Enäjärven metsissä ja rannoilla

Enäjärvellä on nyt paljon sorsia ja niitä pääsee katsomaan aina myötävaloon, joko lavalta tai tornilta. Järveä kiertää aivan kuljettava luontopolku, jossa pärjää kengilläkin. Kun kulkee lavalta tornille eteläpuolen kautta, niin matkan varrelle osuu ainakin pyyn ja pikkutikan reviirit, rannasta kuuluu luhtakanan ääntä ja metsästä tiltalttia sekä laulurastasta.

Laulurastas aamun ensi valossa.

Fortumin linjamies hommissa Mooskerissa.

Ensin kuuluu aivan vaimeaa tiltalttaamista, mutta ilman lämmetessä ihan kunnollistakin.

Ruskis partiolennolla.

Enäjärveläinen vanha sanonta varoittaa herättämästä nukkuvaa punasotkaa.

Tapellaanko?

Telkkä soitimella.

Tällaiset potretit ovat vähän tylsiä, koska lintu ei tee mitään.

Nukkuva telkkä ei oikeasti nuku. Muutaman sekunnin välein keltainen silmä aukeaa aina hetkeksi.

Isokoskeloiden kuherruskuukausi lienee lopuillaan.

Esiintyjä valmistautumassa.

Enäjärvessä hyppii paljon pienempiäkin sinttejä kuin tämä.

Joku voisi luulla, että nyt tuli ahnehdittua liikaa.

Saaliin kääntö ja

saalis tuulenvarjoon.

Saalistus, saaliin käsittely ja ruokailu veivät noin minuutin. Paljon on menty eteenpäin niistä ajoista, kun silakoita kalastettiin Säpin vesissä. Apajille lähdettiin neljän tuntumissa iltapäivällä ja takaisin rannassa oltiin seuraavana aamuna neljältä. Kun torilla oltiin usein iltapäiväkahteen saakka, niin silakoiden matka ruokapöytään kesti melkein vuorokauden.

Sinisorsa ykkösvetimissään.



Enäjärvellä on viihtynyt muutama uivelo, mutta

paljon enemmän tukkasotkia.

Hannu Rinne

Pyöräretket Kuuminaistenniemeen 22.4 ja 24.4

Kummallakin retkellä näkyi osapuilleen samoja lintulajeja. Ekalla kerralla ei ollut punakuireja, mutta muuten lajit olivat samoja. Kaukoputkea ei ollut, mutta ilman sitäkin selvisi että Räyhien vesissä on runsaasti alleja. Ristisorsia oli kummallakin kerralla kuusi ja yksittäisiä kuikkia ja kaakkureita lensi eri suuntiin. Molemmilla kerroilla näkyi myös merikotka.

Rautiainen elämöi samassa paikassa Niemen tien varrella.
Kahlaajista on keväällä paikalla tylli, isokuovi ja meriharakka.







Meriharakat käyttävät tunnustelijaa.

Kuirit ovat juuri laskeutuneet ja heti vedellään hirsiä.

Merenviljaa maalla.

Kivitasku on tahrinut kiven kamalaan kuntoon.

Vuoden eka väiskikuva.

Tällaisia ryhmiä oli useita. Yksi naaras ja suuri joukko koiraita ympärillä.
Kuikka, kaakkuri ja pilkkasiipi rajusti rajattuina.







Telkkä

Tukkakoskelo

Tätä on monessa yhteydessä sanottu mustaksi viikinkiksi.

Valkoposkihanhia aamuauringossa.

Härkäpari ja

nuoripari

MH: Moro, voisitko liittää minut facebookiin?
HR: Mikä sinun nimesi sitten olisi? Hannu Hanhi vai?
MH: Ei, vaan joku sellainen nimi joka korostaa älykkyyttäni ja ylhäistä syntyperääni.
HR: Voisit olla sitten Anser von Einstein ellei se satu olemaan varattuna.
MH: Jaa miksei, kai se käy paremman puutteessa.

Moro, kuulin hanhen liittyvän naamakirjaan. Täälläkö sinne voi ilmoittautua?

Hannu Rinne

Samoilua metsissä

Alkuviikosta tuuli niin voimakkaasti, että suojaa saattoi löytää vain metsistä. Tiistaina ajoin Oosinselän tienhaaraan ja lähdin tallustelemaan kohti Luvian vanhaa tietä. Oosinselän tie on viiden kilometrin luokkaa ja ajattelin, että edestakaisesta matkasta selviää alle kolmessa tunnissa. Ei riittänyt kolme tuntia, sillä olin takaisin autolla seitsemän tunnin kuluttua.
Matkan varrella on laajoja avohakkuita, mutta myös männiköitä, kuusikoita ja sekametsää.
Oosinselän lajiluettelo:
Vihervarpunen (valtalaji), keltasirkku, peippo, punarinta, pikkukäpylintu(2), hippiäinen, talitiainen, sinitiainen, mustarastas, metsäviklo(1), kurki(Ä), sinisorsa(2 hiekkakuopassa), västäräkki, kuusitiainen, punakylkirastas, harmaalokki, naurulokki, sepelkyyhky, kuovi(Ä), rautiainen(3), pyy(2+1Ä), pähkinähakki(1).
Oosinselän retkeilyalue jää allaolevien kylttien väliin.

Viasvesi-Niemenkylä tie

Luvian vanhatie. Maantie on tuon näköinen juuri tapahtuneen kastelun takia.
Alkumatkasta löytyi lupaavan näköinen pyyn reviiri. Siinä oli kaksi lintua ja oli ollut kolmaskin, mutta siitä ei ollut jäljellä kuin höyhenet.
Pyyt käppäilevät välillä aika avoimesaa maastossa ja ovat silloin helppoa saalista kanahaukalle.

Naaraspyy oli vaikeampi saada näkyviin,

mutta koiras oli kuvaushollilla useampaan otteeseen.

Pyyn sukupuolen erottaa kurkun värityksen perusteella. Uroksen kurkku on musta ja naaraan pilkullinen.

Tulit sitten tänne provosoimaan. Täältä kuule pesee, siinä jää sinun MP3 lelusi toiseksi.

Luulisi noin pontevasta yrityksestä tulevan muutakin kuin vihellystä.

Olenkohan paljastunut?
Rautiainen on alkukeväällä näkyvissä, mutta ei enää pesinnän alettua.



Matkan varrella oli muutamia pönttöjä pikkulinnuille. Melkein jokainen oli joko tali-, sini- tai kuusitiaisen varaama.

Hyvä että muistutit, pitääpä muistaa venytellä raihnaista selkäänsä illalla.
Retken yllätys oli pähkinähakki. Paikalla pitäisi käydä uudestaan, jotta saisi selville mahdollisen pesinnän. Lintu pysyi paikallaan ainakin sen ajan (1,5h) kun kävin kääntymässä Luvian vanhalla tiellä. Paikassa ei ollut mitään erikoista, samanlaista kuusikkoa löytää mistä tahansa.

Ukkomies vai huoleton poikamies?





Lopulta irtosi painava lausuntokin.
Makholma:
Kiertelin tuntemiani pyyn reviireitä. Kuudelta reviiriltä kolmesta löytyi elonmerkkejä. Kahdessa paikassa kuului ääni ja yhdessä oli pari pyytä.

Yleensä kuvia pitää rajata jälkeenpäin, mutta nyt olisi tarvittu lisää etäisyyttä.

Pyy ei tule näin lähelle kuin petoksella.

Hannu Rinne