Sää ei näytä kovin lupaavalta, mutta haitanneeko tuo?
Tuulee ikävästi ja asteita on +7°C aamulla, kun heräsin seitsemän jälkeen.
Kelloja käännettiin viime yönä tunti taaksepäin, joten nousukin tuntui mukavammalta.
Vesisade on hilkulla, mutta mieleni tekee lähteä koluamaan parit tornit pyörällä. Pihapinnat on kuitenkin ensin tsekattava. Niitä tulikin mukavat 17 jo tunnissa, mukaan lukien viisi joutsenta, jotka matkasivat itäänpäin toitottaen.
Ja nyt jo kello 8.20 vähän valoa kajastaa etelän puolelta.
Pyörän takana odottaakin jo kaukoputki, villapaidat ja tietenkin eväät. Vielä loput mukaan ja menoksi kohti Krootilan tornia. Samalla voisi katsastaa Toukarin lavan ja ympäristön.
9.45 olinkin jo Krootilan tornilla odottamassa pikkutikkaa, joka yleensä poikkeaa heti läheiseen puuhun. Mutta ainoa mitä kuului oli tuulen ujellus korvissani.
Odotin ja odotin, nyt kyllä juon kahvit! Sade roikkuu ilmassa, istun lavan nurkassa tuulelta suojassa kuuman kahvin lämmittäessä käsiä ja sisuksia. Voileipä maistuu ihanalta. Mutta kyllä nyt on noustava ylös ja vau! Ihan oikein isokoskelo oli tullut joelle uimaan. Tätäkö varten tulin? Missä ihmeessä kaikki linnut ovat?
Puolitoista tuntia ja isokoskelo!
Outilla 21 pinnaa, minulla saman verran, tekstiviestistä selvisi.
Jatkan matkaa. Palaan takaisinpäin ja menen Toukarin lavalle. Muutama rastas on näkynyt matkalla ja fasaani rääkäisi. Eiköhän Toukarilla ole jotain sentään.
Saavun lavalle ennen puoltapäivää, valoa näkyvissä pienen hetken.
Putki paikoilleen ja katse kohti peltoja.
Yksinäinen kurki syömässä pellolla, no niin ja sitten lensi kolme tikliä ylitseni, rastaita puissa useita. Ja nyt tuli kaksi sinisuohaukkaa kaartelemaan eteeni pellolle. Pinnat kertyvät, kyllä tämä tästä. Paljonkohan Outilla mahtaa olla? Kahvi piristää lisää ja lämmittääkin taas. Taukoa.
Tuuli tuivertaa korvissa, mitään ei kuule, vesi valuu silmistä, mitään ei näe. Sormia paleltaa. Outilta tuli viesti ”harrastaminen on kivaa”. Niin on.
Taas katsomaan ympärille ja vakiovieraskin näkyi. Lapinharakka se siellä istui kaatuneen ladon vieressä olevassa pensaassa. Nyt hiljenee taas. Kello lähentelee pian yhtä, pitänee jatkaa matkaa. Siispä pyörän pakkaus jälleen.
Matkani jatkuu läpi Porkan kohti luotoja, ja sielläpä on naakkoja pilvin pimein.
Pirteitä kavereita, niitä ei harmaa, tuulinen ilma paljon häiritse. Otetaanpa vielä pari poseerausta, kun niin tulevat liki.
Oikein on saanut renkaankin jalkaansa, aika monikin yksilö.
Matka jatkuu Kirjurin ohi kaupungin puolelle ja sieltä Ruosniemen ja Tuulikylän kautta kohti Hyvelää. Aah, kotona jälleen, matkalla sain vielä pulun, mutta senkin vasta Ruosniemestä. 30 km:n lenkki tuli täyteen.
Ei, mutta täällähän on kova vilske pihassa lintulaudoilla. Närhiä, tinttejä, punatulkkuja, pikkuvarpusia ym. Hiljaisuus on tipotiessään. Kamera!
Pirtsakka hömötiainen on käynyt laudalla jo useana päivänä. Vähän on erilaisesti meikattu .
Ja sitten vähän tavallisemman näköistä yksilöä.
Vielä on käytävä Mustakorven metsässä pikaisesti, kun on vielä jonkin verran päivänvaloa. Ojassa vesi tulvii mukavasti, ei tuule ja on lämminkin pyöräilyn jälkeen. Metsäpolku on hämärä ja hiljainen, polku johtaa pellolle, mutta aina vaan hiljenee. Koti kutsuu.
Purkutilanne: Outi 32, Eija 30. Siis lintu ja kilometri! Häviö tuli, mutta harrastaminen on kivaa!
Ensi vuonna uusi yritys, sama aika ja ehkä vähän lisää pinnoja. Peräti voitto!
Eija Soimola
