Lietteillä oli nähty palsasirri, jonka bongaamalla saisi 200 ekopinnaa täyteen.
PERJANTAI:
Illansuussa oli lietteillä aivan tyven. Kalinaisen Petterin lisäksi ei paikalla ollut muita.
Muutama kyhmyjoutsen toimitteli lahdella askareitaan.
Alusta saakka oli selvää, että palsasirri ei ole mikään helppo nakki pelkillä kiikareilla. Suosirrejä oli runsaasti ja kun niiden joukossa oli arkoja tundrakurmitsoja, niin kovin lähelle ei päässyt.
Suosirrejä ja tundrakurmitsoja.
Linnut olivat säikkyjä
eikä asiaa parantanut paikalla kummitellut varpushaukka.
Tässä suosirriä ja tundrakurmitsaa esittävässä kuvassa on melkoisesti kohinaa. Jostain syystä suosirri kohisee enemmän kuin tundrakurmitsa. Kohinan on aikaisemmin oletettu johtuvan kameran kennosta, mutta se johtuukin linnusta. Näin ollen on helppo sälyttää syy huonoista otoksista lintujen kontolle.
Palsasirri jäi löytymättä. Sitä ei irronnut edes lentokuvista jälkeenpäin.
LAUANTAI:
Kahdeksalta aamulla lietteillä kaukoputken kanssa. Sumun takia näkyvyys oli alle 100 metriä, eikä välillä sitäkään sumun tiivistyessä kaukoputken okulaariin.
Muutama suosirri oli niin lähellä, että ne tunnisti sumussakin.
Kymmenen jälkeen sumu haihtui niin, että näki koko jyrsityn alueen. Siltä paikalta tuli lopultakin 200 ekopinnaa täyteen.
Palsasirri ei lennellyt säikkyjen suosirrien kanssa, vaan pysyi aloillaan jyrsityn alueen keskellä ja sen pohjoisreunassa.
Niemispellon Seppo tuli paikalle ja kertoi säikällä aterioivasta muuttohaukasta. Sitäkään ei ollut vielä ekopinnana.
Muuttohaukka porhalsi aikanaan koillisen suuntaan.
Pieni metsähanhiparvi ylittämässä Preiviikinlahtea.
Pilkuista päätellen kulorastas.
Pitkospuiden alussa oli tiaisten, hippiäisten ja puukiipijän sekaparvi.
Hippiäinen
ja puukiipijä.
SUNNUNTAI:
Iltapäiväksi oli luvattu myrskyä ja vesisadetta, mutta aamulla oli vielä aurinkoista, eikä tuullutkaan kovin paljon. Niinpä rohkeasti fillarilla Meri-Porin suuntaan.
Käpytikka Ulasoorissa.
Kirrinsannassa oli tarkoitus kuvata pyrstötiaisia, mutta eipä niitä näkynyt - muita tiaisia kylläkin.
Hömötiainen
ja kivitiainen.
Punarintakin on taas se soma pullukka, joka on erään määritysoppaan kannessa.
Päivä oli rastaiden ja tilhien. Etenkin tilhien sirinää kuului jatkuvasti joka paikasta.
Punakylkirastas oli eräässä tilhiparvessa Pihlavan vanhantien varressa.
Tilhet tekevät puhdasta jälkeä. Tuulenvarjoon häipyy niin omenat, katajanmarjat, ruusunmarjat kuin pihlajanmarjatkin.
Tällä alueella syötiin katajanmarjoja
ja tällä omenoita.
Kaanaassa esitettiin seuraava episodi:
Kas, ihan madoton Malussuvun edustaja, taidanpa pelotella sitä pikkuisen ja ehdottaa sitten kieroa sopimusta.
Se on kuule Malus domestica nyt sillä tavalla, että sinun on aika esittää viimeinen toivomuksesi. Olemmehan yhtä mieltä siitä, että sinun ei kannata jäädä siihen odottamaan pakkasia. Tällä paikalla ei kaltaisellasi rääpäleellä ole tulevaisuutta, mutta minun avullani voit työntää ensi keväänä uutta vartta neitseellisessä mullassa ilman vaaraa hallasta, omenavarkaista, pihlajanmarjakoista tai tilhistä. Sopimusluonnokseni muistuttaa jossain määrin sian ja kanan fuusiota pekonimunakkaiden tuottamiseksi. Sian ja kanan fuusiossa sika tietenkin kuolee - kuten sinäkin nyt aluksi - mutta ero tulee siitä, että sinä heräät keväällä norjana omenantaimena jatkamaan sukuasi valitsemallani kasvupaikalla. Kumpikin hyötyy, sillä sinä saavutat näennäisesti ikuisen elämän ja minä saan ruokaa kun sinä olet kehittynyt jälleen omenaksi.
-
Loppureissusta ahneus kostautui. Että pitikin mennä kuikuilemaan Södermanintien mustapäätaskua, vaikka oli selvää että sade alkaa millä hetkellä hyvänsä. Ei siellä mitään taskua ollut, mutta harmaista pilvistä alkoi valua vettä oikein kunnolla. Paluumatka myrskyssä ja sateessa Väinölään oli koko ekopinnavuoden surkein kokemus.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti