Lähdimme Makholman rannasta aamukuudelta kohti Marjakaria.
Makholman rannasta harmaahaikara retkipinnaksi.
Viasvedenlahdella ei juuri näkynyt lintuja. Puran ulkolaskun ja Viikarien välillä oli joitakin eklipsipukuisia haahkoja.
Neljän merikihun parvi lensi Viikarien kohdalla pohjoiseen.
Naarashaahkoja kierteli Viikarien ja Marjakarin tuntumassa. Yhtään haahkapoikuetta ei näkynyt.
Merimetsoja ja harmaalokkeja Marjakarissa.
Kolme ruokkia kierteli Marjakaria jonkin aikaa. Mukava havainto, sillä niitä ei näe läheskään joka kerta.
Mahdollisesti samat kolme ruokkia tulivat uudelleen kiertelemään venettä Präälän länsipuolella.
Tässä välissä laskimme silakkaverkon Säpin ulkolaskulle. Ajatuksena oli kokeilla, jos tiirat hakisivat vielä silakanpaloja kädestä samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten.
Präälässä oli nyt kaksi selkälokkiparia.
Neljä suosirriä Pikkupräälässä. Lännennokalla oli samaa sorttia seitsemän lisää.
Pikkupräälässä oli kymmeniä aikuisia kala- ja lapintiiroja.
Hauruloukun kupelossa pulikoi ristisorsapoikue, jossa oli koiraskin mukana. Samassa kupelossa tapasimme retken ainoan haahkapoikueen.
Menimme vähäksi aikaa jaloittelemaan Lännennokan kallioille. 40 kottaraisen parvi ja jompikumpi kuovi olivat ainoat edes vähän kiinnostavat havainnot.
Kirvinen tekee kaikkensa tunnistamisen vaikeuttamiseksi.
Silakkaverkko oli ainoastaan kaksi tuntia meressä, mutta silti saalis oli 130 silakkaa. Olimme melko varmoja, että päivällä verkkoon ei menisi mitään. Suunnitelma muuttui niin, että syömme silakat itse ja annamme linnuille perkuutähteet.
Säpistä tuli saaliinjaolle enimmäkseen kalalokkeja.
Keskimmäisen lokin taktiikkaa on vaikea ymmärtää. Toki se eliminoi vasemmanpuoleisen lokin yritykset, mutta ei voi kontrolloida oikealla vaanivaa lokkia eikä pysty itse nappaamaan mitään.
Yksi lokeista on kaiketi uutta vuosikertaa, eli 1kv.
Lähempänä Räyhiä valtaosa lokeista oli harmaalokkeja.
Nuori lokki piti hyvin pintansa.
Harmaalokin taidonnäyte.
Harmaalokki ei vielä tiedä, että kisan voittaja on lähestymässä kuvan yläreunasta.
Naurulokki on paljon nopealiikkeisempi kuin raskastekoinen harmaalokki.
Kun annoskoko on riittävän pieni, niin naurulokki pystyy myös pitämään nappaamansa saaliin.
Ridibundus veti taas pidemmän korren.
Tiiroja ei tullut lähietäisyydelle lainkaan. Voi olla, että on jo liian myöhäinen ajankohta. Ainakin osa tiiranpoikasista lenteli jo lahdella. Aikoinaan moni tiira haki silakanpaloja kädestä joka aamu. Jos ei ollut tarjoilua, niin ne jäivät istumaan veneen mastovalon päälle ja toisinaan edessä istuvan
lakin päälle. Harmi ettei niiltä ajoilta ole kuvia.
Hannu Rinne
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)