Samoilua metsissä

Alkuviikosta tuuli niin voimakkaasti, että suojaa saattoi löytää vain metsistä. Tiistaina ajoin Oosinselän tienhaaraan ja lähdin tallustelemaan kohti Luvian vanhaa tietä. Oosinselän tie on viiden kilometrin luokkaa ja ajattelin, että edestakaisesta matkasta selviää alle kolmessa tunnissa. Ei riittänyt kolme tuntia, sillä olin takaisin autolla seitsemän tunnin kuluttua.
Matkan varrella on laajoja avohakkuita, mutta myös männiköitä, kuusikoita ja sekametsää.
Oosinselän lajiluettelo:
Vihervarpunen (valtalaji), keltasirkku, peippo, punarinta, pikkukäpylintu(2), hippiäinen, talitiainen, sinitiainen, mustarastas, metsäviklo(1), kurki(Ä), sinisorsa(2 hiekkakuopassa), västäräkki, kuusitiainen, punakylkirastas, harmaalokki, naurulokki, sepelkyyhky, kuovi(Ä), rautiainen(3), pyy(2+1Ä), pähkinähakki(1).
Oosinselän retkeilyalue jää allaolevien kylttien väliin.

Viasvesi-Niemenkylä tie

Luvian vanhatie. Maantie on tuon näköinen juuri tapahtuneen kastelun takia.
Alkumatkasta löytyi lupaavan näköinen pyyn reviiri. Siinä oli kaksi lintua ja oli ollut kolmaskin, mutta siitä ei ollut jäljellä kuin höyhenet.
Pyyt käppäilevät välillä aika avoimesaa maastossa ja ovat silloin helppoa saalista kanahaukalle.

Naaraspyy oli vaikeampi saada näkyviin,

mutta koiras oli kuvaushollilla useampaan otteeseen.

Pyyn sukupuolen erottaa kurkun värityksen perusteella. Uroksen kurkku on musta ja naaraan pilkullinen.

Tulit sitten tänne provosoimaan. Täältä kuule pesee, siinä jää sinun MP3 lelusi toiseksi.

Luulisi noin pontevasta yrityksestä tulevan muutakin kuin vihellystä.

Olenkohan paljastunut?
Rautiainen on alkukeväällä näkyvissä, mutta ei enää pesinnän alettua.



Matkan varrella oli muutamia pönttöjä pikkulinnuille. Melkein jokainen oli joko tali-, sini- tai kuusitiaisen varaama.

Hyvä että muistutit, pitääpä muistaa venytellä raihnaista selkäänsä illalla.
Retken yllätys oli pähkinähakki. Paikalla pitäisi käydä uudestaan, jotta saisi selville mahdollisen pesinnän. Lintu pysyi paikallaan ainakin sen ajan (1,5h) kun kävin kääntymässä Luvian vanhalla tiellä. Paikassa ei ollut mitään erikoista, samanlaista kuusikkoa löytää mistä tahansa.

Ukkomies vai huoleton poikamies?





Lopulta irtosi painava lausuntokin.
Makholma:
Kiertelin tuntemiani pyyn reviireitä. Kuudelta reviiriltä kolmesta löytyi elonmerkkejä. Kahdessa paikassa kuului ääni ja yhdessä oli pari pyytä.

Yleensä kuvia pitää rajata jälkeenpäin, mutta nyt olisi tarvittu lisää etäisyyttä.

Pyy ei tule näin lähelle kuin petoksella.

Hannu Rinne