Enäjärven metsissä ja rannoilla

Enäjärvellä on nyt paljon sorsia ja niitä pääsee katsomaan aina myötävaloon, joko lavalta tai tornilta. Järveä kiertää aivan kuljettava luontopolku, jossa pärjää kengilläkin. Kun kulkee lavalta tornille eteläpuolen kautta, niin matkan varrelle osuu ainakin pyyn ja pikkutikan reviirit, rannasta kuuluu luhtakanan ääntä ja metsästä tiltalttia sekä laulurastasta.

Laulurastas aamun ensi valossa.

Fortumin linjamies hommissa Mooskerissa.

Ensin kuuluu aivan vaimeaa tiltalttaamista, mutta ilman lämmetessä ihan kunnollistakin.

Ruskis partiolennolla.

Enäjärveläinen vanha sanonta varoittaa herättämästä nukkuvaa punasotkaa.

Tapellaanko?

Telkkä soitimella.

Tällaiset potretit ovat vähän tylsiä, koska lintu ei tee mitään.

Nukkuva telkkä ei oikeasti nuku. Muutaman sekunnin välein keltainen silmä aukeaa aina hetkeksi.

Isokoskeloiden kuherruskuukausi lienee lopuillaan.

Esiintyjä valmistautumassa.

Enäjärvessä hyppii paljon pienempiäkin sinttejä kuin tämä.

Joku voisi luulla, että nyt tuli ahnehdittua liikaa.

Saaliin kääntö ja

saalis tuulenvarjoon.

Saalistus, saaliin käsittely ja ruokailu veivät noin minuutin. Paljon on menty eteenpäin niistä ajoista, kun silakoita kalastettiin Säpin vesissä. Apajille lähdettiin neljän tuntumissa iltapäivällä ja takaisin rannassa oltiin seuraavana aamuna neljältä. Kun torilla oltiin usein iltapäiväkahteen saakka, niin silakoiden matka ruokapöytään kesti melkein vuorokauden.

Sinisorsa ykkösvetimissään.



Enäjärvellä on viihtynyt muutama uivelo, mutta

paljon enemmän tukkasotkia.

Hannu Rinne