sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Bird Island, Seychelles 18.11.2009 - 28.11.2009, days 1-3

Bird Island on Seychellien pohjoisin saari, joka sijaitsee noin 100 km etäisyydellä pääsaari Mahesta. Saari on tyypiltään matala hiekka-atolli, jonka ympärysmitta on noin 5 km ja pinta-ala 70 ha. Saarelle liikennöidään kerran päivässä lentokoneella, lentoajan ollessa puolen tunnin luokkaa. Saari on todellinen luonnonystävän paratiisi, josta on tarkoituksellisesti pidetty pois viiden tähden hotellit. Hotellialue käsittää 24 bungalowia, toimiston, pienen matkamuistomyymälän ja ravintolan.
Matkapuhelimet eivät toimi, mutta toimistosta voi soittaa tai olla sähköpostiyhteydessä. Televisioita ei ole eikä koneellista ilmanvaihtoa, mutta kattotuuletin pitää huoneen riittävän viileänä. Uima-allasta ei myöskään ole, koska hieno ranta on kivenheiton päässä. Vielä voi mainita, että huoneen varustukseen kuuluu taskulamppu, jonka avulla löytää tiensä illalla ravintolaan. Kaikki valaistus pidetään minimissä, koska ei haluta että kuoriutuvat kilpikonnanpoikaset lähtevät harhailemaan sisämaahan päin. Bungaloweissa on tietysti sisällä valot.
Päivittäinen retkeilyni meni niin, että heti aamusta kävin joko lentokentällä, fregattilintujen lepäilypuun alla tai nokitiirakoloniassa. Aamiaisen jälkeen yleensä rantojen, lentokentän tai nokitiirakolonian komppausta. Lounaan jälkeen menin yleensä nokitiirakoloniaan, koska kentälle ei saanut mennä kello kolmen lentokoneen takia. Paluu bungalowille ennen pimeän tuloa, sitten suihku, päivällinen ja taas seuraavana päivänä sama homma.
Petterin blogissa käytetty tapa esittää Englanninkielinen teksti kursiivilla ja Suomenkielinen teksti normaalilla fontilla toimi mielestäni hyvin, joten käytän samaa tapaa.
Johdannon lopuksi voi vielä todeta, että minulla oli onni tavata Adrian Skerrett ja Robbie Bresson, jotka molemmat tarjosivat sellaista tietoa, jota ei saa mistään muualta. Adrian on kirjailija sekä nykyään Seychellien rariteettikomitean puheenjohtaja ja on asunut Seychelleillä 30 vuotta. Robbie on nykyään suojelupäällikkö Bird Islandilla ja on ollut kenttätyössä yli 30 vuotta.

The English introduction is shortened to some extent because the facts can easily be found in the internet. A good site for more information is http://www.birdislandseychelles.com/
Bird Island is a coral cay of 70 hectares surrounded by 5km of beach. Daily flights from Mahe take 30 minutes. The Bird Island Lodge consists of 24 individual chalets comprising king size bed, large shower room, lounge corner, and spacious patio. However, visitors should be aware that some facilities are missing on Bird:
Cell phones do not work but you can make and receive calls at the office, no television because there is plenty to see and hear around you all the time, no air-conditioning but the natural ventilation and ceiling fan keep the room cool, and no swimming pool because a beautiful beach is within spitting distance. There is also no lighting along the walkways because the artificial lights may attract the hatched turtles. Naturally, the bungalows have lighting inside and each one is equipped with a torch to help you to find your way at night.
My daily routines followed the same formula all the time. Waking up before sunrise, a short trip either to the airstrip, or to the Sooty Tern colony, and then breakfast. After breakfast back either to the airstrip, or under frigatebirds roosting tree, or to the Sooty Tern colony, and then lunch. After lunch the airstrip was closed, so I usually went to the Sooty Tern colony and returned back before dusk. Then some beers, dinner, bed, and up again at the dawn.
At the end of the introduction I like to mention that I was lucky to meet Adrian Skerrett and Robbie Bresson who both provided me with a plenty of valuable information. Adrian is an author and is now running the Seychelles Bird Records Committee (SBRC). Robbie is a Conservation Manager in Bird and has been in field work for over 30 years. Many thanks to both of them.

18.11.2009
30 tuntia Suomesta lähtemisen jälkeen kone laskeutui Birdin kentälle noin kello 15:00. Nopean suihkun jälkeen oli pari tuntia aikaa tehdä ensimmäinen retki ennen pimeää.
Some 30 hours after departure from Finland the plane landed on Bird airstrip. After a quick shower it was still two hours to the sunset, just enough to make a short trip.

Takapihalla oli tällainen järkäle ruokailemassa. En mitannut, mutta luulen mökkien oviaukkojen olevan liian kapeita, jotta nämä kaverit pääsisivät sisälle.
Giant tortoise at backyard. I did not take measure, but tortoise is probably too wide to get into to the chalet.

Kun asuu lintusaarella, niin ei voi välttyä lintujen ulosteilta.
If you live in a bird island, then you cannot avoid bird droppings.

Mökkini välittömässä läheisyydessä oli lintujen kylpypaikka, mutta se oli niin varjossa, ettei siihen paistanut aurinko kuin myöhään iltapäivällä. Pihamaina on kylpemässä ja sen takana istuu madagaskarinkutoja.
Birds bathing place was close to my chalet, but it was in shadow for most of the day. Common Mynah is bathing late in the afternoon and Madagascar Fody is waiting for its turn.
Lyhyt oppimäärä fregattilintujen tunnistamiseen:

Pikkufregattilintuja, vasemmalla koiras ja oikealla naaras.
Lesser Frigatebirds, the bird in left is male and the other is female.

Pikku- ja kuningasfregattilinnun kokoero on melkoinen, mutta siitä tiedosta on hyötyä vain kun ne ovat näkyvissä samanaikaisesti.
Lesser ja Great Frigatebirds have a clear difference in size.

Pikkufregattilintukoiras
Again a male Lesser FrigateBird.

Ruskotiirat vahvistavat illansuussa parisidettä tai sitten siinä rauhoitellaan häijyä kumppania lobotomialla.
Brown Noddies either strengthen their relationship or calm down the ill-natured partner using lobotomy.

19.11.2009

Heti aamulla lentokentältä suokukosta Birdin ensimmäinen rariteetti. Suokukot olivat hyvin arkoja, joten olisivatko muuttaneet Suomen läpi elokuun 20 päivän tuntumassa.
Ruff is the vagrant number one. Ruffs were probably the shyest birds I saw during my visit.

Eka kertaa fregattilintujen huilauspuun alla.
First time under frigatebirds.

Ruskotiiroja pesäpuussaan samassa paikassa.
Brown Noddies in their nest tree.

Ja sama laajemmasta perspektiivistä. Alhaalla ruskotiiroja ja ylhäällä fregattilintuja.
A wider view. Brown Noddies down and Frigatebirds up.

Vielä ruskotiira samasta paikasta. Ruskotiiroja tapasi istuskella baarin kaiteella lounasaikaan. Etäisyyttä niihin oli metrin verran. Ruskotiiroista ei erota naarasta ja koirasta, mutta uskon että keksin tavan erottaa ne. Kerran siemaillessani SeyBrew:n tuotantoa toinen ruskotiira vaikutti puristavan päätään paheksuvasti, mutta toinen nyökytteli rohkaisevasti. Selvä peli, mutta ei ehkä tieteellisesti pätevää. Voihan olla, että niillä oli jonkin sortin kosintamenoja meneillään.
A closer view to Brown Noddy. Brown Noddies used to roost on the bar railings and they did not bother if you sat next to them. It is obviously impossible to tell their sexes, but I worked out their sex with some field tests. One time I was sipping at Seybrew's production and the other Noddy shook her head disapprovingly and the other nodded his head encouragingly. Oh, I think I already revealed the result in the previous sentence.

Karikukko oli ylivoimaisesti yleisin kahlaaja. Pieniä ryhmiä liikkui niin rannoilla, ruohikoilla kuin metsissäkin. Määriä on vaikea arvioida, mutta ilmeisesti satoja.
Turnstone is the most common wader in the island. It is hard to say anything definite about their amount but it is probably hundreds.

Kuovisirrejä liikkui rannoilla ja ruohikoilla pieniä ryhmiä, mutta ei lainkaan sellaisia määriä kuin karikukkoja.
Curlew Sandpipers used to feed in small groups either in the grass land or in the beach.

Pulmussirrejä oli niinikään ruohikoilla ja rannoilla, mutta
Sanderlings fed also in grass land and in the beach, but

enimmäkseen vain yksittäisiä lintuja.
I saw mostly lonely birds.

Hotellialueella partioivat liejukanat olivat aivan kesyjä, mutta kauempana viihtyneet lähtivät karkuun jo kymmenien metrien päästä.
Moorhens feeding around the hotel were pretty tame, but shyer in the other parts of the island.

Aamupäivällä irtosi lentokentältä amurinhaukka, joka on tavattu Seychelleillä ensimmäisen kerran 1995 ja 2001 jälkeen vuosittain. Adrian arveli, että ilmastonmuutoksella saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa.
Amur Falcon over the airstrip. It was recorded in Seychelles first time in 1995 and since 2001 it has been annual. Adrian thought that its appearance may relate to climate change.

Amurinhaukka ei syö lintuja, joten keijutiira ja pikkuruskotiira/ruskotiira ovat turvassa.
Amur Falcon is mainly insectivorous so Fairy Tern and Noddy do not have to worry about.

Robbie kysyi jossain vaiheessa olinko saanut hienoa kuvaa pikkutropiikkilinnusta. En ollut saanut siihen mennessä, enkä sitten lopulta mihinkään mennessä.
The other day Robbie asked if I had got a nice tropicbird picture. No, I had not got a nice one and actually never did.

Lounaan jälkeen lentokentältä rariteetti numero kaksi. Vihermehiläissyöjiä oli lentokentällä parhaimmillaan noin 20. Edellisenä vuonna niitä oli ollut satoja, mutta pieneltä saarelta oli ravinto loppunut ja ne olivat kuolleet.
Again a new vagrant at the airstrip, now Blue-cheeked Bee-eater. On the best day I saw about 20 Bee-eaters at the airstrip, but a year earlier hundreds of Bee-eaters had migrated to the island. Unfortunately they died due to lack of food.

Sama lintu samassa paikassa vähän myöhemmin.
Same bird a bit later.

Lentävä mehiläissyöjä ei mene liian kauan suoraan ja kohtalaisen lentokuvan saamiseen kului ruutu poikineen.
Bee-eater does not fly straightforwardly and it took probably tens of frames to get a decent picture.

Kummitusrapu valmiina pakenemaan koloonsa.
Ghost Crab ready to rush into its hole.

Erään maan kansalaiset olivat tappaneet rapuja rannalla ja syöneet niitä sitten. Eivät varmaan nälkäänsä mutta arvattavasti parantaakseen mieskuntoaan.
A nice creature, indeed.

Tie miehen sydämeen vie... ei kun keijutiiranaaraan päälle vie sen vatsan kautta. Jos katsoo tarkkaan, niin vasemmanpuoleisesta linnusta huomaa, että osa linnun mustalta näyttävää silmää onkin silmärengasta.
Fairy Terns in the middle of courtship. The actual phase is bribery.

20.11.2009

Heti aamusta taas fregattilintujen tuntumassa. Kuvassa aikuinen kuningasfregattilintunaaras.
Again under frigatebirds. This bird is most probably an adult female Great Frigatebird.

Tänään oli paikalla punajalkasuuliakin.
This was the first morning I spotted Red-footed Boobies.

Vaikka taivaalla oli runsaasti fregattilintuja, niin lentävän suulan erotti helposti niistä pienemmän koon ja paljon nopeamman lennon perusteella.
Although the sky is 'full' of birds it is rather easy to tell actively flying Boobies from soaring Frigatebirds.

Taidat voida vähän huonosti vai? Mahtaako syynä olla se kun annoin sinun eilen vohkia pyydystämäni pallokalan? Nauran itseni tärviölle.
Aren't you feeling okay? I let you rob my blowfish yesterday, didn't I?

Aropääskykahlaajasta tuli kolmas rariteetti ja taas lentokentältä. Maasta sitä ei pysty pomminvarmasti määrittämään, mutta kelvollisen lentokuvan sain vasta myöhemmin.
Black-winged Pratincole was the vagrant number three and once again at the airstrip. It is hard to nail the species while it is on the ground, but I managed to take a proper picture of the flying bird on a later day.

Aamiaisen jälkeen lähdin kiertämään saarta vastapäivään itärannalta alkaen. Rannalle jääneen rungon päällä oli ylänkötylli kohtalaisesti hollilla. Ylänkötyllejä näkyi joka päivä ja se luokitellaan joka vuosi nähtäväksi muuttolinnuksi.
After breakfast I headed to the east coast and then towards Hirondelle bay. A Lesser Sandplover on a trunk just next to the beach. Although this the first picture of a Lesser Sandplover they were present on every day.

Siellä missä oli ylänkötyllejä, oli yleensä myös aavikkotyllejä. Edessä jokapaikankahlaaja karikukko.
If you see a Lesser Sandplover then you probably see Greater Sandplovers in the same place. The hazy figure in the front is Turnstone.

Pohjoiseen päin mentäessä oli aina samassa paikassa töyhtötiiroja. Eivät olleet moksiskaan vaikka tallustelin aivan vierestä ohi.
Greater Crested Terns are often seen in small groups near water. They were reluctant to move although I passed them at close distance.

Kauimpana oleva hiekkasärkkä on Bird Islandin pohjoisin kärki. Kuvassa näkyvät pilvet antoivat iltapäivällä sadetta.
The white spit of land in the middle of the picture is the northernmost point of Bird Island.

Saarella oli runsaasti näitä perhosia ja etenkin sen pohjoisosassa. Kirjastossa olisi ollut perhoskirja, mutta laji jäi kumminkin selvittämättä.
This butterfly was abundant in the northern part of the island, but I forgot to look it up in the reference book.

Olen ennenkin ollut kuvaamassa tätä touhua, mutta aina on ollut kiusallisesti valoa ja varjoa. Yksi mahdollisuus olisi ollut säästää aamiaiselta paahtoleipää tai melonia ja houkutella niillä alempi konna parempaan paikkaan. Ylempi tulee sitten itsestään perässä. Joku kysyi Robbielta tekevätkö konnat tätä huvikseen vai lisääntyäkseen - hän taisi sanoa että kummastakin syystä. Kuvasta näkee, että naaraan kilven harjanteet ovat matalia, kun taas koiraalla harjanteet ovat korkeita.
This is not the first time I have been caught in the act of indecent photographing, but every time the tortoises have been in bad light. Tortoises like bread and pumpkins and it could have been possible to lure the lower tortoise to a better light using food. If the lower tortoise moves then the other follows automatically.

Jossain vaiheessa iltapäivää satoi kunnolla, silloin voi kilpikin puhdistua linnunulosteista.
Heavy downpour in the afternoon cleaned the tortoiseshell.

Liejukana yrittää siistiä itseään sateen jälkeen.
Moorhen after the downpour.

Sateen tauottua näkymä takaoveltani kentälle päin. Palmujen välissä olevassa kyltissä sanotaan, että kentälle ei saa mennä koneen noustessa tai laskiessa - kiusallista mutta ymmärrettävää. Palmujen välissä ei näy nyt köyttä, joten kentälle meno on luvallista.
The gate to the plane is behind the palms. The plate between the palms prohibits entry to the airstrip during landing and take-off - annoying but sort of reasonable.

Hannu Rinne

Ei kommentteja: