Kun nyt menee Preiviikin, Makholman tai minkä tahansa rantaan, niin näkee etäällä muutaman sorsan, joutsenen ja ruskeankirjavan lokin. Sellaisten kuvaaminen ei oikein nappaa. Vaihteeksi on kiinnostavampaa kulkea vaikka tiaisten perässä. Kotipaikkani vieressä on matalaa männikköä, josta löytää aina jotakin. Pyy on joka kerta ihan varma nakki ja tiaisparven mukana kulkee usein hippiäisiä ja puukiipijä.
MAKHOLMA:
Vai kelpaa tällainen surkea hippiäinenkin taas kuvattavaksi. Herraa kuvaajaa ei olekaan näkynyt sitten kevään.
Ilmestymisesi tänne merkinnee sitä, että etelänpellet ovat muuttaneet tiehensä. Mahtaa harmittaa, kun joudut tyytymään meihin seuraavat puoli vuotta.
Muuten, koska aloitat töyhtötiaisten talviruokinnan?
Puukiipijä.
Pyy.
Kun kiikaroi taivaalta innokkaasti käärmekotkaa, niin polulla oleva käärme jää helposti huomaamatta.
Käärmeen etupää on päättänyt lähteä takaisin.
Extreme sienestäjän mesta. Voi olla että sienen saa napattua ilman käärmeenpuremaa ja voi olla että sieni ei olekaan myrkyllinen seitikki.
Käärmeellä on tarkka hajuaisti. Meikäläisen jättämät hajumolekyylit eivät varmaan ole sen mieleen.
Hannu Rinne
maanantai 28. syyskuuta 2009
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Syysretkeilyjä
FLEIVIIKI:
Käytiin tsekkaamassa, josko Fleiviikin lammaslaitumen isokirvisiä pääsisi kuvaamaan. Lintu kyllä havaittiin, mutta sitä ei saanut kuvaushollille. Lammikon reunalla oli pari väiskiä ja niittykirvisiä.
Väiski syö. Korennon laji ei auennut, ehkä jokin syys- tai ukonkorennoista.
Väiski kylpee.
Väiski poseeraa.
Niittykirvinen.
Etelään painellut nuolihaukka.
MAKHOLMA:
Makholman takarannalla oli punakuiri. Kävellen lähestyminen ei luonannut lainkaan, mutta veneellä pääsi ihan viereen, kun souti tuulen yläpuolelle ja antoi sitten tuulen hoidella lähestymisen.
Lokit ja tiirat lienevät yksimielisiä siitä, että juuri punakuiri on sontinut kiven valkoiseksi. Kuirin puolustukseksi voi sanoa, että sitä ei ollut olemassakaan, kun kiveä "maalattiin".
Englantilaisten nimi punakuirille on juovapyrstökuiri ja sen kyllä ymmärtää. Mahtavatko ne raukat nähdä koskaan punaisia kuireja.
Tässä ollaan jo liian lähellä ja kohta vene ajelehti lähemmäksi kuin mitä on linssin tarkennuksen alaraja.
Punakuiri arvostaa sitä, että Kirrakarista niitettiin ruoikko kesällä.
Edesmennyt makholmalainen kotitarvekalastaja oli sitä mieltä, että "leipä loppuu!". Syynä oli kalastajien ja verkkojen suuri määrä Lemnäisten matalan ympärillä.
Perhosilla on sama tilanne, kuin mitä oli Lemnäisissä aikoinaan.
Nokkos- ja ohdakeperhonen samassa ohdakkeen kukinnossa.
Vasemmalta lukien nokkos-, neito- ja ohdakeperhonen.
Pellolla kasvavasta matalasta koivikosta ilmestyi ensimmäiset pyrstötiaiset sitten kevään. Parvessa oli kymmenkunta lintua.
Hannu Rinne
Käytiin tsekkaamassa, josko Fleiviikin lammaslaitumen isokirvisiä pääsisi kuvaamaan. Lintu kyllä havaittiin, mutta sitä ei saanut kuvaushollille. Lammikon reunalla oli pari väiskiä ja niittykirvisiä.
Väiski syö. Korennon laji ei auennut, ehkä jokin syys- tai ukonkorennoista.
Väiski kylpee.
Väiski poseeraa.
Niittykirvinen.
Etelään painellut nuolihaukka.
MAKHOLMA:
Makholman takarannalla oli punakuiri. Kävellen lähestyminen ei luonannut lainkaan, mutta veneellä pääsi ihan viereen, kun souti tuulen yläpuolelle ja antoi sitten tuulen hoidella lähestymisen.
Lokit ja tiirat lienevät yksimielisiä siitä, että juuri punakuiri on sontinut kiven valkoiseksi. Kuirin puolustukseksi voi sanoa, että sitä ei ollut olemassakaan, kun kiveä "maalattiin".
Englantilaisten nimi punakuirille on juovapyrstökuiri ja sen kyllä ymmärtää. Mahtavatko ne raukat nähdä koskaan punaisia kuireja.
Tässä ollaan jo liian lähellä ja kohta vene ajelehti lähemmäksi kuin mitä on linssin tarkennuksen alaraja.
Punakuiri arvostaa sitä, että Kirrakarista niitettiin ruoikko kesällä.
Edesmennyt makholmalainen kotitarvekalastaja oli sitä mieltä, että "leipä loppuu!". Syynä oli kalastajien ja verkkojen suuri määrä Lemnäisten matalan ympärillä.
Perhosilla on sama tilanne, kuin mitä oli Lemnäisissä aikoinaan.
Nokkos- ja ohdakeperhonen samassa ohdakkeen kukinnossa.
Vasemmalta lukien nokkos-, neito- ja ohdakeperhonen.
Pellolla kasvavasta matalasta koivikosta ilmestyi ensimmäiset pyrstötiaiset sitten kevään. Parvessa oli kymmenkunta lintua.
Hannu Rinne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)