Kalaholman talvilintulaskenta 11.1.

Laskin Kalaholman ja Väinölän raiteilla kiemurtelevan 5,5 kilometrin mittaisen reitin Anin kanssa PLY:n juhlapirskeiden jälkeisenä päivänä (hieman laskentajaksosta myöhässä). Keli ei näyttänyt kovin hääppöiseltä, koska tuuli dominoi ulkoilmaa. Anikin totesi jo ennen pihalle menemistä, notta ”näyttää kyllä tosi hiljaselta”.

Ensimmäiset kymmenet metrit näyttikin aika kehnolle, mutta sitten perussettiä rupesi puskemaan tasaiseen tahtiin. Ilahduttavaa oli huomata varpusmäärien olevan jokseenkin hyvät. Pikkuvarpusia viiletteli siellä täällä – yllättävän paljon Kalaholman puolelle, ainakin edellisiin laskentoihin verrattuna. Käpytikkatiheys oli mainio, koska reilun kilometrin matkalla vastaan tuli viisi lintua. Väinölän puolella trendi laski välittömästi – yksi tirppa 3,1 kilsan matkalla.

Vielä kuitenkin takaisin Kalaholmaan. Reitin puolivälin tienoilla mukava laji oli räksä, joka lenteli korkeuksissa. Eipä niitä juuri ole kuin yksittäisiä enää maisemissa. Samaten koirasmustarastas oli jeespokshavis. Saarentien loppupäässä riemua aiheutti 11 tiklin parvi – uusi laji reitille. Varvourinjuovan laskuojassa kellui 53 sinisorsaa (30/23). Noin perstuntumalla sanoisin, että niitä on nyt Porissa enemmän kuin parina edellisenä talvena. Sampolan parvikin on kasvanut hulppeaksi. Vaan eipä liene kukaan laskenut pläidejä.

Väinölä oli pitkiltä matkoilta aika hiljaista. Yleensäkin Kalaholman pihapiirit ovat lintujen suhteen hyvin mielenkiintoisia – Väinölässä on paljon melko tuoreita pihoja, joiden istutukset ovat vielä vaiheessa. Parasta antia olivat kaksi yksittäistä räksää ja neljän punatulkun parvi.

Loppuvaiheessa asetimme Kalaholman ja Väinölän lajimäärän vastakkain – tilanne oli Anin mielestä onneksi Kalaholman hyväksi 15–14. Tilanne tasoittui pian, kun fasaani rääkäisi. Niitä kertyi yhteensä viisi reitin varrelta. Saattoi muuten olla ensimmäinen laskenta, jossa fasaani ei osunut reitille Kalaholman puolella lainkaan. Tilanne 15–15. Kutkuttava jännitys (ainakin melkein). Väinölä meni ohi Päkintiellä, kun yksinäinen koirassinisorsa lensi yli. Tilanne 15–16 Väinölän eduksi. Ani rupesi manailemaan tilannetta.

Lopussa on vielä pieni pätkä Kalaholman puolta – siis kova yritys plokata fasaani jostain. Tiimannin nokan kohdilla sanoin, että tuoltakin Ulvilan puolen pellolta saattais joskus jotain löytää. Kului muutama sekunti ja huomasin piekanan pellon päällä! Ja toinen! Ja vielä kolmas! Aika uskomaton tsägä. Siellä ne kieppui komiasti reitin varrella uutena lajina. Kalaholma tasoitti ja vei selvän voiton, koska tikli ja piekana tulivat nimenomaan Kalaholman puolelta reitille uusiksi lajeiksi. Päätepisteessä kökötti vielä uusi räkättirastas.

Laskennan jälkeen pyörähdimme vielä Tiimannilla, mutta näkyvissä oli vain yksi piekana maassa. Hyvä mäihis korostui entisestään, koska maasta laji olisi ollut puolimahdoton plokata Saarentieltä. Paljonkohan niitä oikeasti talvehtii länsirannikolla? Varmaan aika muhkea määrä.

Mainio laskenta kovasta tuulesta huolimatta. Saldo ollos här:

Sinisorsa 55, piekana 3, pulu 17, käpytikka 6, mustarastas 1, räkättirastas 4, sinitiainen 59, talitiainen 106, puukiipijä 3, harakka 38, naakka 108, varis 28, varpunen 68, pikkuvarpunen 31, viherpeippo 142, tikli 11, urpiainen 4, punatulkku 4, keltasirkku 91 (Yhteensä 779 yksilöä / 19 lajia).

Santos