Vielä kuukausi sitten lintuelo oli aikas lailla hiljaista suistossa, vaikka siellä nyt on totta kai aina jotain nähtävää. Ruskiksia ja subbareita on häärinyt kumpaakin parhaina päivinä kaksinumeroinen lukema. Kahlaajia on näkynyt ja kuulunut, pikkulintuja jne. Viime viikolla yllärinä Lyttylänviikissä hääri vanha naarassitruunavästäräkki, jonka näin Piisamin kanssa.
Viime aikoina syysmuutto on tullut jo voimakkaasti esille ja sen takia staijikuume alkaa nousta uhkaavasti, vaikkei moiseen puuhaan vielä jouda. Viime perjantaina touhuttiin Piisamin kanssa kasvien ja sudareiden parissa Lyttylän puolella Varvinlahti-Myllyviiki -akselilla. Siinä ohessa vedeltiin kiikarislaisseja horisonttiin, minkä takia päivän petosigmaksi kertyi yli 50 yksilöä. Näistä 20 oli perniksiä, joista 14 muuttavaa. Ei hassummin soutuveneestä! Suisto osaa yllättää.
Tänään meikäläisellä oli vuorossa Puussan pohjoispuolen kasvillisuusalue, elikkäs starttasin soutupaatin Varvinlahdelta. Vielä eilen ajattelin, että en lähde tänään sinne ollenkaan, koska sorsastusta on luvassa. Lähdinpä silti.
En oikein osannut kuvitella, että millaista aloituspäivän pauke on, kun en aiemmin suistossa ole rymynnyt silloin. Jytke oli aika tolkuton heti aluksi. Kello 12:15 hoksasin ruveta laskemaan rytkettä. Jaksoin neljä tuntia laskea, ja tämän blogitekstin otsikko jo paljastaakin sigman suunnan.
Ensimmäinen vartti – eli 12:15-12:30 – oli kunnon lahtausmeininkiä, koska laskin 213 pamahdusta. Ekan tunnin saldo oli 469 räimettä. Toinen oli tasan 200, kolmas 38 ja neljäs 53. Summa siis 760 ”boom bangia”. Tällaista haulimäärää voidaan kuvata vain ja ainoastaan yhdellä sanalla – SAIRASTA!!!
Venekuntia näin korkealta vesikiveltä yhteensä 21 pelkästään Puussan pohjoispuolelta. Nämä oli kaikki tarkkailussa, vaikka eihän se ole mitenkään edes mahdollista. Kyyläys päättyi hieman yllättäen, kun huomasin, että vene lähti tuulen mukana liikkeelle. Ei muuta kuin kunnon loikka ja ryminällä alas.
Seurasin monia matalalla lentäviä vesilintuja (ja toki muitakin lintuja), mutta yhtään osumaa en nähnyt. Nokikanoja räpiköi hätähuutojen kera siellä täällä. Päivän aikana sain kuulla pari hyvää dialogia (metsästäjät kun ovat hiljaista porukkaa metsästäessään, ainakin melkein…).
Heppu 1: On se siellä!
Heppu 2: Ei ole!
Heppu 1: On se siellä!
Heppu 2: Ei ole!
Heppu 1: On se siellä!
Heppu 2. No ei varmaan ole! Kyllä mää tän puskan nään, eikä täällä mitään ole!
Heppu 1: Siihen se meni!
Heppu 2: Ei ole täällä! Mää nään tän puskan kyllä, eikä mitään ole!
Heppu 1: Kyllä se siellä on!
Heppu 2: Ei muuten varmana ole. Mää nään tän puskan kyllä!
Heppu 1: Siihen se meni!
Heppu 2: Höyheniä täällä kyllä on, mutta kanaa ei näy.
Sitten paikalla tulee läheinen venekunta ja keskustelu jatkuu.
Heppu 2: Morjesta!
Heppu 3: Moro!
Heppu 2: Näittekö muuten, että mihin se mun ampuma sinisorsa tippui?
Heppu 3: No ei kyllä nähty.
Heppu 2: Johonkin tähän ihan viereen se tippu. Näittekö te ees ku mää ammuin sitä.
Heppu 3: Joo, nähtiin.
Sitten porukan päälle sataa hauleja jostain. Päätän hilpaista paikalta. Nokikana ja sinisorsa jäävät siis haavakkoina kaislikkomosaiikkiin.
Päivän toisen dialogin alku meni valitettavasti ohi, kun en osannut kuunnella tarpeeksi tarkkaan. Tämmöstä kuitenkin kuulin:
Jeppe 1: Se on jätkä!
Jeppe 2: Jaa se vaaleapäinen?
Jeppe 1: Just se!
Jeppe 2: Ei hitto!
Jeppe 1: Kyllä!
Jeppe 2: Mää näin sen vaan takaa! Olishan sen sitte voinu ampua!
Naurunremakka jatkuu ja liukenen kohti uusia meininkejä. Mainittakoon, että se vaaleapäinen jätkä olin minä, ja jeppe 2 tulkitsi tupeen perusteella sukupuolen vääräksi… Keskustelun alku ja loppu olis ollut mukava kuulla, mutta tuuli oli välillä turhan kovaa. Ja jos joku luulee, että salaa kuuntelin, niin oikeassa on, tosin metsien miehillä tuntui olevan desibelejä rehvakkuuden takia kosolti liikaa. Taisipa olla jannuilla valittamista, kun tahallaan kolistelin veneen kanssa siellä täällä. Ja oli muuten syytäkin kolistella – 21 haulikkoporukkaa pienellä alueella tolkuttomassa kaislamosaiikissa, josta ei näe porukkaa kuin seisaaltaan. Käytännössä hauleja satoi sinne tänne koko ajan.
Suistossa oli hienoa työskennellä kaikessa hiljaisuudessa kesän ajan, mutta nyt urheilumielinen tappomeininki valtasi alueen. Metsästys on syvältä! Kannattaa joskus mennä suistoon aloituspäivänä kuuntelemaan jytkettä. Samalla voi pohtia, että onko se tervettä. Ei, se ei ole tervettä, se on sairasta!
Santos
Tämäkin nokikana sai varmasti hauleja
persuuksiin tänään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti