maanantai 17. marraskuuta 2008

Seychellit 4(4), Praslinin rannoilla

Niinä päivinä, kun ei ollut retkiä, tuli käveltyä Praslinin hiekkarantoja pitkin. Yksin kulkemisessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse välittää aikatauluista ja voi jäädä töllistelemään lintuja vaikka miten pitkäksi aikaa. Rantaa pitkin kulkiessa ei ole myöskään vaaraa eksymisestä.
Hotellin edustalla olevalla rannalla oli aina laskuveden aikaan nähtävää.

Ravun mielestä tilanne ei ole varmaan lainkaan uhkaava.

Ravut ovat arkoja ja tarkkanäköisiä, mutta kun istuu paikallaan, niin pian näkee miten koloista kärrätään hiekkaa isoiksi keoiksi.

Rapu vie hiekan noin metrin päähän kolostaan.
Hotellin välittömässä läheisyydessä oli aina lintuja.

Hotellikurmitsa päivysti aivan hotellin edessä rannalla. Se oli aivan peloton.

Seeprakyyhky

Madagaskarin turturikyyhky

Hiukan huolestuneempi vilkaisu.

Seychellienbulbuli

Madagaskarinkutoja

Rannalla paistatteli päivää nuori kalatiirakin.
Hotellilta pohjoiseen päin on noin neljä kilometriä pitkä hiekkaranta. Sen varrella on pieni kosteikkoalue.

Kosteikolla oli aina liejukanoja

ja kyyryhaikara.

Kyyryhaikaran väritys vaihtelee melkoisesti.
Pitkällä hiekkarannalla ja sen välittömässä läheisyydessä oli aina kahlaajia.

Rantasipi oli täälläkin kovin arka.

Rantasipi ei pesi saarilla, mutta on jokavuotinen muuttaja.

Punakuiri on myös jokavuotinen muuttaja.

Pikkukuovi: Moro kuiri! Mites sun nokkasi on taipunut ylöspäin? Johtuuko se lämpölaajenemisesta?
Punakuiri: Olin Afrikassa ja norsu astui sen päälle. Se taipui sitten tämmöiseksi kun riuhdoin sitä irti.
Pikkukuovi: Niin tietysti, kuinkas muutenkaan. Itselleni kävi vähän samoin, kun mammutti tallasi nokkani päälle Siperiassa. Se vain taipui irrotusvaiheessa alaspäin.

Luolakahlaaja on myös jokavuotinen muuttaja. Se pesii Somalian ja Punaisen meren välillä olevilla saarilla.

Kuovisirrejä nähdään joka vuosi ja muutamat pysyvät alueella ympäri vuoden.



BoS sanoo tundrakurmitsan pesivän Venäjän tundralla ja Kanadan arktisilla alueilla.

Sen muuttomatkat suuntautuvat muun muassa Afrikkaan, Intiaan, Kaakkois-Aasiaan, Australiaan sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.
Praslinin lentokenttä on pitkän hiekkarannan tuntumassa. Lentokentän vieressä on aukea, jossa ei kasva muuta kuin ruohoa. Se oli aivan hirveän kuuma paikka, minkä saattaa päätellä kuovistakin.

Ei se sun oloasi varmaan helpota yhtään, mutta täällä kameran takana ei ole lainkaan viileämpää.

Rannalla pärjää vähän paremmin, koska mereltä käy melkein aina tuulenvire.

Kyllä kelpaa kuvata, kun aurinko paistaa suoraan siipien päälle ja hiekka sekä meri heijastavat valoa myös siipien alapinnalle.

Kuovin siiven kuviointi on hieno.

Täytyypä kirjoittaa joulupukille, että tuo sellaisen objektiivin, jonka terävyysalue kattaa myös pikkukuovin.

Rantakurveja ei näkynyt kuin yksi kerrallaan. Se viihtyi rantahiekalla,

vähän peitteisemmässä maastossa,

vedessä

ja ilmassa.

Karikukkoja tavataan BoS:n mukaan ympärivuotisesti.

Sanovat minua suuruudenhulluksi, mutta kyllä tämäkin kivi tästä kääntyy.

Ekopinnakisassa jäi karikukko näkemättä. Tässä se nyt olisi, mutta kuvaa täytyisi rajata vähän lisää, jotta voisi väittää sen olevan lokakuisesta Yyteristä.

Valkoviklo samalla kosteikolla, jolla olivat kyyryhaikara ja liejukanatkin.

Valkoviklo puolenpäivän aikaan.

Mistähän lintujen pelottomuus mahtaa johtua? Muuttuvatko linnut pelottomiksi vasta paikan päällä, johtuuko se kuumuudesta vai pesivätkö ne seuduilla joilla ei ole huonoja kokemuksia ihmisistä?

Pikkukuoviakin voi lähestyä noin 15 metrin etäisyydelle,

ennen kuin se kokee olonsa uhatuksi.

Aavikkotylli pesii Turkista Mongoliaan ulottuvalla alueella, mutta talvehtii Itä-Afrikassa, Punaisella merellä, Persianlahdella, Intiassa ja Australiassa (BoS).

Aavikkotylli muistuttaa kovin ylänkötylliä, enkä ole aivan varma tästäkään linnusta.

Edellisen väittämän jälkeen ei ole yllättävää, että ylänkötylli muistuttaa puolestaan kovasti aavikkotylliä. Tämä lintu on lyhyen nokkansa ja mustien jalkojensa perusteella ylänkötylli,

niin kuin tämäkin.

Ilmeisesti ylänkötylli.
Pulmussirrinen triathlon kisoissa oli kolme lajia:

Pituushyppy,

vesijuoksu

ja lento.
Kisojen jälkeen järjestettiin suuret syömingit.

Parvesta löytyy viisi erilaista kahlaajaa - tosin täytyy tietää että oikeassa etureunassa on karikukko ja aavikkotylli. Rantakurvin tunnistaa joten kuten ja pulmus- ja kuovisirrit jo paremmin.

Suuret hedelmälepakot tulevat illansuussa alas kukkuloilta,

niin kuin ne tekivät joka päivä.

Aurinko laskee kymmenennen kerran Intian valtamereen. Se on harmi, sillä se tarkoittaa, että huomenna täytyy lähteä pois. Kuva todistaa muuten sen, että eteläisellä pallonpuoliskolla horisontti viettää kohti päiväntasaajaa.

Aurinko on painunut mailleen, on aika lähteä pakkaamaan.
.
LYHYT YHTEENVETO:
Seychellien matkan kokonaislajimääräksi tuli lintujen osalta vähän yli 40. Ohjasnokitiiraa ja lehmähaikaraa en onnistunut kuvaamaan, vaikka sellaiset näinkin. Mitään tavatonta ei tullut nähtyä, sillä en tavannut yhtään lajia, jonka Birds of the Seychelles on luokitellut harhailijaksi tai luokittelemattomaksi. Näihin kahteen ryhmään kuuluu 156 lintulajia, kun saarilla on kaikkiaan tavattu n. 250 lajia. Kaikki näkemäni lajit olivat siis joko kotoperäisiä, saarilla pesiviä tai siellä vuosittain nähtäviä.
.
Hannu Rinne

Ei kommentteja: