Syksyn kahlaajia

Nyt on ollut kahlaajarannoilla säpinää. Lajikirjo on ulottunut lähes strutsinkokoisista saapaskahlaajista pieneen tylliin. Viikon kohokohta oli Tapanin löytämä eskimosirri, jota kävi varmaan katsomassa satoja harrastajia. Linnun jatkuva siirtyminen lietteiden ja Teeriniemen välillä aiheutti jonkin verran ongelmia. Ensimmäinen huti tuli torstaina, kun kävelin lomakylästä lietteille ja kuulin linnun lähteneen juuri takaisin Yyteriin suuntaan. Paluumatkalla Teeriniemessä oli jo niin pimeää, ettei siellä olleista linnuista pystynyt enää sanomaan mitään.
Perjantaina sirri oli päivällä lietteillä, mutta kun pääsin paikalle, niin lintu oli taas lähtenyt Yyterin suuntaan. Tuli mieleen, että voiko enää alemmas vajota kuin seisoa ilman eskimosirriä lietteiden mudassa kylmässä sateessa? Voi tietysti vajota, sillä mutakentästä löytyy pienellä vaivalla syvempiäkin paikkoja. Rämmin vielä kerran Teeriniemeen sillä mielellä, että jos nyt ei löydy niin sitten saa olla. Teeriniemestä lintu sitten lopulta löytyi, mutta aloitetaan lietteiltä.

Lokakuun liro lietteillä.
Siihen lietteiden kuvat sitten loppuvatkin. Muita havaintoja lietteiltä olivat suosirrit, kaksi tundrakurmitsaa, viiksitimalin ääni, pyrstötiaisen ääni lavan vierestä, teeri ja jänkäkurppa.
Teeriniemi perjantai:

Älä isosirri käännä veistä haavassa. On nimittäin vieläkin hyvin muistissa, kun tota tavaraa kynittiin usein siikaverkoista.

Suo- ja isosirri.

Puoli- vai kokosukeltajasorsa?

Ei kumpikaan, vaan punakuiri.

Edelleen punakuiri.

Tyllikin näyttää isolta katsottaessa paljon suurentavan optiikan läpi, mutta kun sitä katselee aivan läheltä ilman apuvälineitä, niin on se pieni - ja nätti.

Suosirrien touhuja pääsi seuraamaan parhaimmillaan parin metrin etäisyydeltä.

Reilua peliä ei pelattu, vaikka se ei tästä ihan käykään ilmi. Eräästä huonosti tarkentuneesta kuvasta näkyy, miten suosirri ajaa eskimosirrin päälle kantapäät edellä.

Taas erimielisyyttä suosirrin kanssa.

Hetkellinen sopu.

Lintukirjassa kuvataan eskimosirrin ruumiinmuotoa litistetyksi soikioksi.
Lauantaina oli kova länsituuli ja eskimosirri edelleen Teeriniemessä.

Antaa pojat sulkimen laulaa, tätä te kumminkin olette kytänneet.

Käsisiiven pituus suhteessa pyrstöön on yksi tekijä, jolla eskimosirri erotetaan melkein kaikista muista pienistä sirreistä.

Mahtaako noilla eväillä päästä talvehtimaan Etelä-Amerikkaan. Olisi ehkä parempi viettää talvi suosirrien kanssa ja lähteä ensi keväänä katsomaan kavereita Siperiaan tai Pohjois-Amerikkaan.

Kirjoittavat että olisin jotenkin litistynyt. Tietenkin pelkkää panettelua, mutta silti parempi kuin tulla leimatuksi isomahaiseksi.
Loppupäätelmänä voi todeta, että eskimosirrin ilmestyminen juuri nyt tänne osoittaa kiistattomasti Porin seudun bairdipiikin sattuvan 47 vuoden välein.
Yhtä kiistattomasti sateenkaaren päästä löytyy kultaa.


Hannu Rinne