Matka Varanginvuonolle osa 3/4

30.5.2012
Palasimme Hornoyalta maihin aamukymmeneltä, kävimme kaupassa jä lähdimme Hamningbergiin.
Persfjordenin kalliorotkoissa lauloi näkymättömissä pysytellyt sepelrastas, muuten menomatkalla ei havaittu mitään erikoista. Sandfjordenin pusikoissa oli muutamia sinirintoja ja pajulintuja, mutta kaivattu tundraurpiainen pysyi piilossa.

Hamningbergin tie on keväällä hiljainen, mutta kesällä yllättävänkin vilkas.
Hamningbergin kylässä näkyi lapinkirvinen, vesipääsky, merisirri ja merellä muutama suula. Kylän pohjoisrantaa mainostetaan hyväksi kahlaajapaikaksi. Nyt se oli aika tyhjä kovan pohjoistuulen ja merenkäynnin takia.

Syltefjordin vuonolla sataa räntää.
Kun istuimme rantakivillä tähtäilemässä karikukkoja ja merisirrejä, kuului kahlaajien varoitusääniä ja muuttohaukka tipahti taivaalta aivan eteemme. Ilmeisesti se ei huomannut meitä ennen kuin aivan vierestä. Ainakin se vilkuili hölmistyneenä taakseen hyvän aikaa.

Muuttohaukka, Peregrine Falcon

Hamningbergista palatessa pysähdyimme Persfjordeniin pienen sillan kohdalle, missä lapinsirri lensi soidinlentoa, peloton merisirri ruokaili ja lapinkirvinen istuskeli muuten vaan.

Lapinkirvinen, Red-throated Pipit

Merisirrillä on suukapula, Purple Sandpiper equipped with a gag.

Lapinsirri, Temminck's Stint

Norjan ensimmäiset kaakkurit näkyivät vasta nyt tienvarren lammikossa lähellä Svartnesia.

Kaakkuri, Red-throated Loony

Kaakkuri on koju-verkon alkuvuoden ja ehkä koko vuodenkin lintu.

Matkalla Vestre Jakobselviin tuli useita rajuja vesikuuroja. Venäjän puolella vuonoa sataa rajusti.

31.5.2012
Päivän suunnitelmissa oli käydä Syltefjordin kylässä ja Båtsfjordissa. Tenojoen tunturihaukkakallioilla ei näkynyt kuin kaksi tuulihaukkaa. Tuulihaukkojen oleskelu paikalla oli melko varma merkki siitä ettei tunturihaukkoja ole paikalla.
Teimme noin viiden kilometrin kävelylenkin Magistervatnetin eteläpuolen tunturiin. Yksi asia, jota ei voinut olla huomaamatta, oli sopulien papanat. Niitä oli joka paikassa, ei vain tunturialueella, vaan kaikkialla missä liikuimme. Voi vain arvailla miten valtavasti sopuleita on ollut. Nyt ei näkynyt muuta kuin muutamia kuivuneita sopulinraatoja.
Tunturikierroksella näkyi pari tunturikiurua, pulmusia, lapinsirkku, tylli, kapustarinta, niittykirvinen ja
pikkukuovipari.

Tunturikiuru, Horned Lark.

Tunturikiurujen tarkka paikka oli 70,31,16N 29,10,10E. Se sijaitsee noin kolme kilometriä Berlevågin ja Båtsfjordin risteyksestä Båtsfjordin suuntaan. Päätien vasemmalla puolella olevalta Magistervatnetin parkkipaikalta nousee soratie tunturiin. Ermot ruokailivat tuon soratien varrella. Joku oli nähnyt tunturikiuruja myös päätien oikealla puolella olevassa tunturissa.
Vähän lähempänä Båtsfjordia oli pari autoa tienpielessä ja yksi tuttukin. Sillanpään Matti oli vetämässä luontomatkalaisten ryhmää Ruijassa. Vaihdoimme kuulumisia ja puhelinnumeroita. Me jatkoimme Syltefjordin ja Matti Berlevågin suuntaan.

Alkumatkan mielenkiintoisin havainto oli kettu.
Muutaman kilometrin jälkeen tie laskeutuu jyrkkien rinteiden reunustaman solan läpi. Rinteillä on joskus näkynyt kiiruna, mutta nyt me ei nähty sellaista eikä tienvieren purosta löytynyt koskikaraa, kuten joskus aikaisemmin.
Alempaa laaksosta napsahti listalle riekko, järripeippo ja käki. Samoilta seuduilta Mika huomasi tienpielessä kärpän. Kärppä oli löytänyt pienen punaruskean linnunmunan ja näytti leikkivän sen kanssa risukossa. Vikkelän kärpän kuvaaminen onnistui vasta läheisen mökin puukasasta.

Kärppä, Stoat

Paikan koordinaatit ovat 70,30,14N 29,50,48E.

Rautaoksidiko se siellä pohjassa tuoksuu?

Etualalla lentää uivelokoiras ja taustalla etenee jokin iso eläin. Ensimmäisenä tulee mieleen myöhäisjurakaudelta peräisin oleva valkoinen, yksijalkainen isovuonoloikkija:). Paikan nimi on Kristoffervatnet, sen koordinaatit ovat 70,31,36N 29,58,22E.
Syltefjordin kylästä jäi parhaiten mieleen pääkadun varrella olevan talon katukyltti: Elvis Presley Blvd. Jos sen iskee navigaattoriin, niin aparaatti tuskin ehdottaa ensimmäisenä vaihtoehtona Syltefjordia.

Syltefjordista palatessa yritimme ottaa muutamia maisemaruutuja. Ne jäivät kovin huonoiksi ja yrityskin tyrehtyi, kun huomasimme kumpareen päällä tunturikihun.

Tunturikihu, Long-tailed Skua

Lähempänä Båtsfjordin tietä puhelin löysi taas kentän. Matilta oli tullut viesti Båtsfjordin tien varrella olevasta keräkurmitsaparista. Ohjeet olivat niin hyvät, että ajoimme suoraan paikalle. Linnut löytyivät melkein heti tienvarren aitauksesta.

Keräkurmitsa, Eurasian Dotterel

Keräkurmitsoilla on tällaiset maisemat.
Matti oli aikaisemmin päivällä nähnyt pari kyhmyhaahkaa Hoyholmenissa. Vene oli ajanut ne lentoon, mutta ne olivat muuttaneet vain paikkaa. Toinen kyhmyhaahka oli edelleen Hoyholmenissa. Se oli liian kaukana kuvattavaksi, mutta ei niin kaukana ettei olisi päätynyt pinnalistalle.

Hoyholmen

Geologi näkee tässä vaikka mitä, mutta itse näen vain raidallisen kallion, josta on valunut soraa alas. Kontturin Osmo taisi mainita tuollaisen soramuodostelman olevan vyörysoraa.
Skiippagurran ja Varangerbotnin välillä ollut riekko ei voinut välttää 'Mika-joka-näkee-kaiken' katsetta. Harmi, että lintu oli noin kamalassa paikassa valokuvausta ajatellen.

Riekko, Red Grouse

Ajoimme vielä Nessebyn kirkolle katsomaan, jos vaikka lohkeaisi suokukko. Ei lohjennut, mutta kirkko oli paikoillaan.

Nessebyn kirkko, Nesseby Church

Päivä oli aika monipuolinen lajien suhteen ja kelitkin pysyivät siedettävinä. Matille monet kiitokset tarkoista ohjeista.

Hannu Rinne