Sirrien saartamana 6.9

Lietteillä täytyy olla aikaisin, jotta pääsee kuvaamaan kunnon myötävaloon. Niinpä vedinkin jo puoli seitsemän aikoihin perässäni valtavaa hyttysparvea. Ne kävivät hanakasti kiinni, eikä pieni tuulenvirekään karkottanut niitä pois. Kahlaajan oloisia siivekkäitä ei sen sijaan ollut pitkospuiden tuntumassa ainoatakaan, vaikka lietettä oli jonkin verran näkyvissä. Isosannan suuntaan olisi kannattanut kulkea vesirajaa pitkin, mutta tietenkin piti lähteä talsimaan kaislikon reunaa myöten. Hiki pukkasi pintaan, hyttyset innostuivat lisää ja eteneminen oli mahdollisimman vaivalloista. Jossain vaiheessa rämpimistä nappasin kuvan tyllistä. Tylli ei tietenkään uppoa liejuun lainkaan, mutta saapas vajoaa kuvan mutavelliin syvälle.

Jonkin matkan päässä kaislikko työntyy kauemmas mereen ja sen jälkeen on helpompi kulkea. Sirrejäkin alkoi näkyä saman tien, joten ei muuta kuin tuoli pystyyn sirrien ruokapaikan läheisyyteen.

Sirrit pelmahtavat usein lentoon ilman mitään näkyvää syytä. Kuvasta pitäisi löytyä ainakin kolme eri sirrilajia.
Vähitellen sirrit alkoivat saartaa asemapaikkaani.

Kuovisirri saartoi oikealta

ja suosirri vasemmalta.
Kuovisirrit olivat kaikkien pelottomampia ja pari niistä tuli liiankin lähelle.

Kun lintu on viidessä metrissä tuossa asennossa, ei putken syväterävyys riitä alkuunkaan. Vaihtoehtona olisi ollut vaihtaa makroon ja laittaa tele väliaikaisesti tuolin viereen viiden sentin veteen. Ei kai se ulapalle olisi ajelehtinut, kun on niin painavakin.

Sirreillä ei riitä aikaa harrastamiseen, sillä aamiainen jatkuu lounaaseen saakka. Lounaan jälkeen popsitaan välipaloja päivälliseen asti, joka venyy jälkiruokineen iltapalaan saakka.

Pienten sirrilajien väliset erot ovat pieniä ja saman lajin eri yksilöt näyttävät samaan vuodenaikaan erilaisilta. Kun siihen lisätään vielä pitkä etäisyys ja vastavalo, niin tunnistaminen menee hankalaksi.

Seuraavat seitsemän kuvaa esittävät kaikki pikkusirrejä. Jos jokin niistä ei olisikaan pikkusirri, niin tällä kertaa on paha syyttää liian pitkää etäisyyttä tai huonoa valoa.

Näyttää enemmän pallosirriltä.

Olisiko sittenkin peräjalkasirri?

Leipä on maailmalla pieninä palasina.

Hiekkasärkän reunalle ilmestyi kovin epäsuhtainen pari.

Väiski ja punakuiri.

Kas, puutarhatuolissa röhnöttävä maastopukuheppu kyttää sirrejä. Ei se sitten varmaan välitä suokukoista, joten en viitsi kiertää kovin kaukaa päästäkseni ruokailemaan matalampaan veteen.

Aamupäivä oli mitä hienoin kokemus pienten sirrien ahertaessa ympärillä. Sirrit eivät kummastelleet ainakaan avoimesti sitä, että joku istuu mereen pystytetyssä tuolissa. Ihmisten ilmoilla moisesta käyttäytymisestä saisi oitis hullun maineen.

Puolen päivän tuntumassa muistikortti tuli täyteen ja myöhemmin siinä ilmeni muutakin vikaa. Se oli aivan omin päin muuttanut kuvaamani seitsemän pulmussirrin parven pikkusirriparveksi ja lisännyt aivan kiusallaan sumua isosirrikuviin.

Hannu Rinne