Pyöräretki tulevaan? nauhakaupunkiin

Retki suuntautui Nakkilan, Ulvilan, Harjavallan ja Kokemäen kuntien alueelle. Reissun aluksi oli kevyt verryttely, jossa siirryttiin Porin Väinölästä Nakkilan Kivialhoon. Koko matka tehtiin tietenkin pyörillä, sillä ekopinnakisassa revitään juuri nyt sydänkesän rariteetteja. Kivialhon Varjuksentietä ympäröivillä pelloilla on pesinyt pikkutylli melkein joka vuosi. Pesintä ei aina ole onnistunut kovinkaan hyvin, sillä pikkutyllin poikasia on nähty liiskaantuneena tiehen. Koska lintu ei pesi keskellä tietä, niin ainoa järkevän tuntuinen paikka näytti olevan hernepelto. Herne ei ainakaan vielä täytä kasvustollaan koko peltoa, vaan hernerivien välissä on tilaa pikkutyllillekin. Pesän paikka on kylläkin pelkkää arvailua, eikä se sinällään kiinostanutkaan. Lintu oli aivan peloton varoitellessaan tienposkessa.

Etäisyys lintuun oli viiden metrin luokkaa.

Pikkutyllillä on tapana kääntää ahteri rauhanhäiritsijää kohti.
Kaasmarkun suuntaan mennessä oli pensastaskuja varoittelemassa vähän väliä tien pielessä.

Kivialhon pikkuvarpunen ei välitä pesimisympäristön esteettisyydestä. Lujuus ja turvallisuus ovat ainoita merkitseviä seikkoja.

Kaasmarkun ja Leineperin välisellä pelto-osuudella nähtiin tai kuultiin ainakin pensastaskuja, punavarpunen, västäräkkejä tien täydeltä, pensaskerttuja, ruokokerttunen ja pääskysiä. Leineperistä Häyhtiönmaan suuntaan kulkee kapea, mäkinen ja mutkainen tie, mutta silti siinä on 80km/h nopeusrajoitus. Onneksi kukaan ei päästellyt sillä kahdeksaakymppiä. Ei mekään, ja sen ansiosta pari kilometriä Leineperistä ekopinnaosastollakin tapahtui kehitystä harmaapäätikan muodossa. Muuten ennen Häyhtiönmaata havaittiin muun muassa useita tiltaltteja, pajulintuja, närhi, käpytikka, tuulihaukka, kirjosieppo, käpylintuja, sepelkyyhkyjä, mustarastaita ja vihervarpusia.

Leineperin ja Häyhtiönmaan puolivälin jälkeen olevasta Koirakorven tienhaarasta pääsee Katinhäntä nimiselle kosteikolle.

Kumma ellei tästä maastosta kuulu kevätöinä yölaulajia.

Koirakorventien jyrkässä mäessä n. 2,0cm sammakot ylittivät tietä oikein porukalla.

Harjavallan puolella olevasta Pitkäjärven tornista näkee laajan alueen. Torni ei näytä olevan oikein suosiossa, koska sinne johtava polku on niin umpeenkasvanut.Torni on vähän huteran oloinen, mutta kesti kumminkin kaksi henkilöä. Lattian laudoitus on sen verran harvaa, että lautojen välistä mahtuu kännykkä tarvittaessa. Sitä ominaisuutta tulikin heti hyödynnettyä.

Haukoista havaittiin ruskosuohaukka ja neljä samanaikaista nuolihaukkaa.

Tämän näköisen kaverin voi olettaa olevan nopean lentäjän.

Haarapääsky pelastui tällä kertaa.

Jotain pienempää tarttui kynsiin vähän myöhemmin.

Parin tunnin staijaamisen jälkeen lähdettiin Harjavallan kautta takaisin Nakkilaan.

Viikkalan pikkuvarpunen pesii samalla lailla sähköpylvään rautaputkessa kuin Kivialhossakin.

Jestas miten pelästyin taas sarjakuvauksen ääntä.

Kilometrejä tuli 80 ja pitkästä aikaa yksi pinnakin.

Hannu Rinne