Sieniä ja sirrejä Säpissä 4.9.2011

Rannassa odotti harmittava yllätys. Veneessä oli reippaasti vettä ja akku oli tyhjä. Pilssipumppu oli hajonnut, mutta ei kuitenkaan niin ettei olisi pyörinyt ja tyhjentänyt akkua. Pienellä voimistelulla saimme veden pois ja koneen käyntiin.

Luoteen-Räyhään laskeutui mukavan kokoinen kahlaajaparvi ja ajattelimme tarkistaa mitä ne ovat, mutta jätimme tarkistamisen kuitenkin sikseen.
Matkalla ei ihmeitä näkynyt, mitä nyt 3-4 tiiraa pyöri Räyhien tuntumassa ja Välimatalalla.

Karinokalla näki jo matkojen päästä, että on erinomainen tyrnivuosi. Puskat ovat täynnä isoja marjoja.
Suunnitelmissa oli käydä ensin Krävelissä ja päivemmällä Hanhistossa, kun valo tulee paremmasta suunnasta.

Krävelissä pyöri muutama västäräkki, peippo, keltasirkku ja kuvan rengastettu luotokirvinen. Lännen puolelta meni kaksi nuorta merikotkaa. Kahlaajia ei ensin ollut muita kuin ritolat ottanut valkoviklo.

Kohta paikalle pöllähti mukava kahlaajapotti, jota pääsi myös kuvaamaan. Kuvasta puuttuu toinen tylleistä ja kaksi pikkusirriä.

Pulmussirrit kulkivat rantaviivaa edestakaisin ja niin läheltä, että Heikki sai niistä kelpo kuvia pokkarillakin.





Pulmussirri on toki nätti kahlaaja, mutta oma suosikkini on pikkusirri - minikahlaaja, joka syö jatkuvasti, mutta ei koskaan kasva isommaksi.

Pulmussirri kuuluu niihin kahlaajiin, jonka voi nähdä missä tahansa maailmassa etelämannerta lukuunottamatta.

Matkalla Hanhistoon löytyi kivasti kanttarelleja. Kun ei ollut muovipussia mukana, niin piti tehdä tilaa hylkäämällä tarpeetonta rojua maastoon.

Hanhistossa oli noin sadan kahlaajan parvi. Valtaosa oli suosirrejä, kuovisirrejä, pikkusirrejä ja tyllejä. Punakuireja oli kaksi samoin kuin tundrakurmitsoja. Liroja ja mustavikloja ei ollut yhtään, valkovikloja yksi ja suokukkojakin vain neljä.

Punakuiri, taustalla on suosirri.

Nuori tundrakurmitsa oli kiva havainto.

Onko karppaaja vai ei. Tutkimuksissani on selvinnyt, että ainakaan kaikki kahlaajat eivät ole totaalikarppaajia. Siitä on todisteena karikukko, joka taannoin viipotti tiehensä paahtoleivän pala nokassaan.

Kurmitsoille tyypillistä käytöstä. Kävellään muutama metri, ihmetellään paikoillaan hetki, nokataan maasta jotain ja edetään taas vähän matkaa.

Vanha tundrakurmitsa on yksi kaikkein arimmista kahlaajista. Pakoetäisyys on yleensä satoja metrejä.

Nouseepa kuovisirrin jalka kepeästi. Ihan eri malliin kuin kahdella kumisaapaskahlaajalla.

Sanotaan, että lintu syö oman painonsa päivässä. On siinä hommaa, kun ravinto on noin pieninä palasina.
Vielä pari otosta suosikkikahlaajasta.



Neljän maissa Heikki lähti hivuttautumaan veneelle ja minä perässä. Vielä kourallinen tyrnimarjoja tuulenvarjoon Karinokalta ja kohti Makholmaa.

Hannu Rinne

Kahlaajarariteetti Lietteillä

Menimme Heikin kanssa lauantai-iltapäivällä Lietteille bongaamaan Petterin löytämää tundrakurppeloa. Ilma oli helteistä, mutta kova kaakkoistuuli kuivatti hien pinnasta. Rannassa kuulimme linnun siirtyneen pitkosten päästä Yyterin suuntaan noin 500 metrin päähän. Päästyämme paikalle se oli taas lentänyt kauemmaksi. Painelimme porukan jäljessä perälle saakka. Rantaviivalla oli aivan mahdottomasti valkoposkihanhia. Ne väistyivät vain muutaman metrin päähän ja sekin närkästyneen mölinän kera.

Kurppelo oli ensin kovin kaukana, mutta ei kuitenkaan niin pitkällä ettei sitä olisi tunnistettu.

Syötyään peräkulman tyhjäksi kurppelo tuli sirrikaveriensa kanssa kohtalaiselle etäisyydelle myötävalon puolelle.

Parvessa oli myös karikukko.

Räyskän rääkäisy sai koko poppoon ilmaan. Ne laskeutuivat kohta kuitenkin samaan paikkaan. Tundrakurppelo on kuvan etureunassa, takareunassa on pikkusirri ja keskemmällä mustavatsainen suosirri ja kuovisirrejä.

Nokka saattaa olla kärjestään vähän paksumpi.

Tästä kulmasta nokan kärki näyttäisi kaartuvan aavistuksen alaspäin. Heijastuksessa nokka kärsii skolioosista.

Kurppelo kaveerasi kuovisirrin kanssa.

Ja välillä suosirrien kanssa.

Paikalla oli myös muutama isosirri. Tämän linnun siivessä on jotain vikaa.

Isosirriltä ei sapuska lopu. Siitä pitää huolen yli 2000 valkoposkihanhea.
Aurinko oli jo aika alhaalla, kun lähdimme pois. Muutama harrastaja tuli silti vielä vastaan.
Petterille monet kiitokset hienon linnun löytämisestä.

Hannu Rinne

Heijastuksia Hanhistosta 13.8.

Päivän pääkohde oli Säpin Hanhisto. Kävimme myös Luoteen Räyhässä, koska se on matkan varrella.

Aamulla oli niin viileää, että rantaan muodostui sumua. Vanhat kalastajat kutsuivat kylmää aamusumua poorakaasuksi. Nimi lienee aika paikallinen, koska internet ei tunnista sitä, tai sitten se kirjoitetaan eri tavalla.

Luoteen Räyhässä ei suosirrien ja muutaman suokukon lisäksi ollut oikein mitään lintuja. Lähdimme melkein heti eteenpäin.

Kaksi äänekästä merikihua kisaili ilmassa.

Tiiran saalis näyttää tuulenkalalta tai pikkutuulenkalalta.
Rantauduimme Säppiin parikivien tuntumaan. Ei häävi paikka, mutta menetteli kun ei ollut merenkäyntiä.

Hanhistossa oli kohtalaisesti kahlaajia. Niiden joukossa neljä vesipääskyä.

Lintu tarkkailee hörppääkö saappaani vettä. Puljut tulivat, mutta ei vielä tässä paikassa.

Vesipääskyt olivat aika pelottomia, niin kuin ne yleensä ovat.

Porukkaan mahtui yksi akrobaatti.

Tässä ollaan jo lähellä tarkennusalueen alarajaa.

Aamupäivällä Hanhistossa täytyy kuvata tai pääsee kuvaamaan vastavaloon. Meressä ei oikein uskalla kahlata pohjan liukkauden takia.

Olen varmaan ennenkin todennut liron olevan erittäin tyylikäs kahlaaja.

Liro: Joku piikkinokka on pyörinyt ympärilläni jo hyvän aikaa.
Suokukko: Sama juttu täällä. Lisäksi se kenokaula tavoittelee samoja makupaloja kuin minäkin.

Liro hiippailee aika lähelle kunhan malttaa istua hiljaa paikoillaan.

Pikku- ja lapinsirrien suhde oli osapuilleen 5:1.

Tylli on utelias lintu ja tulee hyvin lähelle.

Vanhempi tylli uhkaili nuorta moneen kertaan.

Mustaviklo lähtee usein nostelemaan jo matkojen päästä. Muutamat nuoret linnut ovat pelottomampia.

Iltapäivällä vesipääskyt olivat myötävalossa. Heijastukset häipyivät aallokon myötä.

Hannu Rinne

Räyhät 7.8.

Taas kerran aamukuudelta kohti Räyhiä. Ensimmäinen kohde oli Luoteen Räyhä.

Aikuiset tiirat ovat jo selvästi vähentyneet. Nuoria tiiroja oli vielä kymmeniä Räyhän vesissä.

Kyhmyjoutsenia, koskeloita ja taustalla Säppi.

Heijastuksesta paljastuu se mitä vähän epäiltiinkin, nimittäin vesipääsky sulkee nokkansa varjoaan nopeammin.

Tässä taas paljastuu se mitä jo jonkin aikaa epäiltiin, eli heijastus valehtelee.

Vesirajassa oleva vihreä rantu on ylimääräinen koriste vesipääskyn puvussa.

Vertailukohdan puuttuminen vaikeuttaa vesipääskyn koon arviointia. Se on vain västäräkin kokoinen. Esim. sorsan rinnalla se näyttää kääpiöltä.

Vesipääsky tähyilee rannassa Säpin suuntaan.

Ilmeisesti oikeasti yksijalkainen tylli. Ainakaan se ei käyttänyt toista jalkaansa edes liikkuessaan kivellä, vaan hyppi paikasta toiseen.

Nuoret suosirrit eivät ole kovin arkoja.

Retken ainoa pikkusirri.

Lapinsirrejä nähtiin yhteensä kolme. Muita kahlaajia olivat punajalkaviklo, valkoviklo, mustaviklo, liro, suokukko ja meriharakka. Räyhästä tuli vielä rantasipi ja taivaanvuohi.

Räyhässä pyöri kaksi uteliasta luotokirvistä.

Mahtaako naula upota tuohon paikkaan. Siinä on vastassa oksa ja ruostunut naula.

Eteläpään pihjajien katveessa piilotteli nuori lintu, jonka tunnistamisessa oli vaikeuksia. Ei ainakaan kirjosiipikäpylintu, joten ehkä sitten kirjosieppo. Aivan samaan paikkaan kuului lyhyt, kuiva rätisevä ääni, joka toi mieleen vähän peukaloisen. Ääni kuului kolme kertaa tunnin aikana, mutta mitään ei näkynyt.

Rätisevä ääni kuului näistä puskista.

Räyhässä oli runsaasti amiraaleja, yksi tykkimies ja yksi jääkäri. Eli vähän oli miehistön ja päällystön suhde nurinpäin.

Hannu Rinne