Aridelle ei ollut ihan helppo päästä, sillä paikallinen matkanjärjestäjä ei ollut halukas järjestämään matkoja kovin pienille ryhmille. Linnut eivät jostain syystä kiinnostaneet turisteja samalla tavalla kuin esimerkiksi jättiläiskilpikonnat. Lopulta matka kuitenkin järjestyi - tosin vähän kalliimmalla, koska muita halukkaita ei ilmaantunut. Retki olikin sitten luksusta joka suhteessa. Oma vene, kaksi opasta saarella, lounas rannalla ja lintuja joita ei luultavasti näe enää koskaan.
Matalan rannan takia tännekin rantaudutiin kumiveneellä.
Pitkin rantaa oli ruskotiiroja,
pikkuruskotiiroja
sekä molempia ruskotiiroja yhdessä.
Merenpinnan tasolla oli useita seychellienharakkataskuja.
Kun vähän siirsi lehtiä syrjään, niin harakkatasku tuli heti etsimään syötävää.
Juoma-automaatit ovat nykypäivän mukavuuksia.
Keijutiirat päivälevolla.
Seychellienkutoja on levinnyt Aridelle ilmeisesti äskettäin, koska Birds of the Seychelles sanoo lintuja tavatun saarella vain kaksi vuosina 1988 - 1995.
Vihreälle hedelmälle luulisi käyvän huonosti, mutta BoS väittää kutojan olevan enimmäkseen hyönteissyöjän. Nokka ei kylläkään näytä miltään hyönteissyöjän nokalta.
BoS toteaa, että seychellienkerttusen poikasten sukupuoli riippuu paljon elinympäristön ravintotilanteesta. Jos ruokaa on vähän niin lähes 80% poikasista on koiraita, jotka kasvettuaan lähtevät nopeasti tiehensä. Jos ruokaa on runsaasti, niin lähes 90% poikasista on naaraita, jotka sitten värvätään huolehtimaan tulevista poikasista. Keinoa poikasten sukupuolen sääntelyyn ei oikein tiedetä, mutta ruokavalion epäillään vaikuttavan ovulaatioon (Komdeur 1996).
BoS mainitsee kaiken muun ohessa, että kun lintuja siirrettiin saarelta toiselle (Cousin -> Aride), niin hyvät vapautuneet reviirit vallattiin jopa muutaman tunnin kuluessa.
Tämän jälkeen lähdettiin nousemaan melko jyrkkää polkua ylöspäin kallion päälle.
Jossain nousun puolivälissä kasvoi ananas.
Samassa kohtaa oli kuollut tuhatjalkainen
ja puunkyljessä eläviä tuhatjalkaisia. Tuhatjalkaiset eivät ole myrkyllisiä, mutta juoksujalkaiset ovat - sellaisia ei muistaakseni näkynyt.
Nousun puolivälissä näkyi sitten jotain kauan odotettua.
Seychelliensinikyyhky on kotoperäinen laji, joka kuoli Aridella sukupuuttoon, mutta on ilmestynyt saarelle uudelleen vuodesta 1990 alkaen (BoS). BoS väittää lajin olevan suhteellisen yleinen graniittisaarilla, mutta en tavannut sitä missään muualla kuin Aridella.
Lintu on vain 23-25 cm pitkä, mutta näyttää suuremmalta jykevän ulkomuotonsa takia.
Ruokavalioon kuuluu siemeniä ja hedelmiä, mutta valitettavasti ei ole tiedossa mikä on kuvassa olevan vihreän hedelmän nimi. Vaihtoehtoja ovat BoS:n mukaan ainakin cinnamon, takamaka, vouloutye ja guawa - mitä ne sitten ikinä ovatkaan.
Kyyhkysen naapurissa roikkui hedelmälepakko.
Liitäjät viettävät päivät merellä, mutta pesivät maakoloissa. On helppo ymmärtää, mitä tapahtuisi, jos saarelle pääsisi maapetoja.
Tropiikkiliitäjä on rauhallinen
mutta suippopyrstöliitäjä äkäisempi.
Pikkutropiikkilintuja pesäkolossaan
ja poikanen omassaan.
Kallion toisella puolella oleva kieleke on kait noin sadan metrin korkeudessa.
Kielekkeellä oli nokitiiroja
samoin kun ilmassakin.
Ilmassa oli niin pikku- kuin kuningasfregattilintuja.
Kuningasfregattilinnun siipien kärkiväli on noin 205-230 cm.
Ilmeisesti nuori kuningasfregattilintu.
Tämä oli yksi niistä paikoista, josta ei olisi lainkaan halunnut lähteä pois, varsinkin kun paikalla kurvaili kaiken muun ohella valkotropiikkilintuja.
Linnun pituus on 78-81 cm, josta pyrstö on 30-35 cm. Siipien kärkiväli on 104-119 cm (BoS).
Linnun englanninkielinen nimi on osapuilleen punapyrstötropiikkilintu - aika kuvaava nimi sekin on.
Kalliolta oli tietysti ikävä lähteä pois, mutta alaspäin oli helppo tulla.
Kyyhkynen ja kutoja osallistuivat myös lounaalle.
Tässä vaiheessa jouduin nöyryytetyksi aika yllättävältä taholta.
Kutoja: Moro Hannu! Verrataanko vähän puhelimia keskenään?
Hannu: Jos jätetään väliin, kun omani on vähän hankalassa paikassa. Sinulla näyttää olevan aivan kelpo peli pöydällä.
Kutoja: Taidat hävetä kahdeksan vuotta vanhaa kapulaasi?
Hannu: Mistä tiedät minun kanniskelevan sellaista?
Kutoja: Kaikkihan sen tietävät. Lataat sitä miltei jatkuvasti, et kehtaa käyttää sitä kuin pimeässä ja lisäksi se häiritsee meidän kehittyneitä laitteitamme.
.
.
Sellainen oli retki Aridelle. Viimeisessä osassa on enimmäkseen kahlaajia, mutta myös haikara, liejukanoja ja rapuja.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti