Pääsiäisen sumuaamut 10-11.4

PERJANTAI:
Pitkäperjantaiaamuna oli sumua, joten merenrannalle ei viitsinyt lähteä vaikka mieli olisi tehnytkin. Istuskelin autossa Kivinin peltotiellä odottelemassa sumun hälvenemistä. Pellolla oli niittykirvisiä, pari tylliä, peippoja, kiuruja ja uutena lajina kivitasku. Kivinin rannassa rummutti pikkutikka ja jonkin aikaa paikalla oli kaksikin lintua.





Samoissa maisemissa konsertoi punarinta ja

puussa kurkisteli epäluuloinen sepelkyyhky.
OOVIIKI:
Ooviikissa kurvaili sinisuohaukkakoiras, jäällä patsasteli

pari kyhmyjoutsenta ja

sulassa oli merihanhipari.

Makholmassa puukiipijä tutkiskeli männynkyljen jäkälää. Tuon kun repäisi irti ja roudaisi pesäänsä, niin olisi ainakin pehmikettä.

Töyhtötiainen on totisena Makholmassa. On syytäkin, sillä ruokahuolto on alkanut brakata ja sosiaalinen paine pakottaa raskaaseen pesintään.
Illansuussa ilma kirkastui. Samana iltana toteutui pitkäaikainen toive päästä kuvaamaan mustien kaupunkisissien tukikohtaan.





LAUANTAI:
Lauantaiaamuna oli taas sumua, eikä ollut oikein tietoa minne kannattaisi mennä. Ajeltiin Toukarille, josta onnistuttiin hoitamaan sepelrastas. Sen kuvaamiseen ei ollut sumun ja etäisyyden takia mahdollisuutta.
Toukarintien ojanpenkoilla oli aamulla runsaasti peippoja ja järripeippoja.

Järripeippo
Parin tunnin seisoskelu Toukarilla toi vilun puseron sisään ja siksi päätettiin suunnata ABC:n kahvion kautta seuraamaan Honkaluodon hanhia.

Tämä kaveri oli ulkonäöltään lähimpänä hanhia, muuta ei ollut jäljellä.
Vainiolan pelloilla pikatien vieressä oli muutamia kymmeniä metsähanhia ja laulujoutsenia sekä jokunen kanadanhanhi ja kolme lyhytnokkahanhea.

Kuule, kyllä meidänkin pitäisi jo lähteä. Muut ovat jo tundralla ja sinä se vaan heittelet välipalaa huiviin. Ymmärrän kyllä, että meidän täytyy tankata muuttomatkoilla, mutta ei se tarkoita viikkokausien ylensyöntiä. Vai oletko sitä mieltä, että jätetään pesiminen sikseen ja vedetään koko kesä lonkkaa Ulvilalaisella sänkipellolla. Haluaisin muistuttaa, että selässämme olevat siivet ovat lentämistä varten. Joudut joka tapauksessa vääntäytymäään siivillesi kun maanviljelijä ilmestyy vältteineen pellolle.

Metsureita samassa paikassa.

Sumua riitti puoleenpäivään saakka. Sen alkuperä oli Ulvilan Vainiolassa.
Ulasoorissa oli puolenpäivän aikaan jokunen laulujoutsen ja pari kanadanhanhea, joten ei muuta kuin takaisin Toukarille. Ilma kirkastui lopulta ja se toi petoja, kurkia ja hanhia taivaalle sekä Toukarin torniin mukavasti muuton seuraajia. Hauska sattumus oli kun Toukarintiellä käveli joukko lintuharrastajia keltainen kissa perässään. Kun ryhmä saapui torniin, oli kissa yhä mukana. Se oli tietysti omalla tavallaan kiinnostunut linnuista.
Ilman lämpeneminen aiheutti kovan väreilyn, joten kuvaaminen kävi hankalaksi. Parin iltapäivätunnin aikana Toukarilla nähtiin tai kuultiin muun muassa:
Hiirihaukkoja, varpushaukkoja, piekanoita, merikotka, ruskosuohaukka, kurkia, isokuoveja, kapustarintoja, hemppoja, tiklejä, taivaanvuohia ja metsähanhia.
Pellolla ruokaili isot naurulokki- ja sepelkyyhkyparvet.

Sepelkyyhkyjä.
Viimeinen kuva on ladon vieressä olleesta töyhtöhyypästä.


Hannu Rinne

Hanhipelloilla

LEISTILÄNJÄRVI:
Auton mittari näytti nollan tuntumassa olevia lukemia, ja ilmassa oli ajoittain räntää ja tihkua. Hanhia oli lähes sata, joista toistakymmentä lyhytnokkaa ja loput metsureita. Pedoista oli paikallisena kolme tuulihaukkaa ja sinisuohaukkakoiras. Pienimmistä linnuista voi mainita pari västäräkkiä ja parikymmentä pulmusta.

Sinisuohaukka.

Tuulihaukka.
Alla on näkymiä Leistilänjärven tihkusateesta.

Kaukana ovat ja lähemmäksi ei kannata yrittääkään. Olen joskus yrittänyt metsän suojassa hiippailla lähemmäksi, mutta ei se ole koskaan onnistunut. Hanhet tuntuvat näkevän metsän sisällekin ja häipyvät viimeistään silloin kun näet niistä ensimmäisen vilauksen.

VAINIOLA:

Vainiolan alkupään vesipellolla oli pari satuolentoa, noin 450 sinisorsaa ja muutama muu sorsa.

Sadun ruma ankanpoikanen on kokenut muodonmuutoksen.

Mistähän sadusta tämä on tänne pöllähtänyt?

Jouhisorsa, naaraskin oli maisemissa.

Haapana.

Vainiolassa oli lisäksi laulujoutsenia, pikkujoutsen, lyhytnokkahanhia, merihanhia, valkoposkihanhia, metsähanhia ja kanadanhanhia.

Valkoposkihanhia, vaikka ei se kuvasta oikein selviäkään.

Pikkujoutsen ja takana metsureita.

Tästä pitäisi löytyä neljä eri lintulajia,

niin kuin tästäkin.

KIVINI:

Lyhyt visiitti antoi merihanhia, muutaman laulujoutsenen ja kurjen.

Kurjet nousivat ilmaan kauhealla metelillä.

ULASOORI:

Ulasoorissa on satoja hanhia.

Ilmeisesti tundrahanhia, koska nokikanoja ei juuri sänkipelloilla näe.

Merkattu metsuri. Kaukoputkea ei ollut mukana, joten parempaa tietoa renkaan merkinnöistä ei ole. Ehkä C.S.I Bird saa tästäkin jotain selville.

Hanhet lähtivät kuin merkistä yhtäaikaa ilmaan, tekivät kierroksen ja

palasivat samoille jalansijoilleen takaisin. Oliko sitten väärä hälytys tai harjoitus.

Hanhentarkkailijan arkea.

Valtava määrä, kaukana ja väreilyä ilmassa. Usein osa hanhista myös nukkuu tai on muuten huonosti näkyvissä.

.
Hannu Rinne

Makholma-Kivini-Reposaari 4.4 ja 5.4

Lauantai:
Makholman ruokintapaikalla ei ole koko talvena ollut muita kuin tinttejä. Nyt siihen on ilmestynyt keltasirkkuja, vihervarpusia, punatulkkuja ja viherpeippoja. Niin on käynyt aikaisempinakin vuosina - talvella ei mitään - mutta kevään tullen vahvanokkaiset kaverit ovat vallanneet ruokintapaikan. Lauantaina satoi vettä koko päivän, joten ei muuta kuin ruokintapaikan viereen kyttäämään.

Vihervarpunen

Viherpeippo

Keltasirkku
Kummalla punatulkulla on rumempi nokka? Joku voi väittää, että kuvat on valittu ja rajattu tarkoitushakuisesti.





MR: Miksi haluat kuvata minua tällaisella ruokottamalla ruokintapaikalla?
HR: No missäs sitten? Ei sinusta normaalisti kuule kuin äänen.
MR: Voisit saada kuvaamiseen yksinoikeuden, kun esitän seuraavan konserttini kuusen latvasta. Katsotaan sopivan matala puu, joka on hyvässä valossa ja
jossa on rauhallinen tausta sekä pitävä maapohja jalustaa varten.
HR: Kuulostaa hienolta, mutta miksi haluat auttaa minua näin paljon.
MR: Autan myös itseäni, koska edustavat kuvat helpottavat kumppanin löytämistä. Et tule katumaan, jos jätät nyt kuvaamatta ja odotat otollisempaa tilaisuutta.

Sunnuntai:
Kivinin pelloilla ei ollut nyt suuria hanhi- ja joutsenparvia. Muuttoa niillä tuntui sen sijaan olevan. Vähän väliä kuului lentävien hanhien kaakatusta ja joutsenten toitotusta.
Töyhtöhyyppiä oli paikallisena parikymmentä, yksi taivaanvuohi kuului taivaalta samoin kuin kapustarinta.
Korppi tuli yllättäen hollille.

Näin käy kun on harmaa taivas ja väärät säädöt kamerassa.

Kaukaa otettuja piekanakuvia on tänä talvena riittänyt. Tässä vielä yksi lisää.

Kunpa ymmärtäisit mennä pesimään johonkin kesantopellolle.

Uuttukyyhkyjä tai jotain puluja kumminkin.
Noin tunnin jälkeen suunnistin Reposaareen. Kalasatamassa lastattiin rekkaan silakoita ja lokit olivat paikalla ottamassa osuutensa.

Myös muutamia selkälokkeja.

Isokoskelon kuvaaminen ei luonnistu näin harmaalla kelillä. Vaalea osuus palaa puhki ennen kuin pään värit tulevat lainkaan näkyviin.

Pilkkijöitä paimennettiin jo kertaalleen turvaan heikoilta jäiltä, mutta niin vain on yksi uskalikko taas jäälautalla ajelehtimassa.

Korppi?

Ei ole korppi, koska sitä ei pääse koskaan näin lähelle.

Etummainen nokikana on selvästi toista pienempi. Lienee naaras tai nuori lintu tai sitten molempia.

Kappelista napsahti vuoden ensimmäiset meriharakat.

Reposaaresta tullessa olisi taas ollut käyttöä auton kattoluukulle. Viidentoista kurjen parvi ylitti tien matalalla Yyterin kohdalla ja kattoluukusta ne olisi saanut ilman muuta kuvattua. Kuvaamista tietysti helpottaisi, jos kaveri ohjaisi pelkääjän paikalta, mutta yksinkin varmaan pärjää. Kattoluukun jälkiasennus maksaa maltaita, mutta itse tekemällä pääsee halvemmalla. Rälläkällä pyöräyttää kattoon sopivan reiän käden käänteessä ja luukuksi käy vessapytyn kansi. Halpa, mutta toimiva ratkaisu.

Hannu Rinne