Sunnuntaiaamuna oli kaupungissa sumua, eikä ollut mitään tietoa olisiko sama tilanne myös lietteillä. Ei ollut, mutta sumurintama vaani Preiviikinlahden pohjukassa ja tuulikin kävi samalta suunnalta. Sumu ei sitten kuitenkaan vyörynyt lietteille saakka, mutta eipä ollut mitään erikoista nähtävääkään. Kahlaajista kuului ainoastaan yksinäisen kuovisirrin ääni. Järripeippoja ja niittykirvisiä muutti sen sijaan koko ajan. Poislähtiessä lietteiden ulkoreunaan oli ilmestynyt muutama pulmus- ja suosirri ja pitkospuiden vierestä napsahti jänkäkurppa ekopinnaksi.
Lietteiden ainoa kuva on pohjoiseen suunnanneesta kyhmyjoutsenesta.
Lähdin pyöräilemään lietteiltä Makholman suuntaan, eikä tarkoitus ollut käydä enää missään muualla. Luvialta tuli sitten tieto, että arosuohaukka on edelleen paikalla ja sen perään piti lähteä Makholmasta pienen tankkauksen jälkeen. Arosuohaukka on samanlainen houkutin kuvaajalle kuin mitä on lohi kalastajalle - sitä kannattaa yrittää vaikka ei saisikaan. Luvian vanhan tien varrelta havainnoiksi tulivat Raja-ahteen kohdalla tiellä luikertanut kyy ja vähän myöhemmin tien ylittänyt kettu.
Arosuohaukka oli paikalla, mutta ei tullut kertaakaan tarpeeksi lähelle kuvausta varten. Ei muutkaan linnut aivan silmille tulleet, mutta jotain täytyi yrittää.
Pakollinen tuulihaukkakuva.
Jokaisen hiirihaukan kimppuun riittää pari varista.
Kottaraiset ja rastaat ahdistelivat varpushaukkaa.
Ruskosuohaukka sai olla rauhassa.
Pari sinisuohaukkaa kierteli peltoaukeaa miltei koko ajan.
Jonkin verran on tullut palautetta siitä, että linnuista käytetään lempi- ja tieteellisiä nimiä tai niiden sekoituksia. Lisäksi kaikkien lintujen kuviin ei ole liitetty lajin nimeä. Myönnän auliisti syyllistyneeni kumpaankin rikkeeseen. Se että lajien nimet ovat väärin ei ole tahallista, vaan johtuu joko määritysvirheestä tai joskus siitä, että kuva ja teksti ovat menneet sekaisin.
Lintujen nimiin tulee nyt heti täsmällisyyttä. Korjaavat toimenpiteet aloitetaan isolepinkäisestä.
Tässä on isolepinkäinen (Lanius excubitor), entiseltä nimeltään lapinharakka.
Isolepinkäisen isolanttu nimitys juontaa juurensa sen tieteellisestä nimestä Lanius. Isolantusta voidaan johtaa edelleen nimi isoräätikäs, joka ei kylläkään liity enää millään tavalla linnun alkuperäiseen nimeen. Isolepinkäishavainto voidaan nyt ilmaista uusilla lajinimillä seuraavasti: "Luvialla oli yht'aikaa näkyvillä kaksi isoa räätikästä, mutta muutaman kutsuäänen jälkeen toinen nauris lensi tiehensä, alkuperäisen juurikkaan jäädessä tähystämään pihlajan latvaan." Edellistä lausetta ei ole lupa levittää paikkallisverkkoihin, ei ainakaan asiayhteydestä irrotettuna, eikä lähdeviitettä mainiten.
Koska linnut eivät tulleet kunnolla kuvaushollille, oli aikaa aloittaa syksyn ruskakuvaukset.
Valoisa aika tuli käytettyä melko tarkkaan sillä lähtö oli aamulla seitsemältä ja paluu illalla varttia vaille kahdeksan.
Kilometrejä kertyi 83 ja pinnoja yksi.
Hannu Rinne
Sieniä Lepistössä riitti puihin asti.
Lauantai aamun tihkusade oli pysäyttänyt muakavasti pikkulintuja saareen. Verkoilla oli kiirettä - retken pienimmät: Tomi ja Hippiäinen.
Huomiosta nauttii konkari rengastajan uran toinen lapinsirkku.
Passikuva
Iltapäivän auringon paiste valaisee Hanhiston hoitoniittyä.
Hoitoniittyä ei pitkään ehditty ihastella - rengastajalta tuli komento takaisin Peräkulman verkoille. Itäinen taigauunilintu tutumman sukulaisensa pajulinnun seurassa oli haksahtanut verkkoon. Taigauunilinnulla on meneillään hyvä esiintyminen ja 28.9. mennessä syksyn taigauunilintusumma onkin kivunnut Säpissä jo 27 yksilöön.
Aurinko loi luontoon eloa. Kyy paistatteli Hanhiston polulla. Rantakäärme ja sammakkokin havaittiin päivän aikana. Myös perhosia ja sudenkorentoja oli liikkeellä mukavasti. Mm. 30 amiraalia, kaaliperhonen ja 6 lajia korentoja kirjattiin havikseen.
