Pietniemellä uutena lajina napsahti rautiainen ja samanlainen lauleli vielä juuri ennen Preiviikiä. Muuten alkumatkalta jäi mieleen puolessa matkassa oleva Tikanmäki. Se on raskas ajettava, koska nousu alkaa jo pellolta ja jatkuu koko ajan jyrkentyen mäen päälle saakka. Nousu kannattaa silti kärsiä, koska vaihtoehtona on kiertää Paarnoorin kautta ylimääräiset kolme kilometriä.
Katiskalahden tienhaaran jälkeen alkava osuus on ainakin pyöräilijälle hyvä kulorastasmesta. Tien varrella on hakkuuaukeiden pilkkomaa mäntykangasta, jota kulorastaat näyttävät suosivan. Menomatkalla alueella kuului niiden surinaa ja tullessa näkyi neljä lintuakin. Samanlaisia havaintoja on samasta paikasta aikaisemmiltakin vuosilta.
Niemen tie oli parin viimeisen kilometrin osuudelta aika pehmeä, mutta taluttamisen häpeää ei sentään tarvinnut kokea.
Hippiäiset olivat hyvin äänessä ja yhtä yritin kuvatakin. Vaikeaa on, sillä se ei pysähdy juuri lainkaan, aina on joku risu edessä, se on osittain varjossa, valotus väärin, tarkennus pielessä, syvyysterävyys ...
Milläs tämänkin selität. Lintu katsoo yläviistoon, mutta sen varjo alaviistoon. Ja onko se vain hippiäisten ominaisuus, vai myös suurempien lintujen.
Hipissä on muutakin selittämätöntä, sillä se on niin kevyt että pystyy ainakin hetkellisesti uhmaamaan painovoimaa.
Retkiolosuhteet olivat perillä täydelliset: Lämmintä, aurinkoista, pieni tuulenvire etelästä, ei ihmispaljoutta, eikä häiritsevää meteliä.
Vettä pitkin kantautui hyvin haahkojen ja allien äänet, mutta mistään ei kuulunut moottoriveneen, moottorisahan, mönkijän, moottorikelkan, mopon, traktorin, auton, moottoripyörän, kaivinkoneen, ruohonleikkurin tai vesijetin meteliä.
Kahlaajista oli paikalla peruslajistoa: Taivaanvuohi, metsäviklo, meriharakka, tylli, kuovi ja kurki. Kolmesta viimeisestä lajista on kuva.
Mereltä saapui harvakseltaan pieniä metsähanhiparvia ja paikallisena niemeä kierteli muutama merihanhi.
Merihanhet lentävät välillä aivan läheltä ja silloin pärjäisi lyhyemmälläkin linssillä, tai oikeammin olisi käytettävä sellaista.
Pienemmistä linnuista paikalla oli västäräkkejä, niittykirvisiä, luotokirvinen, kottaraisia ja kivitasku sekä sorsista ainakin sinisorsa, isokoskelo, tukkasotka, alli, ristisorsa, haahka, tukkakoskelo, telkkä ja jouhisorsa. Merimetsoja siirtyi sekä etelään että pohjoiseen viitisenkymmentä lintua.
Ainoa petohavainto oli pohjoiseen muuttanut merikotka.
Paluumatkalla käpytikka oli kohtuullisen hyvin hollilla.
Viimeinen kuva on Preiviikinlahden puolella olleista kyhmyjoutsenista.
Puomista 300 metriä niemeen päin on hyvä paikka tarkkailla Preiviikinlahden vesiäisiä. Siitä näkee ison alueen, joka on iltapäivällä mukavasti myötävalossa. Sorsia oli lahdella runsaasti, ja putkella olisi saattanut löytyä jotain mielenkiintoistakin. Silkkiuikku lohkesi kiikareillakin.
Makholman kierros ei tuonut lisää muuta kuin kilometrejä, joita tuli tällä kertaa 58,2. Ajoaika oli 3h53min.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti