Kuhari paratiisissa

Tehtiin kaverin kanssa kesän ensimmäinen pyöräretki. Retkelle lähdettiin taas Nakkilan Kivialhosta. Ekalla kerralla ei viitsi lähteä kovin pitkälle, joten retkikohteeksi valikoitui Harjavallan paratiisin luontopolku. Tällä kertaa käveltiin Satalinnan sairaalan kohdalta voimalaitoksen suuntaan. Polku on paikoin aika jyrkkä, joten tarkkana pitää olla - etenkin jos pitkospuut ovat märkiä ja kuraisia. Yhdellä huolimattomalla askeleella siirtyy staijaamaan joen puolelle.
Luontopolun varrella olivat parhaiten äänessä kertut. Mustapää-, lehto- ja pensaskerttu kuuluivat kaikkialle. Käet pyörivät alueella koko ajan. Ihmeteltiin montako munaa käki pystyy munimaan kevään aikana. Senhän ei tarvitse rajoittaa muniensa määrää millään lailla.

Mustapääkerttu.

Lehtokerttu.

Sponde ekokuhari paratiisista. Vastakohtana on ajaa hummerilla manalaan bongaamaan korppikotkaa.

Alueella pesinee pikkutikka.

Illemmalla Nakkilassa pihapiirissä pyöriskeli harmaasieppo. Surkuteltiin, että mistä se löytää itselleen kumppanin. Ei olisi tarvinnut surkutella, sillä kaveri oli pistänyt pullat uuniin jo aikoja sitten. Toinen lintu oli hautomassa samassa paikassa kuin aikaisempinakin vuosina.

Grillin yläpuolella koivussa säksätti hernekerttu.

Laulurastas aloittelee jo toista pesintää tänä vuonna.

Kilometrejä tuli 53, mutta matka ei tuntunut missään kun sen ajoi neljässä erässä.

Hannu Rinne

PLY:n retki Varanginvuonolle 31.5 - 6.6 (2/2)

3.6.
ECKEROY:
Neljän tunnin unien voimalla lähdettiin Eckeroylle. Se on ennen ollut saari, mutta nyt sinne pääsee autolla kannasta pitkin. Eckeroylla on eripituisia luontopolkuja, joista pisin on 6,5 km. Me valittiin pisin reitti, koska se kiertää koko alueen.

Taustalla näkyy Eckeroylle johtava kannas.

Heti alkuun muuttohaukka retkipinnaksi.

Meillä oli tieto, että Eckeroylla ei ole kuin kajavia ja riskilöitä. Siltä se alkuun näyttikin.

Kihuja oli joka paikassa, merikihun ollessa valtalajina. Iso- tai leveäpyrstökihua ei tavattu.

Kivitasku on melko yleinen laji.

Aika moni lintu etsii ravintoa levien seasta.

Levien joukossa oleva merisirri näkyy lähelle, mutta on kauempaa vaikea huomata.

Näiden lisäksi nähtiin vain yksittäinen pulmussirri.

Pikkukuovi parkkipaikalla.
NESSEBY:
Nesseby sijaitsee Vadsöstä Nuorgamin suuntaan. Nessebyn kirkon kohdalla on laaja lietealue, mutta siinä ei nyt ollut kuin peruskahlaajia (tylli, suosirri, meriharakka, punakuiri)

Punakuireja.

Kirkon takana olevassa lammikossa oli muutamia vesipääskyjä. Vesipääskyjä näkyi kyllä muuallakin.

Tämä oli aika huvittava tapaus. Parkkipaikan vieressä oli meriharakan pesä. Kaveri hiipii meriharakan perässä luullen ettei lintu näe häntä. Todellisuudessa meriharakka kuljettaa kuvaajaa kauemmaksi pesästään.
Nessebyn jälkeen käytiin Suomen puolella ostoksilla. Nuorgamista etsittiin turhaan avoinna olevaa ruokapaikkaa. Norjan puolelta löytyi paikka, jossa tarjottiin tukeva lihapulla-ateria. Mökeillä oltiin niin, että saatiin kunnon yöunet.
4.6.
BERLEVÅG:
Taas aamukuudelta liikkeelle, suuntana Nuorgamista luoteeseen sijaitseva Berlevåg. Matkalla pilvistyi ja alkoi sataa vettä, joka ylempänä muuttui rännäksi.

Taivaanvuohi soidinlennossa räntäsateessa jossain Nuorgamin ja Berlevågin välillä.

Sinirintaa sanotaan Lapin satakieleksi.

Retken ainoa porokuva on Berlevågin lähistöltä.

Berlevågissa käytiin kahvilla, jonka jälkeen siirryttiin staijaamaan

Berlevågin majakalle.

Luotokirvistä kuvatessa huomasin kauhukseni, että majakalla oli menossa kättelyseremonia. Se ei johtunut siitä, että kaverit tutustuisivat toisiinsa vaan aivan jostain muusta. Pasi oli löytänyt myrskylinnun. Kohta niitä oli laskettu 35 ja sitten vielä paljon lisää. Myrskylinnut olivat kuitenkin niin kaukana ettei niitä päässyt kuvaamaan. Paikalla tuuli voimakkaasti ja me arveltiin etteivät ne olisi olleet liikkeellä tyvenellä kelillä.

Myrskylintujen muuttokeli.

Majakalle näkyi myös jp kyhmyhaahka. Se oli vain harmillisen kaukana.
Lounaaksi nautittiin jotain mitä kukaan ei ollut ennen syönyt. En nyt pysty nimeämään sitä, mutta Martilla on tarkemmat muistiinpanot kuin itselläni.
Lounaan jälkeen staijattiin jonkin aikaa Berlevågin aallonmurtajalla.

Pulmunen retkipinnaksi.

Karikukoilla oli aallonmurtajan tuntumassa jonkin sortin säpinää.

2kv kajava.

Berlevågista palatessa yritettiin hoitaa tunturikiurua, mutta siitä tuli hylsy.
Tästä paikasta täytyi peruuttaa pois.

Samalta paikalta lapinsirkku.

Edelleen samoilta seuduilta kapustarinta ja

riekko.

Riskilä Kongsfjordissa.

Kongsfjordissa tulee heti selväksi, etteivät kriminaalit ole tervetulleita. Me ei oltu kriminaaleja, mutta poistuttiin silti paikalta vilkkaasti.

Jostain matkan varrelta napsahti tunturihaukka. Taisi olla taas eliskättelyn paikka - ainakin siitä tuli retkipinna.
5.6.
Suomea kohti lähdetttiin aamulla yhdeksältä. Kotimatkalla oli tarkoitus hoitaa kiiruna Kiilopäältä sekä sinipyrstö ja pikkusirkku Kuusamosta.

Kiilopäälle sai kiivetä ihan tosissaan. Tässäkin piti kämmätä niin, että Jan on kaukoputken takana piilossa. Kuvankäsittelyllä saisi ehkä kaukoputken pois, mutta ei se silti toisi matkanjohtajaa näkyviin.

Martti ja Osmo maailman katolla.

Kiirunaa haravoitiin ketjussa, mutta liikkeelle ei saatu kuin jänis.

Kiiruna löytyi aika läheltä huippua. Tässä vaiheessa epäiltiin vielä, että joku oli ostanut Utsjoelta täytetyn kiirunan ja salakuljettanut sen tunturiin.

Petosepäilyt haihtuivat kun lintu ryhtyi ruokailemaan. Kuvassa olevat rakeet eivät ole tällä kertaa kennosta lähtöisin.
Kemijärveltä oli kaksi päivää vanha hälytys amerikanjääkuikasta, mutta siitä tuli hylsy.

Kuusamosta saatiin hoidettua sinipyrstö noin kello 23:00. En vain tajua, miksi kuvasta tuli näin surkea. Pikkusirkusta tuli hylsy.
6.6.

Oulun eteläpuolelta löytyi suopöllö noin kello 02:30.
Porissa oltiin vähän ennen puoltapäivää. Lähtöpäivän 26 asteen helle oli vaihtunut 8 asteen viileydeksi.
Retki oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja lähtisin mielelläni saman tien takaisin.
Matkustaminen otti kuitenkin sen verran koville, että nukuin putkeen 15 tuntia.

Hannu Rinne

PLY:n retki Varanginvuonolle 31.5 - 6.6 (1/2)

31.5
Matkaan lähdettiin 31.5 kello 16:00 26 asteen helteessä. Retkelle osallistuivat lisäkseni Jan, Kimmo (löytyi Rovaniemeltä), Marja, Martti, Osmo ja Pasi.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Jalasjärvellä, jossa hoideltiin sinisiipitavi.

Sinisiipitavi näkyi tähän torniin. Lintu oli liian kaukana kuvattavaksi.
Matkalla tuli hälytys Lumijoen neitokurjesta ja se hoideltiin 23:00 tuntumassa kovassa tuulessa 11 asteen lämpötilassa. Vähän myöhemmin paikalta bongattiin jo Jalasjärvellä kirjatut Kalevi ja Petteri.

Neitokurki oli aivan älyttömän kaukana, eikä sitä tästä kuvasta tunnistakaan.
1.6
Kesäkuuhun siirryttiin hiukan Oulun jälkeen. Ii:n hienonvärinen pohjoistaivas antoi lupauksen Lapin yöttömästä yöstä. Rovaniemen shelliltä saatiin aamukolmen tuntumassa freesi mies rattiin.
60 km ennen Sodankylää nähtiin ensimmäiset porot ja Kaunispään kohdalla näkyi ensimmäisen kerran lunta.
07:00 oltiin Utsjoella, josta jatkettiin Suomen puolella Nuorgamiin.

Tähän Tenojoenvarren taukopaikkaan kuului pajulintu, järripeippo, leppälintu ja punakylkirastas. Punakylkirastaan laulu kuulostaa Lapissa aivan erilaiselta kuin esimerkiksi Satakunnassa.
Nuorgamissa oltiin kahdeksan tuntumassa, mutta kauppa aukesi vasta kymmeneltä. Aikaa tapettiin kovassa tuulessa Pulmankijärven ympäristössä. Pulmankijärvellä oli muun muassa tunturikihu, riekko, lapinsirkku, kapustarinta ja sinirinta.

Pulmankijärvi.
Jakovslevin mökeillä oltiin puolenpäivän aikaan. Majoittumisen jälkeen katseltiin Vadsön lintuja ja maisemia.

Merilokki hoitelee jotain rumanpuoleista otusta Vadsössä.

Punakuireja Vadsössä.

Näkymä Vadsöstä. Vastapäisellä rannalla olevan punaisen rantamökin tuntumassa oli muutama allihaahka.

Tunturikihu Vadsössä.
2.6
Aamulla kuudelta lähdettiin kohti Vardötä ja lintusaari Hornoyaa.

Merikotkia laskettiin nelisenkymmentä. Nämä nähtiin matkalla Vardöhön. Ilmassa oleva räsymattokin lienee merikotka.
Hornoyalle mennään satamapäällikön kipparoimalla yhteysveneellä matkan maksaessa jotain 300 kruunun tietämissä. Satamaan ei kannata mennä kuikuilemaan kovalla tuulella, sillä sinne liikennöidään vain kauniilla säällä.
Hornoyan vastaanottokomiteaan kuului muun muassa karimetsoja.

Anna Suomipoika kameran laulaa. Minua komeampaa karimetsoa et näiltä leveysasteilta löydä.

Makrolla pääsee harvemmin kuvaamaan lintuja.

Informaatiotaulu lajeista ja ohjeet liikkumisesta.

Karttapaparazzi haalaripaparazzin uhrina.

Polku huipulle menee tätä rantaa pitkin. Se ei näy kuvassa, mutta on aivan kuljettava.

Pikkukajavia kallionkielekkeellä.

Lennossa kajavan tunnistaa täysmustista siivenkärjistä.

Hornoya on hyvä paikka opetella tunnistamaan ruokkilintuja.

Ruokki laskeutumassa.

Ruokki,

etelänkiisla ja

pohjankiisla.

Lunneja pesii saarella 5000-10000 paria, mutta vielä niitä ei ollut niin paljon paikalla.



Merilokilla oli pesä aivan ylösmenevän polun vieressä, eikä ollut puhettakaan että se olisi väistynyt.

Saman polun varrella oli harmaalokin pesä, jossa oli juuri tapahtunut iloinen perhetapahtuma.



Suula Hornoyan pohjoispäässä.

Korpin suvussa on jossain vaiheessa ollut kiljukotka.

Hornoyalla oli useita lapinkirvisiä.

Haahka polun varrella.

Viiden tunnin retki Hornoyalle päättyy yhteysveneen paluuseen.
Vardössä heitettiin myöhäinen lounas tuulenvarjoon ja suunnattiin pohjoiseen Hamningbergiin.

Matka Hamningbergiin on geologin toiveuni. Kuvassa vyörysoraa.

Jänis ylittämässä Hamningbergiin johtavaa tietä.

Hurtigrut Hamningbergissä.

Kalastusta Hamningbergissä. Kuvassa on ainakin merilokki, harmaalokki, pikkukajava, merikihu, suula ja jokin ruokkilintu. Suula luultavasti kalastaa ja muut ovat pöllimässä sen saalista.

Merisirri on vuonon yleisin kahlaaja ainakin tähän aikaan.
Takaisin mökeillä oltiin noin kello 23:00 ja nukkumaan päästiin puoli yhden maissa.
Seuraavana aamuna lähdettiin liikkeelle jälleen kuudelta, mutta siitä seuraavassa blogissa.

Hannu Rinne