lauantai 14. helmikuuta 2009

Ekopinnojen kiilto silmisä

Santtu päätti, että nyt on aika laittaa mun haviksia vähä muistiin. Ja osallistua siinä sivussa pikku kisaan, jossa nälkä kasvaa syöressä (se taitaa tietää, mikä mut saa liikkeelle). No, sitte kirjaamisen jälkeen ei muuta ko heti polkupyärän päälle ja menoksi ja nokka kohti Harjunpäätä.

Että piti sitte tehrä pieni lenkki – laskimme, että kilometrejä kerty vähä vaille 27 ja aikaa meni kuus tuntia.

Sitte lyhyesti mitä nähtiin.

Kalaholman puolelta näky Kokemäenjoessa Isojoenrannalla sinisorsia 48, mut ufoa pilkkasiipeä ei enää näkyny. Ennen kuin ylitimme joen rautatiesiltaa pitkin, harmaalepissä tsirkutti parvi (14) kauniita tiklejä. Reittimme kulki Harjunpäänjokea seuraten, ja siinä matkalla talon pihassa näimme mukavan pikkuvarpusparven (17 yksilöä) ja peltoaukean avautuessa alko piekanoja pukkaamaan.

Ensimmäinen oli vissiin vakiopaikallaan kyttäämässä pienen koivun latvassa, ko se just trujautti siihen ko katteltiin ja näytti siltä, että siihen sammaan puuhun olis päästetty ennenkin. Kohta nähtiin toinen lentämässä ja kolmas kyhjötti sähkölinjalla. Ihan siinä lähellä oikein tumma goljatti hiirihaukka tutkaili kans maastoa. Suosmeren aukeelta löyty viälä sitte kolme piekanaa lisää ja varmaan se sama, mutta toinen hiirihaukka tuli siihen sähkötolpan vaakapuulle istumaan kupu täynnä, misä Santtu oli sen edellispäivänäki nähny. Mettän alkaessa näimme kaks närheä ja Pörstintiellä käpytikan.

Voi että, oli se komiaa ajaa sillä kelillä pyärällä! Ei ollu tuulta ja pakkasta oli pari astetta. Raikasta ja ihanaa. Santtu oli etevän näkönen sinisen kirpparilta hankitun Tuntsan kanssa. Evästä ei ollu, ko piti käyrä vaan pienellä lenkillä…

Matka jatkui leppoisasti, varpushaukka, isolepinkäinen ja parvi räksiä saatiin kiikariin. Tulthiin Tampereen tien risteykseen – Santtu halus kotia, ko alko nälkä kaiveleen – mutta minä plikka sanoin, ettei viä näin komialla ilmalla kannata kotiin mennä – ja sitte jatkoimme kohti Vanha-Ulvilaa ja sovimme, että mennään nakkarille Ulvilassa ostamaan oikein kunnon hampurilaiset! Siinä sitte näimme vielä yhden piekanan päivystämässä (yhteensä seitsemän), mutta sen jälkeen alko nakkariasiat pyörimään päässä.

Katteltiin ja ihmeteltiin siinä keskustassa ja todettiin paikallisen ulvilalaisen ystävällismielisen mieshenkilön avustuksella, ettei ny päästä kunnon nakkikioskitunnelmaan ainakaan Ulvilassa, koska se ainoo paikka oli kiinni, misä sanottiin seinällä, että
grilli-kahvila avoinna la – su klo 10 – 20 ja kello oli just lauantai ja 16.15. No, ei auttanu… Sit päätettiin, että Porriin mennään Tipukkiin vaikka nälkäkuolema tulis matkalla. Kyl ne lukuisat kilometrit sit tuntu pitkiltä, ko kuala valu suusta, ko ajatteli sitä murkinaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saimme valtaisat jättiherkkuhampurilaiset maidon kera ja jättilautasellisen ranskanperunoita mainioilla lisukkeilla. Voi autuutta. Ja kolme purkkia hunajaa kympillä!

Ja mitä muuta sit viä nähtiin: vihervarpusia kolme, fasaaneja kolme, neljä hippiäistä ja yhden punatulkun ääni.

Juu ja sit mää kirjottanu sain viis ekopojoa.

Ani

Ei kommentteja: