Kyhmyhaahkanaaras väreilyssä rantakivellä Ekkeroyassa.
Kuten myös koiras.
Jossakin lähellä Hamningbergiä. Alue on kesällä telttailijan paratiisi, telttapaikan etsintään menee juuri auton pysäyttämisen verran.
Yksi retken hienoimmista haviksista, spondesti jokilaaksollinen pärskäjuurta. Harmi ettei se vielä ollut ehtinyt kukkaan. Paikkaa en tietenkään kerro.
Katoavaa norjalaista kansallismaisemaa. Turskankuivaus alkaa olla historiaa. Koko vuonolla vain yhdessä telineessä näkyi muutama kala.
Meriharakka on valtamerirantojen peruskamaa, niin myös Varangilla.
Varangilla ei kasva puita, ota omat polttopuut mukaan. Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan ollut mitään retkikeitin pellejä mukana... Makkarapuita löytää rannasta niin paljon kuin haluaa ja kaikessa koossa. On se Jäämeri vaan ihmeellinen.
Lunnin pesimärinnettä.
On siinä etelänkiisseliä kyllikseen, pohjankiisloja taas vain muutamia.
Lintuvuoren alaosa on hyvin rehevää, Gusse hukkuu kasvillisuuteen lähes miehuuksiaan asti.
Lokkeja on syytä katsoa. Isolokki yrittää piiloutua muiden selän taa, mutta ei siitä mitään tule.
Norjanlampaita ja Ekkeroyan kalasatama, joka kannattaa aina katsoa. Tälläkin kertaa siinä oli mukavaa lajistoa.
Kahvipaikan löytyminen maastosta hymyilyttää aina, hinnat Norjan puolella eivät hymyilytä ketään.
Ensimmäisen päivän ajon päätös, Ekkeroyan vanhojen saksalaisparakeiden raunioilla. Auton makuuosasto kuntoon ja pienet unet.
Taulusta käy ilmi olennaiset asiat.
Alliparvissa kävi jatkuva kuhina. Oli tuskaa saada edes yksi näkymään pinnalla.
Jääkuikan touhuja oli mukava seurata.
Jarmon kuva keräkurmitsasta ja sen toisesta kuvaajasta. Ei kovin ujo lintu.
Holmes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti