sisätiloissa porskuttaa!

Outi Jalkanen

Ekoilua 30.10.2011

Outin kanssa vietämme ekopäivää lintujen parissa.

Sää ei näytä kovin lupaavalta, mutta haitanneeko tuo?

Tuulee ikävästi ja asteita on +7°C aamulla, kun heräsin seitsemän jälkeen.

Kelloja käännettiin viime yönä tunti taaksepäin, joten nousukin tuntui mukavammalta.

Vesisade on hilkulla, mutta mieleni tekee lähteä koluamaan parit tornit pyörällä. Pihapinnat on kuitenkin ensin tsekattava. Niitä tulikin mukavat 17 jo tunnissa, mukaan lukien viisi joutsenta, jotka matkasivat itäänpäin toitottaen.

Ja nyt jo kello 8.20 vähän valoa kajastaa etelän puolelta.

Pyörän takana odottaakin jo kaukoputki, villapaidat ja tietenkin eväät. Vielä loput mukaan ja menoksi kohti Krootilan tornia. Samalla voisi katsastaa Toukarin lavan ja ympäristön.

9.45 olinkin jo Krootilan tornilla odottamassa pikkutikkaa, joka yleensä poikkeaa heti läheiseen puuhun. Mutta ainoa mitä kuului oli tuulen ujellus korvissani.

Odotin ja odotin, nyt kyllä juon kahvit! Sade roikkuu ilmassa, istun lavan nurkassa tuulelta suojassa kuuman kahvin lämmittäessä käsiä ja sisuksia. Voileipä maistuu ihanalta. Mutta kyllä nyt on noustava ylös ja vau! Ihan oikein isokoskelo oli tullut joelle uimaan. Tätäkö varten tulin? Missä ihmeessä kaikki linnut ovat?

Puolitoista tuntia ja isokoskelo!

Outilla 21 pinnaa, minulla saman verran, tekstiviestistä selvisi.

Jatkan matkaa. Palaan takaisinpäin ja menen Toukarin lavalle. Muutama rastas on näkynyt matkalla ja fasaani rääkäisi. Eiköhän Toukarilla ole jotain sentään.

Saavun lavalle ennen puoltapäivää, valoa näkyvissä pienen hetken.

Putki paikoilleen ja katse kohti peltoja.

Yksinäinen kurki syömässä pellolla, no niin ja sitten lensi kolme tikliä ylitseni, rastaita puissa useita. Ja nyt tuli kaksi sinisuohaukkaa kaartelemaan eteeni pellolle. Pinnat kertyvät, kyllä tämä tästä. Paljonkohan Outilla mahtaa olla? Kahvi piristää lisää ja lämmittääkin taas. Taukoa.

Tuuli tuivertaa korvissa, mitään ei kuule, vesi valuu silmistä, mitään ei näe. Sormia paleltaa. Outilta tuli viesti ”harrastaminen on kivaa”. Niin on.

Taas katsomaan ympärille ja vakiovieraskin näkyi. Lapinharakka se siellä istui kaatuneen ladon vieressä olevassa pensaassa. Nyt hiljenee taas. Kello lähentelee pian yhtä, pitänee jatkaa matkaa. Siispä pyörän pakkaus jälleen.

Matkani jatkuu läpi Porkan kohti luotoja, ja sielläpä on naakkoja pilvin pimein.

Pirteitä kavereita, niitä ei harmaa, tuulinen ilma paljon häiritse. Otetaanpa vielä pari poseerausta, kun niin tulevat liki.

Oikein on saanut renkaankin jalkaansa, aika monikin yksilö.

Matka jatkuu Kirjurin ohi kaupungin puolelle ja sieltä Ruosniemen ja Tuulikylän kautta kohti Hyvelää. Aah, kotona jälleen, matkalla sain vielä pulun, mutta senkin vasta Ruosniemestä. 30 km:n lenkki tuli täyteen.

Ei, mutta täällähän on kova vilske pihassa lintulaudoilla. Närhiä, tinttejä, punatulkkuja, pikkuvarpusia ym. Hiljaisuus on tipotiessään. Kamera!

Pirtsakka hömötiainen on käynyt laudalla jo useana päivänä. Vähän on erilaisesti meikattu .

Ja sitten vähän tavallisemman näköistä yksilöä.

Vielä on käytävä Mustakorven metsässä pikaisesti, kun on vielä jonkin verran päivänvaloa. Ojassa vesi tulvii mukavasti, ei tuule ja on lämminkin pyöräilyn jälkeen. Metsäpolku on hämärä ja hiljainen, polku johtaa pellolle, mutta aina vaan hiljenee. Koti kutsuu.

Purkutilanne: Outi 32, Eija 30. Siis lintu ja kilometri! Häviö tuli, mutta harrastaminen on kivaa!

Ensi vuonna uusi yritys, sama aika ja ehkä vähän lisää pinnoja. Peräti voitto!

Eija Soimola