Makholman ruokintapaikalla ei ole koko talvena ollut muita kuin tinttejä. Nyt siihen on ilmestynyt keltasirkkuja, vihervarpusia, punatulkkuja ja viherpeippoja. Niin on käynyt aikaisempinakin vuosina - talvella ei mitään - mutta kevään tullen vahvanokkaiset kaverit ovat vallanneet ruokintapaikan. Lauantaina satoi vettä koko päivän, joten ei muuta kuin ruokintapaikan viereen kyttäämään.
Vihervarpunen
Viherpeippo
Keltasirkku
Kummalla punatulkulla on rumempi nokka? Joku voi väittää, että kuvat on valittu ja rajattu tarkoitushakuisesti.
MR: Miksi haluat kuvata minua tällaisella ruokottamalla ruokintapaikalla?
HR: No missäs sitten? Ei sinusta normaalisti kuule kuin äänen.
MR: Voisit saada kuvaamiseen yksinoikeuden, kun esitän seuraavan konserttini kuusen latvasta. Katsotaan sopivan matala puu, joka on hyvässä valossa ja
jossa on rauhallinen tausta sekä pitävä maapohja jalustaa varten.
HR: Kuulostaa hienolta, mutta miksi haluat auttaa minua näin paljon.
MR: Autan myös itseäni, koska edustavat kuvat helpottavat kumppanin löytämistä. Et tule katumaan, jos jätät nyt kuvaamatta ja odotat otollisempaa tilaisuutta.
Sunnuntai:
Kivinin pelloilla ei ollut nyt suuria hanhi- ja joutsenparvia. Muuttoa niillä tuntui sen sijaan olevan. Vähän väliä kuului lentävien hanhien kaakatusta ja joutsenten toitotusta.
Töyhtöhyyppiä oli paikallisena parikymmentä, yksi taivaanvuohi kuului taivaalta samoin kuin kapustarinta.
Korppi tuli yllättäen hollille.
Näin käy kun on harmaa taivas ja väärät säädöt kamerassa.
Kaukaa otettuja piekanakuvia on tänä talvena riittänyt. Tässä vielä yksi lisää.
Kunpa ymmärtäisit mennä pesimään johonkin kesantopellolle.
Uuttukyyhkyjä tai jotain puluja kumminkin.
Noin tunnin jälkeen suunnistin Reposaareen. Kalasatamassa lastattiin rekkaan silakoita ja lokit olivat paikalla ottamassa osuutensa.
Myös muutamia selkälokkeja.
Isokoskelon kuvaaminen ei luonnistu näin harmaalla kelillä. Vaalea osuus palaa puhki ennen kuin pään värit tulevat lainkaan näkyviin.
Pilkkijöitä paimennettiin jo kertaalleen turvaan heikoilta jäiltä, mutta niin vain on yksi uskalikko taas jäälautalla ajelehtimassa.
Korppi?
Ei ole korppi, koska sitä ei pääse koskaan näin lähelle.
Etummainen nokikana on selvästi toista pienempi. Lienee naaras tai nuori lintu tai sitten molempia.
Kappelista napsahti vuoden ensimmäiset meriharakat.
Reposaaresta tullessa olisi taas ollut käyttöä auton kattoluukulle. Viidentoista kurjen parvi ylitti tien matalalla Yyterin kohdalla ja kattoluukusta ne olisi saanut ilman muuta kuvattua. Kuvaamista tietysti helpottaisi, jos kaveri ohjaisi pelkääjän paikalta, mutta yksinkin varmaan pärjää. Kattoluukun jälkiasennus maksaa maltaita, mutta itse tekemällä pääsee halvemmalla. Rälläkällä pyöräyttää kattoon sopivan reiän käden käänteessä ja luukuksi käy vessapytyn kansi. Halpa, mutta toimiva ratkaisu.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti