Kameran jatkuva kannattelu yläviistoon kävi käsien ja selän päälle siinä määrin, että kokeilin kuvaamista selällä maaten. Makaaminen ei ollut hyvä ajatus, sillä siinä asennossa kameran käsittely oli aivan holtitonta.
Kulorastas on tavattoman arka lintu. Yksi intoutui laulamaan puunlatvassa, mutta häipyi tiehensä ensimmäisestä liikahduksestani. Matkaa oli ainakin 200 metriä.
Metsäviklokin on arka lintu. Sitä ei oikein koskaan pääse näkemään maassa.
Hiekkakuopan reunalla oli äänessä punarinta.
Hemppo viihtyy jostain syystä Sudenkallioiden hiekkakuopilla.
Hempon tunnistaa parhaiten siitä, että se on kuusenkävyn pituinen.
Korppi kääntyy isoksi linnuksi äkkiä, eikä ole epäselvyyttä miksi se mulkoilee taakseen.
Repolainen.
Hiekkakuopan vesi oli vielä jäässä ja jossain vaiheessa jäälle laskeutui kaksi merihanhea. Hanhien valokuvaus päättyy yleensä siihen, että ne lähtevät lentoon. Hanhet olivat varuillaan, mutta pysyivät aloillaan, vaikka olin aivan näkyvissä ja kohtuullisen lähellä. Linnut olivat varmaan väsyneitä, koska laskeutuivat makuulle, kun olin hiippaillut etäämmälle.
Lintuoppaassa ei eritellä hanhien sukupuolten välisiä eroja, mutta ainakin näiden kaulat ovat eripaksuiset.
Sudenkallioiden maastoa.
Sudenkallioiden ja Makholman välillä on puro. Vaikka kemiasta tuli aikoinaan huono arvosana, niin se ainakin opittiin, että veden muut olomuodot ovat kupla ja vaahto.
Seuraava kuva on K15 materiaalia Makholmasta.
Rastaalle kävi tässä hyökkayksessä köpelösti. Miltei kaikkien kuvien fokus oli haukan edessä olevassa kasvinvarressa ja tämänkin kuvan fokus on ties missä.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti