Piilokojussa Makholmassa

Linnut ovat opportunisteja ja pystyvät muutenkin rationalisoimaan hommiaan. Tämä tuli todistettua parilla kourallisella murskattuja pähkinöitä. Oravat olivat odotetusti ensimmäisinä paikalla, mutta nopeasti tämänvuotinen närhikin ilmestyi maisemiin. Närhi on sen verran arka lintu, että sitä kuvattaessa täytyy mennä vähän piiloon. Piilossa pitää olla niin pimeää, ettei ulkopuolelta näe lainkaan sisään. Lisäksi objektiivi ei saa työntyä kuvausaukosta ulos, eikä kannata käyttää sarjakuvausta, sillä siitä lähtee sellainen ääni, joka karkoittaa kuvattavan lisäksi pitäjän muutkin linnut.

Yritä nyt ottaa kelvollinen kuva passia varten! Mistä sitä tietää, vaikka kävisin Preivikissä tai jopa Viasvedellä.

Ota otos vielä sivultakin, niin kelpaan sitten vaikka vankilaan.

Ensimmäisenä aamuna ei käynyt siis kuin närhi ja orava, mutta seuraavaan päivään mennessä oli sana kulkenut ja paikalle ilmestyi aika yllättävää porukkaa.

Käyn päivittäin tässä pihamarketissa. En ole pysynyt enää laskuissa mukana, mutta kai tässä jo ainakin kolmatta poikuetta ruokitaan.

Punatulkku kävi nappaamassa jotakin rikkaruohopenkistä, mutta ei koskenut pähkinöihin.

Mustarastas tiedusteli ensin lähimaaston ja toi sitten pönäkän poikasensa mukanaan.

Säästän näin kuljetuskustannuksissa, kun ei tarvitse kärrätä sapuskaa tuolle ahmatille.

Anna tulla vaan, vielä mahtuu.

Poikanen: Mustarastaan poikasilla on jakamaton oikeus tulla syötetyksi siihen saakka kunnes oppivat lentämään. Osaan kyllä jo lentää, mutta ei isukin tarvitse sitä tietää.

Isä: Aivan kuin käkeä ruokkisi. Paksu poikaseni on pohjaton ja patalaiska. Ei ole selvästikään tullut minuun. Omassa nuoruudessani ei vaadittu tällaista passaamista.

Kas, taivaasta on satanut mannaa ja hörppäämistäkin ripsii paraikaa.

Kalalokin kiinnostus pähkinöihin oli täydellinen yllätys. Kameravarustus oli pienempiä lintuja varten.

Ainakin talvella viherpeipot syövät siemeniä, mutta tilaisuuden tullen kelpaa muukin.

Pidot loppuivat tähän. Täytyy kokeilla syksymmällä uudelleen ketä silloin ilmestyy.

Hannu Rinne