Tuulinen viikonloppu 27-28.9

Lauantaina tuli kierreltyä Makholman peltoja ja rantoja. Tuuli kävi etelästä ja voimistui iltapäivällä niin, ettei rannoilla ollut enää mukava kulkea. Omien havaintojeni perusteella näyttää siltä, että linnut eivät viihdy kovin tuulisilla rannoilla. Makholmassa ei näkynyt eikä kuulunut rariteetteja, mutta muualla senkin edestä. Tiiran ja lintutiedotuksen perusteella vaikuttaa siltä, että puhtaita hippiäis- tai tiaisparvia ei ole enää olemassa. Miltei jokaiseen parveen on ängennyt taigauunilintu mukaan. Makholmassa parvet ovat lajipuhtaita, eikä siellä kärsitä vastaavasta ongelmasta lainkaan.
MAKHOLMA:

Putoavan lehden kuvaaminen vaatii ääretöntä nopeutta.
Isommasta kuvasta saattaa paljastua, miksi lehti ei ollut vielä kahdenkaan tunnin päästä maassa.

Kovalla tuulella eteneminen sujuu vähemmälläkin räpyttämisellä.
Sukkulasirkku näyttää mallia.

Santuurista päin kuului laulujoutsenen kailotus, mutta näkyvissä oli kyhmyjoutsenia.

Yksi laulujoutsen matkasi myöhemmin pohjoiseen.

Telkkä oli aika kaukana, mutta ei tarvinnut kuin nostaa putki tanaan, niin jo alkoi tapahtua.

Sinisorsakaan ei luottanut maastopukuiseen kulkijaan.

Tyrnipuskan takana häämöttää alueen ehkä parhaiten varusteltu vierasvenesatama.

Maastokasviossa punakoisolla on samannäköiset marjat, mutta ei ole ollenkaan sanottua, että kasvi on sellainen.

Marjoja maistamalla olisi luultavasti päätynyt hovikuvaajaksi vanhan kehnon kartanolle.

Eläimen turkki vai nukkaa ekopinnailijan ihokkaassa?

Ei kumpaakaan.

Makholman Tallinpään iso pihlaja on tyhjennetty marjoista lähes kokonaan. Puun yläosa on täysin puhdas ja nyt punakylki-, räkätti- ja mustarastaat tyhjentävät alimmaisia oksia.

Näitä viimeisiä marjoja saa repiä ihan tosissaan.

En ole normaalisti ahne, mutta nyt on tukehtumisenkin uhalla pakko hotkia, sillä tätä samaa puuta tyhjentävät Turdussuvun kyltymättömimmät ahmatit.

Puukiipijä

ja sama lintu uudelleen.

Orava ei ole vielä tullut aivan pihapiiriin, mutta ilmestyy heti talviruokinnan alettua.

Sunnuntaiksi oli hieno suunnitelma rariteetin nappaamiseksi: Preiviikistä raportoitiin lauantaina palsasirristä, joka lähti Ooviikin suuntaan. Se ehtisi yön aikana mainiosti Ooviikin rannoille ja kun tuuli pysyy etelässä, niin siellä se on aamulla suojaisalla rannalla valmiina poimittavaksi. Sunnuntaiaamuna ei tuullutkaan enää etelästä vaan lännestä. No eipä haittaa, kova länsituuli painaa koko lahden rariteetit Ooviikin pohjukkaan. Ooviikissa puhalsi melko raivokkaasti ja mieleen hiipi epäilys, että olinko ollut liian hätäinen merkatessani palsasirrin jo etukäteen havaintovihkoon. Epäilys muuttui varmuudeksi, kun Ooviikin mutarannalla ei ollutkaan mitään - ei siis kerrassaan mitään. Ooviikista saapastelin mieli mustana Preiviikin kalarantaan, josta on loput kuvat.

PREIVIIKI:

Kyhmyjoutsenia,

väiski

ja pajusirkku.

Tavoitteena olevasta 200 ekopinnasta puuttuu tämänkin viikonlopun jälkeen vielä kaksi, mutta vielä on aikaa.

Hannu Rinne