Putki on monestakin syystä oivallinen retkikohde, ensinnäkin siellä tapaa lähes aina tuttuja, lintuharrastus on ainakin meikäläiselle yhtäpaljon sosiaalista toimintaa kuin havainnointia. Toiseksi putken ympäristössä olevia lintuja on helppo havainnoida niitä häiritsemättä, linnut ovat tottuneet trafiikkiin - putken vieressä kulkee hiihtolatu ja suosittu ulkoilureitti - eivätkä kavahda lähellekään osunutta havainnoijaa.
Itse olen Levon tikoista yhyttänyt palokärjen useampaan otteeseen ja pikkutikan kerran. Tämä tikka ei paljoa tirkistelijästä piitannut.
Välillä veri vetää myös erämaahan, Siikaisista ja Honkajoelta näitä vielä löytyy. Joka talvinen metso-riekko-maakotka-retki suuntautui tällä kertaa Haapa- ja Huidankeitaalle. Katselmankallion varmalta metsopaikalta löydettiin ainoastaan pari pientä teeripottia. Tästä sisuuntuneena koko porukkamme uhmasi sendaria testaamalla Huidankeitaan tornin tukevuuden. Ainuttakaan lintua ei tornista kuitenkaan havaittu - maisemat oli gomiat!
Ei riekkoa Reikkoon, vaikka maasto olikin ihanteellista. Lumen puute lienee pistänyt valkoiset linnut tiukille - puhuvat vielä suojaväristä...
Erämaan rauhassa saattaa törmätä aboriginaaleihin - lyhytpinna(lista)iset metsämiehet jätettiin suorittamaan riittejään, dokumenttikuva ehdittiin sentään näpsäistä.
Huittisten maanmainioita lintupaikkoja ei sovi unohtaa talvellakaan. Pitkälän Arskan kanssa noukittiin paikallisopas kyytiin - toimivaksi todettu resepti. Tervetuliaishakit katsottiin ruokinnalta. Ammattilaisopastuksella löytyi myös gomia ukkometso Marjasuolta, Köyliön ja Huittisten rajamailta.
Parmakorven hieno pontikkakorpi oli "uudistettu"...
Vankilan peltojen, Raijalanjärven, uusi torni käytiin testaamassa. Lintuhavikset "jäivät" kahteen peltopyyparveen ja kolmeen harakkaan. Autosta plokattiin vielä hiirihaukka ja piekana.
Huittisista suunnattiin Köyliön parhaalle lintupaikalle. Hallavaaran kaatiksen reunapuissa on istuskellut aikojen saatossa monenmoista kotkaa, tänäkin talvena ainakin yksi maakotka ja useita merikotkia. Mako ei suvainnut meille näyttäytyä, mutta merikotkia nähtiin viisi yksilöä, kuvassa vanha lintu.
Lokkihässäkkä kaatiksella on vaikuttava näky. Lentävästä parvesta on vaikea määrittää "parempia" lajeja.
Tilanteen rauhoituttua oli isolokin löytäminen astetta helpompaa. Scouppaamiseen lähes sopimattomilla vehkeillä saatiin dokumentti aikaan, kuvassa toisen kalenterivuoden isolokki.
Vajaan kahdenkymmenen linnun koiraspeippoparvi ja saman moinen kottaraislössi kirjattiin havikseen, sen sijaan pohjantikka ja huuhkaja jäivät toivelistalle.
Petteri Mäkelä -86-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti