Maalla ja merellä 28-29.6

Kesäkuu on hankalaa aikaa yhdistää työ ja harrastus. Yöt pitäisi olla kuuntelemassa yölaulajia ja päivät töissä. Se on pidemmän päälle mahdoton yhtälö. Ahlmanin Santtu halusi taannoin kloonata itsensä niin, että klooni tekisi ikävät asiat ja itse mielenkiintoisimmat jutut. Se on kannatettava ajatus. Minulla olisi tarjota kloonilleni jopa kokopäivätyötä. Kun klooni kävisi töissä, voisi itse pysytellä maastossa poissa jaloista. Ei kai siitä suurta vahinkoa tulisi, jos jokainen saisi kloonata itsensä kerran. Vai olisiko se sittenkään viisasta? Klooni saattaisi miettiä, että kun kerran jokainen saa kloonata itsensä kerran, on minullakin siihen oikeus. Kloonaan siis itseni, pakotan kloonini töihin ja painelen itse maastoon. Näin joka paikka täyttyisi aivan samannäköisistä bongareista ja samalla huoltosuhde kävisi mahdottomaksi.

Tänä viikonloppuna ei ainakaan ollut vielä missään ahdasta. Metsäkierroksella ei näkynyt ihmisiä eikä oikein lintujakaan.

Öisin kuulee nyt useastakin paikasta sarvipöllön poikasten ääntelyä.

Ukulilla on vasta aivan hentoiset sarvenalut. Lentotaito oli kuvaamista ajatellen jo kiusallisen hyvä.

Metsäkirvisestä kuvapinna. Pari niittykirvisestä erottavaa tuntomerkkiä ovat hyvin nähtävissä (kupeen viirut ja takakynsi).

Tämä pallero kyyhötti heikossa vesisateessa Makholmassa illansuussa.

Toisena päivänä soutelin Viasvedenlahdella sijaitsevien Rengaskarin ja Trolloorin tuntumassa. Soutaminen on mukava retkeilymuoto kunhan ei tuule kovin paljon. Hienointa on, että saa istua koko ajan.

Rengaskarin yksinhuoltaja.

Sotka vaan ottaa aurinkoa Rengaskarin eteläkärjessä, vaikka on jo ennestäänkin hyvin ruskettunut.

Onkohan Aku Ankka sittenkin sotka? Ainakin sen nokka muistuttaa kovasti sotkan nokkaa.

Meriharakka lapsenvahtina.

Tästä näen omien vahdittavieni lisäksi ridibunduksen penskat.

Kivellä köllöttelevää tiiraa on helppo lähestyä veneellä. Se ei lähde minnekään, kun soutaa tuulen yläpuolelle ja antaa sitten tuulen kuljettaa veneen tiiran viereen.

Haluan muotoilla muutamia valituksia. EU:n komission kalatiira-asetus takaa alle 2kk tiiroille ilmaiset ja säännölliset ateriat. Pykälää ei vain noudateta näillä ulapoilla. Tänäänkään en ole syönyt viimeisen ruokailun jälkeen mitään ja silloinkin annos oli huonolaatuinen ja pieni.

Pakko kai ruveta omatoimiseksi. Onneksi aallot tuovat meren viljaa näillekin nälkämaille.

Merilokkia ei lähestytä samalla taktiikalla kuin tiiraa. Tämäkin on kohtapuoliin lähdössä, vaikka vene on vielä kaukana.

Punajalkaviklolla on aika osuva nimi. Tämä oli Katiskalahden edustalla olevassa pienessä saaressa.

Reissun viimeiset kuvat tulivat Viiden siian karin harmaalokeista ja kalarannan jalkapuolesta ridistä.

Hannu Rinne