Matkaan lähdettiin 31.5 kello 16:00 26 asteen helteessä. Retkelle osallistuivat lisäkseni Jan, Kimmo (löytyi Rovaniemeltä), Marja, Martti, Osmo ja Pasi.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Jalasjärvellä, jossa hoideltiin sinisiipitavi.
Sinisiipitavi näkyi tähän torniin. Lintu oli liian kaukana kuvattavaksi.
Matkalla tuli hälytys Lumijoen neitokurjesta ja se hoideltiin 23:00 tuntumassa kovassa tuulessa 11 asteen lämpötilassa. Vähän myöhemmin paikalta bongattiin jo Jalasjärvellä kirjatut Kalevi ja Petteri.
Neitokurki oli aivan älyttömän kaukana, eikä sitä tästä kuvasta tunnistakaan.
1.6
Kesäkuuhun siirryttiin hiukan Oulun jälkeen. Ii:n hienonvärinen pohjoistaivas antoi lupauksen Lapin yöttömästä yöstä. Rovaniemen shelliltä saatiin aamukolmen tuntumassa freesi mies rattiin.
60 km ennen Sodankylää nähtiin ensimmäiset porot ja Kaunispään kohdalla näkyi ensimmäisen kerran lunta.
07:00 oltiin Utsjoella, josta jatkettiin Suomen puolella Nuorgamiin.
Tähän Tenojoenvarren taukopaikkaan kuului pajulintu, järripeippo, leppälintu ja punakylkirastas. Punakylkirastaan laulu kuulostaa Lapissa aivan erilaiselta kuin esimerkiksi Satakunnassa.
Nuorgamissa oltiin kahdeksan tuntumassa, mutta kauppa aukesi vasta kymmeneltä. Aikaa tapettiin kovassa tuulessa Pulmankijärven ympäristössä. Pulmankijärvellä oli muun muassa tunturikihu, riekko, lapinsirkku, kapustarinta ja sinirinta.
Pulmankijärvi.
Jakovslevin mökeillä oltiin puolenpäivän aikaan. Majoittumisen jälkeen katseltiin Vadsön lintuja ja maisemia.
Merilokki hoitelee jotain rumanpuoleista otusta Vadsössä.
Punakuireja Vadsössä.
Näkymä Vadsöstä. Vastapäisellä rannalla olevan punaisen rantamökin tuntumassa oli muutama allihaahka.
Tunturikihu Vadsössä.
2.6
Aamulla kuudelta lähdettiin kohti Vardötä ja lintusaari Hornoyaa.
Merikotkia laskettiin nelisenkymmentä. Nämä nähtiin matkalla Vardöhön. Ilmassa oleva räsymattokin lienee merikotka.
Hornoyalle mennään satamapäällikön kipparoimalla yhteysveneellä matkan maksaessa jotain 300 kruunun tietämissä. Satamaan ei kannata mennä kuikuilemaan kovalla tuulella, sillä sinne liikennöidään vain kauniilla säällä.
Hornoyan vastaanottokomiteaan kuului muun muassa karimetsoja.
Anna Suomipoika kameran laulaa. Minua komeampaa karimetsoa et näiltä leveysasteilta löydä.
Makrolla pääsee harvemmin kuvaamaan lintuja.
Informaatiotaulu lajeista ja ohjeet liikkumisesta.
Karttapaparazzi haalaripaparazzin uhrina.
Polku huipulle menee tätä rantaa pitkin. Se ei näy kuvassa, mutta on aivan kuljettava.
Pikkukajavia kallionkielekkeellä.
Lennossa kajavan tunnistaa täysmustista siivenkärjistä.
Hornoya on hyvä paikka opetella tunnistamaan ruokkilintuja.
Ruokki laskeutumassa.
Ruokki,
etelänkiisla ja
pohjankiisla.
Lunneja pesii saarella 5000-10000 paria, mutta vielä niitä ei ollut niin paljon paikalla.
Merilokilla oli pesä aivan ylösmenevän polun vieressä, eikä ollut puhettakaan että se olisi väistynyt.
Saman polun varrella oli harmaalokin pesä, jossa oli juuri tapahtunut iloinen perhetapahtuma.
Suula Hornoyan pohjoispäässä.
Korpin suvussa on jossain vaiheessa ollut kiljukotka.
Hornoyalla oli useita lapinkirvisiä.
Haahka polun varrella.
Viiden tunnin retki Hornoyalle päättyy yhteysveneen paluuseen.
Vardössä heitettiin myöhäinen lounas tuulenvarjoon ja suunnattiin pohjoiseen Hamningbergiin.
Matka Hamningbergiin on geologin toiveuni. Kuvassa vyörysoraa.
Jänis ylittämässä Hamningbergiin johtavaa tietä.
Hurtigrut Hamningbergissä.
Kalastusta Hamningbergissä. Kuvassa on ainakin merilokki, harmaalokki, pikkukajava, merikihu, suula ja jokin ruokkilintu. Suula luultavasti kalastaa ja muut ovat pöllimässä sen saalista.
Merisirri on vuonon yleisin kahlaaja ainakin tähän aikaan.
Takaisin mökeillä oltiin noin kello 23:00 ja nukkumaan päästiin puoli yhden maissa.
Seuraavana aamuna lähdettiin liikkeelle jälleen kuudelta, mutta siitä seuraavassa blogissa.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti