Vuoden pimeimpään aikaan

Näin joulun alla voi yrittää nyhtää joulupukilta parempia laitteita lintujen kuvaukseen ja havainnointiin. Ei muuta kuin kirjettä rustaamaan.
"Hyvä kuvaajakollega, olet varmaan pannut Korvatunturillakin merkille hankalat kuvausolosuhteet ja voinet hyvin kuvitella kaikki kuvaamisen vaikeudet lumettomassa Makholmassa. Eli, tarvitsisin surkeasti valovoimaisempia linssejä ja kameran, jonka kenno ei kohise eikä suhise suurillakaan herkkyyksillä. Sinullahan on varastossa lukuisia malleja, joissa kennoa jäähdytetään nestemäisellä typellä - ihan sellainen karvalakkimallikin kävisi, kunhan se ei paina liikaa.
Nykyisten kameroiden ja linssien paino ja koko ovatkin melkoisia ongelmia. Laitteita olisi varaa keventää vaikka kuinka ennen kuin ne leijuisivat tiehensä. Objektiivien tarkennusalue on muistaakseni aina ulottunut äärettömyyteen, joten ei luulisi olevan kovin vaikeaa saada samaa ominaisuutta myös polttoväliin.
Tarve olisi siis painoton, pimeyden eliminoiva, äärettömän polttovälin laitteisto varustettuna lämpöväreilyn poistavalla suodattimella. Jos kuitenkin arvioit etten ansaitse huonon käyttäytymiseni takia parempia laitteita, niin tyydyn kyllä toimivaan pyypilliinkin."

Makholman ruokintapaikan ongelmat eivät liity globaaliin maailmantalouteen vaan aivan jokapäiväiseen leipään.

Puukiipijää vaivaa tekniikkaongelma ruokailussa. Se ilmenee ruoan tarttumisena ylänokkaan. Toiveena on tietenkin ruoan päätyminen ylä- ja alanokan väliselle alueelle.

Miten ihmeessä kaikki nokkimani sattumat liimaantuvat ylänokkaani? Toivon, että saan asian korjattua ennen pakkasten tuloa.

Makholmassa näkyi puolen tunnin sisällä kaikki kuusi eteläisen Suomen tavallisinta tiaista.

Pyrstötainen. Kuva on silloin terävä, kun linnun silmän heijastuksesta tunnistaa kuvaajan ja maaston jossa hän seisoo. Tämä otos ei täytä aivan terävän kuvan kriteereitä.

Kuusitiainen. Tämä kaveri uskaltaa hakea sapuskaa kädestäkin.

Hömötiainen

Talitiainen

Töyhtötiainen

Sinitiainen

.
Ply-verkossa ei ole ehdotettu ensi vuodelle mitään kilpailua. Pihapinnakisaa käydään kaiketi samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka ei siitä ole mitään kuulunutkaan. Osallistun itse kahteen kisaan, joista ensimmäisessä yritetään saada yhteen kuvaan mahdollisimman monta tunnistettavaa lintulajia. Toisessa kisassa on tavoitteena kuvata mahdollisimman suuri lintuparvi mitattuna lintujen lukumäärällä. Kilpailualueena on Satakunta. Panoraamakuvausta ei hyväksytä, eli tietty lintu voi esiintyä kuvassa vain kerran. Petosepäilyt heräävät myös, jos kuvassa on esimerkiksi kaksi aurinkoa, kaksi Säpin majakkaa tai tupla määrä Räyhiä.

Kilpailu on kaikille avoin, mutta ehtona on, että kuvat julkaistaan tässä blogissa. Suurta kunniaa on odotettavissa myös kuvaajalle, joka saa yhteen kuvaan mahdollisimman monta eri lajia tietystä lajiryhmästä (tiiroja,joutsenia,haukkoja,sirrejä,hanhia,lokkeja ...).

Kisassa ei luultavasti pärjää pitkällä linssillä kapean kuvakulman ja heikon syvyysterävyyden takia. Laajakulmalla otetuista kuvista saattaa taas olla vaikea tunnistaa tai laskea lintuja. Voitto vietäneen välikoon vehkeillä.
.

Toivotan kaikille blogin lukijoille rauhallista joulua ja lintuisaa uutta vuotta.
.

Hannu Rinne

Toukarilla ja Makholmassa

TOUKARI:
Piekanoiden runsaus johtuu varmaan hyvästä myyräkannasta. Tiirassa on tämän vuoden joulukuulta jo kymmeniä havaintoja Porista, kun viime vuonna koko joulukuun saldo oli kolme lintua ja vuodelta 2006 ei ole yhtään lintua joulukuulta. Toukari on nyt varma paikka, jos haluaa nähdä piekanan. Muuten lyhyen visiitin aikana näkyi mm. nuori laulujoutsen, hiirihaukka, naakkoja ja muutama lokki seuraamassa myöhäistä välttäämistä.

Buteo puussa.

Joutsen päätti siirtyä pari sataa metriä Lyttylän suuntaan, vaikka ei ihan vielä sotkettu toistemme varpaille.

Montako lintua suunnilleen?

Toukarilla näytti lintujen pakoetäisyys olevan puolen kilometrin luokkaa. Niinpä siirryin Makholmaan, jossa tiaisten pakoetäisyys on puolen metrin tietämissä. Ruokintapaikan vieressä kyttääminen ei ole ehkä arvostetuin kuvaamisen muoto, mutta ei siitä suurta haittaakaan ollut - ainakaan tiaisille. Aikanaan oli ohjeena, ettei häirittäisi lintujen ruokailua etenkään kovina pakkaspäivinä. Sitä ohjetta on nykyisin helppo noudattaa.
MAKHOLMA:

Nyt on se aika vuodesta, kun valoa on kaikkein vähiten. Terävää kuvaa ei saa millään, koska valotusajat ovat 1/100s luokkaa. Se on aivan liian pitkä aika, jotta esimerkiksi nopealiikkeisistä tiaisista saisi kunnon kuvia.

Heitin kourallisen pähkinöitä pihassa olevan laakkakiven päälle, mutta se ei oikein toiminut, koska tiaiset ottivat pähkinän ja lensivät saman tien pois. Onneksi katalien temppujen laatikosta löytyi tähänkin tepsivä rohto. Ei tarvinnut kuin hieroa pähkinät jauhoksi, niin johan siipiveikot alkoivat viipyä kauemmin kiven päällä.

Tämänoloinen kaveri ei yleensä pyytele anteeksi olemassaoloaan.

Ruokinnalla käyvillä talitiaisilla on kaikilla erilainen rintajuova.

Tunnen tertiaaleissani, että joku väijyy takanani.

TT: Sanovat sinua Englannissa hiilitiaiseksi.

KT: Joo, niin tekevät, vaikka ei minussa ole mustaa sen enempää kuin sinussakaan.

TT: Minussa on sentään huomattava osa myös keltaista, joten katson olevani oikeutettu kultatiaisen nimeen.

KT: Ole minun puolestani vaikka sitruunaperhonen, kanttarelli tai niittyleinikki. Aion nyt sipaista tuosta nokallisen hiukopalaa.

Anteeksi, että olen olemassa.

Sopii tulla koittamaan.

Töyhtötiainen piti ruokintapaikalla jöötä viime talvena, mutta tänä syksynä ollaan oltu ihmeen sopuisasti.

Mutkajuovainenkin kaveri odottaa kiltisti vuoroaan.

Sinitiaiset ovat olemukseltaan kovin erinäköisiä.

Juuri tämä sinitiainen viihtyy parhaiten ruokintapaikalla. Se näyttää muutenkin olleen ruoka-aikaan kotona.

Hömötiaiset ovat ainoita, jotka tulevat syömään kädestä. Yksi on ottanut tavakseen koputella sormenpäätäkin. Talitiainen on arempi, mutta muut tiaiset oppisivat luultavasti ajan oloon syömään myös kädestä. Töyhtötiainen oli pariin otteeseen lenkkitossunkin päällä.

Tarkoitus oli saada kaikki viisi tiaista samanaikaisesti kuvaan, mutta töyhtötiainen jäi puuttumaan. Täytyisi myös peruttaa kauemmas, jotta saisi lisää terävyysaluetta.

Viimeisin Linnut-lehti sanoo, että puukiipijät ovat oppineet hyödyntämään talviruokintaa. Niin näyttää käyneen Makholmassakin. Pihassa olevasta koivusta roikkui viimevuotisia ihrapalloja, mutta ne olivat niin tuhkaantuneet, että hajosivat ja tippuivat koivun juurelle. Puukiipijä hyödyntää ilmeisesti niiden murusia.

Närhi ei ole koskaan kovin pitkällä, mutta paikallaan pitää olla, jotta se uskaltautuu paikalle. Tämä kuva on otettu autosta noin kolmen metrin etäsyydeltä.

.
Vakituiseti ruokinnalla käy neljä talitiaista, viisi hömötiaista, kolme sinitiaista, kaksi töyhtö- ja kuusitiaista, puukiipijä, närhi ja kolme oravaa.
.

Naakkoja on ylempänä olevassa kuvassa noin 880.

.
Hannu Rinne