Onkohan puukiipijä viemässä toukkia poikasilleen, muijalleen vai syökö järkimiehenä ne itse.
Olisi melkoista valehtelua sanoa, että tätä yritinkin.
Seuraavassa on muutamia ohjeita pikkulintujen lentokuvaukseen: Kun lintu lähtee lentoon, niin silloin pitää tempaista kamera salamana repusta, kytkeä virta, ottaa tukeva asento, säätää valotus sekä muutama muu asia, kohdistaa, odottaa linnun siipien oikeaa asentoa ja laukaista. Jos on yhtä hidas kuin mitä itse olen, niin silloin voi kuvata paikallaan olevaa lintua sarjakuvauksella ja toivoa sen lähtevän lentoon. Jälkimmäisellä tavalla syntyy paljon sekundaa, kun ensimmäisellä vaihtoehdolla tulee pelkkää priimaa ja lisäksi pärjää pienellä muistikortilla.
Sähkölinjan kummassakin reunassa oli peukaloinen.
Ruskikset ovat vallanneet jokisuiston.
Halssista päin tuli hali melko lähelle tornia. Siitä olisi etäisyyden puolesta pitänyt saada parempia otoksia, mutta jotain meni pieleen.
Väreily, epäsuotuisa valo, taitamattomuus?
Tässä vaiheessa lintu tajusi, että sitä osoitellaan tornista käsin.
Vaikka Teemuluodossa oli pieniä lintuja, niin ei sentään niin pieniä kuin Makholmassa.
Hipin naama, mutta kolibrin siivet.
Jos hippiäiselle sopisi, niin ottaisin sen mielelläni lemmikiksi. Se ei voi syödä sinua vararikkoon eikä voi tuolla naamalla olla häijyluonteinen.
Hippiäiset ovat valittaneet etteivät he saa näkyvyyttä netissä. Loput kuvat korjaavat sitä ongelmaa.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti