Twizel, New Zealand

26.11.
Uusi majapaikka oli nimeltään Omahau Downs. Se käsitti erittäin tilavan ja hyvin varustellun mökin. Laajassa pihapiirissä pyöri miltei kaikki Euroopasta tuodut varpuslintulajit. Tiklistä tuli jopa uusi laji. Homman kruunasi hieno näköala Mount Cook vuorelle. Valitettavasti varaus oli vain kahdeksi yöksi. Houkuttelevia järviä, jokia ja kosteikkoja oli useita. Lake Benmoren tekojärvi oli sopivan lähellä, joten siitä sopi aloittaa.
Järveen laskevalta Ohau-joelta napsahti uusiksi lajeiksi uudenseelanninsotka(E), australianlapasorsa ja silkkiuikku (podiceps australis). Sotkien kokonaiskanta on 20000 ja uikkujen 350. Uikku luokitellaan uhanalaiseksi, eikä sitä saa metsästää. Sotkakin on suojeltu, mutta ei uhanalainen. Itse järvellä oli sinisorsia ja järven rannalla useita uudenseelannintyllejä(E). Pitkäjalan ja mustapitkäjalan risteymiä oli enemmän kuin pitkäjalkoja. Mustapitkäjalkaa ei näkynyt koko matkalla.
The next accommodation was in Omahau Downs, Twizel. It included spacious self-contained cabin with great views to Mount Cook. A very friendly hostess provided some useful information about the birds in the surroundings. Lake Benmore appeared to be quite interesting and it was close enough.
New species in the bird list were New Zealand Scaup(E), Australasian Shoveler and Australasian Grebe. Grebe population was 350 on 2004 and its conservation status is threatened. Other birds were Mallard, Banded Dotterel and hybrid Pied Stilt.

Uudenseelanninsotka(E), New Zealand Scaup, Papango

Australianlapasorsa, Australasian Shoveler, Kuruwhengi

Uudenseelannintylli(E), Banded Dotterel, Tuturiwhatu

Pitkäjalkaxmustapitkäjalka, Hybrid Pied Stilt
Ohau-joen suistossa oli uudenseelannintiira(E) kalastelemassa ja yhdeltä lammikolta kuului kanadanhanhen varoittelua.
One Black-fronted Tern was fishing in the Ohau River delta and a male Canada Goose honked in a nearby pond.

Uudenseelannintiira(E), Black-fronted Tern, Tarapiroe

Kanadanhanhi, Canada Goose

Tässä syy miksi hanhet eivät lähteneet jo aikoja sitten livohkaan.
This is the reason why the shy geese did not fly away.

Näkymiä Lake Benmoren pohjoispäästä.
A view to Lake Benmore.
Twizelin alue on sisämaankohde, jossa lintutiheys on paljon pienempi kuin rannikoilla. Maisemat ovat kuitenkin aika hienoja, varsinkin kun Uuden-Seelannin korkein vuori Mount Cook on alueella. Sen korkeus on 3754 metriä.
Twizel is located well in inland and the bird density is not as high as in the coasts. However, landscapes are excellent.

Mount Cook on lumihuippuinen vuori keskellä kuvaa.
Mount Cook is the snow-capped mountain in the middle of the picture.

Mount Cook auringonlaskun jälkeen.
Mount Cook just after sunset.
27.11.
Päivän retkikohteet olivat Tasman-joen suisto ja Mount Cookin kylä. Suistossa näkyi kanadanhanhi, paratiisisorsa(E), etelänselkälokki, uudenseelannintylli(E), naamiohyyppä, australiansuohaukka ja valkonaamahaikara. Opaskirjan mainostamat mustapitkäjalka ja kieronokkatylli pysyivät piilossa.
The following morning I drove to Tasman River delta, seeing Canada Goose, Paradise Shelduck(E), Kelp Gull, Spur-winged Plover, Australasian Harrier and White-faced Heron.

Uudenseelannintylli(E), Banded Dotterel, Tuturiwhatu
Suistoa reunustavasta pusikosta löytyi jokaisen lintuharrastajan toivelistalla oleva metsävilistäjä(E). Se on Uuden-Seelannin pienin lintu, pituudeltaan 8cm. Metsävilistäjä ei ole harvinainen, mutta sitä on vaikea nähdä. Erittäin ohuen äänen suuntaa ei pysty päättelemään ja lintu pysyttelee enimmäkseen näkymättömissä.
The path to the delta goes through low bushes. Just before the open delta I heard a thin high-pitched call of the Rifleman. It took quite a while to figure out the direction the call came from. First a short glimpse in the bush and suddenly the Rifleman came into view.

Metsävilistäjä(E), Rifleman, Titipounamu

Linnun englanninkielisen nimen alkuperästä on kaksi versiota. Ensimmäisen näkemyksen mukaan linnun höyhenpuku muistuttaisi jotenkin siirtomaa-aikaisen rykmentin palveluspukua. Toisessa versiossa linnun nimen sanotaan juontuvan sen tavasta nousta puuta ylös spiraalimaista rataa samalla tavalla kuin kiväärin rihlat piipun sisällä.
Mount Cook on varmaan Uuden-Seelannin kuvatuin vuori. Ainakin siltä se näytti näköalapaikoilla.
There are two stories about the origin of the rifleman's English name. The first, far-fetched version suggests that its plumage resembles to the uniform of an early colonial regiment. In the second version the name stems from its habit to follow a spiral route when going over the bark for food - 'to rifle' means to make spiral grooves as in a barrel of a rifle. The bird guide had suggested that Wrybill and Black Stilt might be also present in the Delta. This time both were absent. It was time to focus on Mount Cook.

Keskellä on Mount Cook ja oikealla on Lake Pukaki.
Lake Pukari is in the right and Mount Cook in the middle of the picture.

Metsävilistäjä oli tällaisessa biotyypissä.
Rifleman was in these bushes.

Tasman-joen suisto. Suistossa joki haarautuu lukemattomiksi, koko ajan reittiä muuttaviksi uomiksi. Englanninkielessä tällaista aluetta kutsutaan nimellä braided river.
Braided river system in Tasman River delta.

Mount Cook.
Mount Cookin kylästä lähtee monia eripituisia vaellusreittejä. Itse valitsin Kea Pointiin menevän helppokulkuisen polun. Polun varrella oli useita rautiaisia ja uudenseelanninmalureita(E).
Mount Cook village was full of visitors, so I headed for a short walk to Kea Point. Dunnock was again numerous and Gray Warbler was also present.

Rautiainen, Dunnock
Polun puolivälissä kuului metsävilistäjän(rifleman) kutsuääntä ja lopulta itse lintukin ilmestyi näkyviin. Huonoksi onneksi kiinalaisnainen ryntäsi paikalle kahden lapsen kanssa ja selitti että oli kadottanut kolmannen. Lintu tietysti hävisi saman tien näkyvistä. Nainen kysyi olinko nähnyt lasta ja mitä olin etsimässä. Kerroin että tässä lähistöllä on rifleman. Nainen lähti tiehensä sanomatta enää sanaakaan. Vasta jälkeenpäin tajusin ettei hän ollut lintuharrastaja ja luuli tietysti jonkun äijän hiippailevan ympärillä kiväärin kanssa. Olisi pitänyt ymmärtää kertoa hänelle, että paikalla oli kuuden gramman painoinen lintu. Riflemania ei enää näkynyt eikä sen puoleen naistakaan.
In the middle of the walk I heard again the Rifleman calling. The bird appeared into view, but a Chinese woman with two children rushed along the path scaring the Rifleman off. She explained that one kid was missing and asked whether I had seen him and what I was up to. I told her that a rifleman was around. She left away without saying a word. It was only afterwards when I realized that she was not a birder and had probably thought a man with rifle sneaking around. In reality a six grams weigh bird was hanging around. Rifleman did not come back and neither did the woman.

Rifleman-episodi sattui näissä maisemissa.
Rifleman episode happened in this habitat.

Kea Pointissa ei näkynyt yhtään papukaijaa, eikä mitään muitakaan lintuja. Keskellä kuvaa on Mount Cook.
No Kea in the Kea Point, just a Chinese couple taking pictures of each other.

Kea Pointin infotaulu.
The map in the table depicts the same view as the previous picture.
Aurinko painui vuorten taakse ja ilma kylmeni saman tien usealla asteella. Mount Cookin kylään oli tunnin kävely ja sieltä tunnin ajo Twizeliin. Seuraavana aamuna matka jatkui Ashburtoniin, siitä seuraavassa postauksessa.
The sun went behind the mountains and the temperature dropped rapidly. It was time to return to Twizel and continue tomorrow to Ashburton.

Hannu Rinne

Dunedin, New Zealand

23.11.
Navigaattori tienasi taas hintaansa. Majapaikka Nisbet Cottage oli rauhallisessa lähiössä, mutta sinne päästäkseen piti ajaa Dunedinin keskustan kautta. Uudessa-Seelannissa ei ole ohitusteitä, vaan aina ajetaan kaupunkien läpi.
Majoitus käsitti kaksi huonetta, aamiaisen ja iltapalan. Oikein hieno paikka viettää kolme yötä. Hintaan sisältyi myös "pingviinikävely", jossa mennään katsomaan aamuneljältä keltasilmäpingviinien lähtöä merelle.
Kiinnostavin Dunedinin luontokohteista on 30km pitkä Otagon niemimaa. Taiaroa Headin kuningasalbatrossien pesimäkolonia on maailmassa ainoa, joka on mannermaalla. Rannoilla nähdään pingviinejä, merileijonia, merikarhuja ja vesilintuja.
Moniin kohteisiin täytyy tehdä varaukset ja niihin mennään ryhmissä oppaan kanssa. Omat varaukseni olivat ylihuomiseksi. Niemimaan itärannalla olevat vuorovesialtaat eivät vaadi varausta ja siellä saa kulkea omin päin. Nisbet Cottagen emäntä Hildegaard antoi vihjeet parhaista kuningaskalastajapaikoista. Ensimmäinen kohde oli Hoopers inlet-lahti. Uusina lajeina näkyivät kuningaskalastaja ja merihanhi, muita lintuja valkonaamahaikara, pitkäjalka,
pitkäjalkaxmustapitkäjalka hybridi, paratiisisorsa(E), uudenseelanninmeriharakka(E), mustajoutsen, naamiohyyppä, australianhaarapääsky ja australiansuohaukka.
Kenttäoppaassani uudenseelanninmeriharakka ei ole vielä oma lajinsa, mutta on nykyään sellainen. Aikaisemmissa postauksissani olen nimennyt sen meriharakaksi.
The next stay was at Nisbet Cottage in Dunedin. The accommodation included two rooms, breakfast, snack in the evening and a sunrise penguin walk.
The main bird attractions are tours to a Northern Royal Albatross colony and Yellow-eyed Penguins beach in the Otago Peninsula. I had bookings for both tours but not until the day after tomorrow. A free afternoon offered a good chance to check the tidal inlets in the headland. My hostess hinted at the possibility to see kingfishers at the Hoopers Inlet. New species in the bird list were Kingfisher and Feral Goose, other birds were White-faced Heron, Pied Stilt, Hybrid Pied Stilt, Paradise Shelduck(E), South Island Pied Oystercatcher(E), Black Swan, Spur-winged Plover, Welcome Swallow and Australasian Harrier.

Valkonaamahaikara, White-faced Heron

Naamiohyyppä, Spur-winged Plover
Naamiohyyppä on kotoisin Australiasta. Uuden-Seelannin ja Australian välillä on samanlaista sanailua kuin Suomen ja Ruotsin välillä. Joku totesi naamiohyypän olevan tyypillinen australialainen - aggressiivinen ja kovaääninen. Edustalla on pitkäjalkaristeymä.
The bird in the front is hybrid Pied Stilt.

Kuningaskalastaja, Kingfisher, Kotare
Papanui inlet on samanlainen vuorovesilahti kuin Hoopers inlet. Siellä sai pitää varansa, kun nuoret kaverit surffasivat auton vetäminä.
Papanui Inlet is another tidal bay.

Kun joku tulee vastaan, niin auto siirtyy tien toiselle puolelle ja surffaaja irrottaa otteensa. Itse ajoin pari kertaa heidän vetonarunsa yli.
Young guys exercised car assisted surfing along the shores of the Papanui Inlet.

Merihanhi, Feral Goose
Merihanhi ei ole levinnyt maahan luonnostaan vaan ensimmäisten eurooppalaisten tuomana.
Greylag or Feral Goose is introduced by early European settlers.

Pitkäjalka, Pied Stilt, Poaka
Uuden-Seelannin pitkäjalat ovat alalajia Himantopus leucocephalus.

Australiansuohaukka, Australasian Harrier, Kahu

Mustajoutsen, Black Swan
Illansuussa alkoi sataa reilusti, joten oli hyvä aika lähteä iltapalalle.
The drizzle turned into a proper rain in the evening. It was easy decision to head for the evening snack.
24.11.
Päivän ohjelmassa oli vierailu Orokonuin Ecosanctuaryyn. Ecosanctuary oli aidattu 307 hehtaarin suojelualue, johon on palautettu alueen alkuperäinen kasvisto. Linnut tietysti tykkäävät nisäkäsvapaasta alueesta. Opastettu retki oli sovittu iltapäiväksi, mutta alueelle sai mennä jo yhdeksältä.
Päivä oli aivan älyttömän tuulinen ja se ei ole yleensä hyväksi lintujen havainnoimisen kannalta.
Jotain sentään löytyi: uudenseelanninkerttunen(E), peukaloissieppo(E), hopearilli, makomako(E), kaka(E), tui(E) ja tomtit(E).
In the next morning the itinerary took me to the Orokonui Ecosanctuary. The sanctuary is a 307-hectare area of native forest where indigenous animals can live without threat of introduced mammal predators.
The guided tour was due to leave in the afternoon, but it was possible to entry the sanctuary at an earlier time. A windy weather is not usually good for forest birds, but this time quite many endemic species were present. The list includes Fernbird(E), Tomtit(E), Silvereye, Bellbird(E), Kaka(E), Tui(E) and Tomtit(E).

Peukakoissieppo(E), Tomtit, Miromiro

Peukaloissiepponaaras
Female Tomtit

Hopearilli, Silvereye, Tauhou

Makomako(E), Bellbird; Korimako, Makomako
Iltapäivällä oli opastettu retki. Tuuli oli edelleen voimistunut, mikä huononsi edelleen mahdollisuuksia kuulla tai nähdä mitään. Opas keskittyikin kertomaan enemmän alueen kasveista. Kakan kanssa tein lähempää tuttavuutta, kun se hyppäsi olkapäälle. Opas arveli linnun olevan kiinostunut hiuksissa olevista öljyistä, minusta se nyppi pesätarpeita. Kaka ei ollut moksiskaan pienestä hätistelystä, mutta lähti lopulta toimittamaan jotain tähdellisempää askaretta.
After lunch the guide showed up and we went for a two hour walk in the sanctuary. The wind was even harder and most of the birds were absent. The guide told much about the plants and conservation efforts that had taken place in the area. A confidential Kaka(E) jumped on my shoulder near the feeders. The guide thought that the bird likes the oil in the hair, but I had a feeling that it gathered stuff into its nest.

Kaka(E), Kaka, Kaka
Kovan tuulen takia ei tehnyt mieli mennä enää muualle.
Nisbet Cottagessa oli kaksi kaveria, jotka menivät illalla skottilaisten juhlaan.
After the tour it was so windy that I returned straight to Nisbet Cottage.
Two guys, who stayed at Nisbet Cottage, went to a Scottish party in the evening.

Kavereilla ei ollut mitään kuvan julkaisemista vastaan.
They gave a permission to publish this portrait.
25.11.
Päivä oli täynnä toimintaa. Ensin kierros merelle katselemaan Taiaroa Headin kuningasalbatrossikoloniaa veneestä käsin, sitten vierailu albatrossikeskukseen ja vielä illalla Papapanui Beachille ihmettelemään keltasilmäpingviinejä, merileijonia ja merikarhuja.
The day was full of activities. It included a pelagic cruise around the Taiaroa Head, a visit to the albatross center and finally a visit to a Yellow-eyed Penguin beach.

Dunedinin keskusta Otagon niemimaan suunnasta käsin.
Dunedin downtown.
Monarch Cruisen meriristeilyllä tuli uudeksi lajiksi kuningasalbatrossi(Diomedea sanfordi). Kuningasalbatrossien statuksesta ollaan eri mieltä. Toisten mielestä on kaksi lajia ja toiset sanovat niiden olevan alalajeja. Englanninkieliset nimet ovat Southern Royal Albatross(Diomedea epomophora) ja Northern Royal Albatross(Diomedea sanfordi). Muita lintuja stewartinmerimetso(E), partamerimetso(E) ja australiankapustahaikara.
A pelagic cruise with Monarch Cruise offered the Northern Royal Albatross in the bird list. Other birds were Stewart Island Shag(E), Spotted Shag(E) and Royal Spoonbill. Fur seals lay on the rocks and dolphins swam aroung the boat.

Tuuli oli jälleen voimakasta. Paikalliset sanoivat, että on vuoden tuulisin päivä. Tuuli kävi kuitenkin maista, joten korkeaa merenkäyntiä ei syntynyt.
Residents said that this was the windiest day in the year.

Kuningasalbatrossi, Northern Royal Albatross, Toroa

Taiaroa Headin merenpuolella oli australiankapustahaikaroiden kolonia.
An ocean side colony of the Royal Spoonbill in the Taiaroa Head.

Kuningasalbatrossit liitelevät merellä vaivattomasti vaikka miten kovassa tuulessa. Pesälle laskeutuminen oli sen sijaan vaikeaa.
Albatrosses soar around without any efforts, but it seemed to be very hard to land to the nest.



Seuraava kohde oli albatrossikeskus. Siellä oli havainnollistettu hienosti kuningasalbatrossin kokoa. Kolme metriä korkeaan huoneeseen oli pystytetty siivet auki oleva albatrossi niin, että toisen siiven kärki oli lattiassa ja toisen katossa. Esittelijänä toimineen naisen pituus oli vähän yli puolet albatrossin siipien kärkivälistä.
Päivän viimeinen kohde oli Papanui Beach ja siellä keltasilmäpingviinit, merikarhut ja merileijonat. Elm Wildlifella on yksinoikeus operoida alueella. Heidän busineksensa on kuljettaa turisteja alueelle, mutta he tekevät myös suojelutyötä. Hauska yksityiskohta oli rannalle laskeutuva polku, johon oli tehty sivuhaaroja. Jos pingviini tulee vastaan, niin ihmiset väistävät sivuhaaraan ja antavat pingviinin jatkaa matkaansa.
Our next target was the albatross center at Taiaroa Head. They had a great way to illustrate the size of the royal albatross. A dummy albatross had been set up in a three meter high showroom so that the tip of the other wing touched the floor and the other wing touched the ceiling. The woman giving a lecture had her head just above the bird's back.
The last target was Papanui Beach. The sandy beach is on private land and accessible only through Elm Wildlife Tours, which has exclusive visiting rights.

Keltasilmäpingviini(E), Yellow-eyed Penguin, Hoiho
Yksi pingviini oli jo paikalla, kun saavuimme paikalle.
One penguin was already present when we descended to the beach.

Uudenseelanninmerileijona pystyy helposti ottamaan kiinni rantaa ylittävän pingviinin. Tämä köriläs näytti lähestyvän yhtä pingviiniä mutta menikin haastamaan riitaa ison uroksen kanssa.
Our guide told us that the sea lion can catch easily a penguin that crosses the beach. This one was not after penguins, but approached an old bull's harem. The bull snarled once and the fight was over.

Keltasilmäpingviinit eivät liiku ryhmissä, kuten pingviinit yleensä.
Yellow-eyed Penguins are sedentary.

Keltasilmäpingviini on erittäin arka tullessaan mereltä ja ylittäessään rannan hietikkoa. Jos se näkee rannalla jotain epäilyttävää se ei nouse lainkaan merestä tai palaa takaisin.
Yellow-eyed Penguins are very shy birds. They will not come ashore if they see anything suspicious in the beach.



Pingviini ei ole enää niin arka, kun se pääsee rannan suojaan. Opas kertoi, että pingviinien kohtaaminen voi päättyä miten tahansa. Saatetaan vain morjestaa tai sitten ruvetaan tappelemaan. Tämä kohtaaminen oli vihamielinen ja kohta pingviinit menivät peräkanaa rannan ruohikossa.
Penguins encounter can be either hostile or friendly. This encounter was hostile. The foremost penguin has already got some bill marks in the flipper base.

Reilun tunnin aikana kymmenkunta pingviiniä nousi merestä, eli ei kovin paljon.
We stayed an hour in the beach and saw about ten penguins coming ashore.

Tuuli ei antanut yhtään periksi edes illalla. Merikarhukoloniassa oli jo liian pimeää kuvaamista ajatellen.
The wind did not let up.
26.11.
Herätys 04:00 ja lähtö "pingviinikävelylle" varttia myöhemmin. Oppaan nimi oli muistaakseni Stevie. Kohde oli Sandfly Baylla oleva piilokoju. Keli oli niin kamala kuin vain olla voi - pilvistä ja entistäkin kovempi tuuli. Silmiin meni hiekkaa ja tuuli oli niin voimakasta, että jalkoja ei voinut nostaa, vaan niitä piti laahata maata pitkin. Kojulle pääsee normaalisti rantaa pitkin, mutta myrsky oli nostanut veden niin korkealle, että jouduttiin kiipeämään dyynien yli. Yksi pingviini oli lähdössä aamulla merelle.
This was the "penguin walk" morning. We set off 04:15 AM for the Sandfly Bay to see penguins getting into water. The wind blew even harder than yesterday. The sand got into eyes and walking was difficult. Usually the route goes along the beach but this time the storm had raised water so much that we had to climb over the dunes. A hide offered shelter against the wind and we were lucky enough to see one penguin heading out to sea.

Pingviinin takana näyttäisi olevan merikarhu. Retken jälkeen oli aamiaisen vuoro Nisbet Cottagessa, parin tunnin unet ja ajo seuraavaan kohteeseen Twizeliin. Siitä seuraavassa postauksessa.
After the extreme experience we returned back to Nisbet Cottage and had breakfast. Later in the afternoon I drove to Twizel. That's the subject in the next posting.

Hannu Rinne