Milford Sound, New Zealand

Päätös Uuteen-Seelantiin lähdöstä syntyi syyskuun alussa ja matkaan lähdin 14.11. 42 tunnin lentomatka kulki reittiä Helsinki-Lontoo-Bangkok-Sidney-Queenstown. Ainoa harmituksen aihe oli tekninen välilasku Bangkokin lentokentällä. Sen sijaan että matkustajat odottelisivat koneen tankkaamista lähtöportin tuntumassa, heidät ohjataan kuuman terminaalin toisessa päässä olevaan turvatarkastukseen, jota oli vielä terästetty lähtöportilla olevalla käsimatkatavaroiden tarkastuksella.
Queenstownin tullissa kului toista tuntia. Ongelmia aiheuttivat muun muassa maahantuotava valokuvauskalusto, lääkkeet, käteinen + tililtä nostettavissa oleva raha ja aseeksi luokiteltu linkkuveitsi. Hassuin tapahtuma sattui ripulilääkkeen kanssa. Kaveri totesi, ettei lääke ole tarkoitettu minulle, vaan 'kuumeinen ripuli' nimiselle henkilölle. Kerroin olevani tyytyväinen ettei se ole nimeni.
Tullin jälkeen kuittasin vuokra-auton ja ajoin Wakatipu järven rannalla sijaitsevaan Tanoa Aspen hotelliin. Suunnistaminen oli helppoa navigaattorin avulla. Toin oman laitteen Suomesta, koska sellaisen vuokraaminen kolmeksi viikoksi olisi maksanut noin 190 euroa. Uuden-Seelannin kartan lataus maksoi 50 euroa.
Tiesin Uudessa-Seelannissa olevan runsaasti Euroopasta tuotuja varpuslintuja, mutta silti oli yllättävää nähdä ja kuulla hotellin ympäristössä niin paljon kottaraisia, mustarastaita, laulurastaita ja urpiaisia. Kahden päivän valvomisen jälkeen ei jaksanut lähteä hotellilta minnekään. Päivällinen ja sitten nukkumaan.

On November 14 my trip to New Zealand was ready to start. 42 hour traveling started from Pori, Finland and had stops in Helsinki, London, Bangkok and Sydney. Final destination was Queenstown in the South Island of New Zealand. The only frustrating thing with the flight was the technical stop in Bangkok: First all passengers went through full screening and had then an extra hand luggage search at the gate. And of course the terminal was very hot.

In Queenstown I was unlucky enough to get picked by the NZ customs. The main problem was my camera frames and many lenses. The officer was very suspicious about my intentions.
He did not believe that I was a bird photographer. He kept asking about bird names, but I think it was the detailed itinerary that finally convinced him. The funniest incident was with a prescription. The officer picked a box of pills and told me that the printed name on the label was not mine. I said, thanks God it isn't. It means feverish diarrhea.
After sorting out the customs I picked my car, drove to the hotel, took a couple of photos, had dinner and hit the bed.

Näkymä hotellin terassilta Wakatipu järvelle.
A view to Lake Wakatipu. Queenstown city is on the left side of the picture.
17.11.
Hotellin aamiaisella oli niin pitkä jono, että jätin sen väliin. Päivän aikana oli tarkoitus ajaa Milford Soundiin ja mennä siellä yli yön kestävälle risteilylle. Matkaa kohtuulliset 290km. Uudessa-Seelannissa on vasemmanpuoleinen liikenne ja liikennesäännöt 'normaalit' yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Vasemmalle kääntyvä väistää, jos vastakkaisesta suunnasta tuleva kääntyy samalle tielle.
Ennen Te Anau:ta paistoi aurinko, satoi kaatamalla ja räntääkin tuli hyvän aikaa. Matkalla näkyi useita australiansuohaukkoja samoin kuin Australiasta tuotuja isohuiluvariksia. Fiorlandin puolella pysähdyin tauolle Eglintonin laaksoon. Peippoja, rastaita, keltasirkkuja ja kiuruja oli äänessä runsaasti. Myös yleinen tiaisviuhkamonarkki löytyi paikalta. Kuvien alla oleva merkintätapa on seuraava:
suomenkielinen nimi, englanninkielinen nimi ja mahdollinen maorinkielinen nimi. Suluissa oleva E tarkoittaa endeemistä lajia, eli sellaista joka pesii vain Uudessa-Seelannissa.

I set off early for the 290km drive to Milford Sound. I had a booking for overnight cruise with Milford Wandeder. Weather kept changing all the time - downpour, sunshine and sleet.
Australasian Harriers and Australian Magpies were the most prominent species on the way to Fiorland. First break was at Eglinton Valley. Introduced passerines, like Skylark, Chaffinch, Yellowhammer, Blackbird, Song Thrush and Starling were abundant. Fantail was a new species.
Notation under bird pictures is as follows:
Finnish name, English name and possible Maori name. (E) means an endemic species, i.e. the species breeds only in NZ.

Tiaisviuhkamonarkki, Fantail, Piwakawaka
Vuoriston parkkipaikoilla on Kea(E) papukaijoja (Nestor notabilis). Niiden sanotaan repivän autojen tiivisteitä - miten lienee.
Kea is common in Fiorland car parks. They are told to be destructive - let's find out.

Kea(E), Kea, Kea
Toistaiseksi ei hätää sillä Keat pysyttelivät puissa.
Kea stays high in the tree. So far nothing to worry about.

"Nestori" hiippailee juonin näköisenä lähemmäksi.
What is this guy up to?

Nyt näyttää jo pahalta.
Unfortunate driver left his car unattended.

Työmaalla ollaan vaikka sataisikin. Sade ei ole Fiorlandissa lainkaan tavatonta, sillä vuotuinen sademäärä on 15 metriä. Tilanne käy hankalaksi, jos oma auto on ainoa parkkipaikalla. Hätistely ei tehoa, koska linnut hyppäävät vain toiselle puolelle autoa sovittamaan terävää nokkaansa tiivisteisiin.
Jatkoin matkaa Homer tunnelin parkkipaikalle. Sielläkin oli useita papukaijoja, mutta olivat onneksi keskittyneet matkailuautoihin.
It might be a good business to set up a garage that replaces tore gaskets.
I continued to the car park at the Homer Tunnel. Keas were around but they focused on processing the campervans.

Kuten liikennevaloista saattaa päätellä, niin tunnelissa on vain yksi kaista. Tunnelin pituus on 1,2km. Räntäsateessa ei ollut paljon nähtävää, joten ajoin tunnelin toiselle puolelle.
It was sleeting and there was not much hope to see a Rock Wren, so I drove through the tunnel.

Tälläkin tiellä on nopeusrajoitus 100km/h. Jyrkissä mutkissa on nopeussuositus, mutta se on jokaisen omassa harkinnassa miten nopeasti ajaa. 180 asteen käännöksissä oli suosituksena 20km/h.
Ei ole suuri yllätys, että kuvan seudulla kännykkä ei toiminut. Omasta liittymästäni oli roaming sopimus vain Vodafonen verkkoon, jonka kattavuus rajoittui isompiin paikkakuntiin. Telecomin kattavuus oli kuulemma parempi.
Homerin tunnelilta laskeudutaan aika kiharaista ja kapeaa tietä Milford Soundiin. Olin perillä kello 14:00 ja risteilylle oli määrä lähteä 16:30. Sadekuurojen välissä ehti hiukan kävelemään vuonon rannoilla. Uusiksi lajeiksi uudenseelanninkyyhky(E), nokimeriharakka(E), paratiisisorsa(E), peukaloissieppo(E), tui(E) jaaustralianmerimetso.

The road from the Homer tunnel to Milford Sound is narrow and winding. General speed limit is 100km/h, but there are few 180 degree curves that can be safely negotiated with 20km/h. It rained heavily when I got down to Milford Sound. After an hour or so the rain let up and I took a short walk along the shore of the fjord. New species were New Zealand Pigeon(E), Variable Oystercatcher(E), Paradise Shelduck(E), Tomtit(E), Tui(E) and Little Shag.

Vuonon pohjukka. Vuonoa reunustavat vuoret nousevat paikoin yli 1200 metrin. 15km päässä on Tasmanianmeri.
The bottom of the fjord. The surrounding mountains rise 1200m or more.

Nokimeriharakka(E), Variable Oystercatcher, Torea/Toreapango

Paratiisisorsa(E), Paradise Shelduck, Putangtangi

Peukaloissieppo(E), Tomtit, Miromiro - North I, Ngiru-ngiru - South I

Tui(E), Tui, Tui

Australianmerimetso, Little Shag, Kawaupaka

Risteilyn ensimmäisenä päivänä käytiin Harrison Coven vuonopingviinien(E) koloniassa. Ensimmäinen ryhmä on rannalla.
The cruise started at 16:30 and stopped in the evening at the Fiorland Crested Penguin(E) colony. The boat in front of the mountains provides a relative size.

Kolonia on aika pieni. On kuulemma harvinaista nähdä 10 pingviiniä samanaikaisesti.
The penguin colony is rather small. We saw five penguins at the same time.

Vuonopingviini(E), Fiorland Crested Penguin, Tawaki

Kallioilla oli monin paikoin uudenseelanninmerikarhuja. Yöksi jäätiin ankkuriin Harrison Coveen. Uni maistui hyvin päivällisen jälkeen.
Fur Seals were abundant.
The boat anchored for the night in Harrison Cove.

18.11.
Aamiaisen jälkeen purjehdittiin vuonon suulle, josta aukeaa Tasmanian meri. Ei ollut tuuria valaiden tai delfiinien suhteen. Vuonolta tuli uudeksi lajiksi hopealokki.
In the morning we cruised to the Tasman Sea. Unfortunately whales and dolphins were absent.
Red-billed Gull was a new species. It is abundant around the coasts of NZ.

Hopealokki, Red-billed Gull, Tarapunga

Vuonolle paistoi hetken aikaa kivasti aurinko. Kuvassa pullonokkadelfiinejä.
A fleeting moment of sunshine in the fjord.

Samoja delfiinejä tässäkin.
Again Bottle-nose Dolphins.

Vuonolla ei ollut paljon lintuja, joten oli aikaa keskittyä maisemiin.
Birds were rare, so it was a good chance to focus on landscapes.



Ilma kirkastui aamupäivällä. Valitettavasti piti palata rantaan.
Finally the sky got clear, but it was time to get back.

Pysähdyin paluumatkalla taas Homer tunnelin parkkipaikalle. Kun maisemassa vilahti jotain, luulin jo hetken löytäneeni kalliovilistäjän. Lintu kääntyi kuitenkin nopeasti rautiaiseksi. Rautiaisia oli runsaasti monenlaisissa biotoopeissa, kuten vuoristossa, rannoilla ja sademetsissä.
On the way back I stopped by the Homer tunnel again. Something small moved in the landscape, but it was not small enough. Wanted Rock Wren turned out the be a Dunnock.

Rautiainen, Dunnock
Eglintonin joelta vielä uusi pinna uudenseelannintiirasta(E).
Two Black-fronted Terns(E) were feeding on insects by the Eglinton river.

Uudenseelannintiira(E), Black-fronted Tern, Tarapiroe
Sademetsän jälkeen alkoi näkyä taas australiansuohaukkoja.
Australasian Harrier was again numerous in the farmland.

Australiansuohaukka, Australasian Harrier, Kahu
Matka jatkui Invercargillin Bluffiin ja sieltä edelleen Stewart Islandille. Siitä seuraavassa postauksessa.
After Fiorland I headed down to Stewart Island. That is the subject in the next posting.

Hannu Rinne