Myrkyllisiä lajeja ja kommentteja

Kun nyt menee Preiviikin, Makholman tai minkä tahansa rantaan, niin näkee etäällä muutaman sorsan, joutsenen ja ruskeankirjavan lokin. Sellaisten kuvaaminen ei oikein nappaa. Vaihteeksi on kiinnostavampaa kulkea vaikka tiaisten perässä. Kotipaikkani vieressä on matalaa männikköä, josta löytää aina jotakin. Pyy on joka kerta ihan varma nakki ja tiaisparven mukana kulkee usein hippiäisiä ja puukiipijä.
MAKHOLMA:

Vai kelpaa tällainen surkea hippiäinenkin taas kuvattavaksi. Herraa kuvaajaa ei olekaan näkynyt sitten kevään.





Ilmestymisesi tänne merkinnee sitä, että etelänpellet ovat muuttaneet tiehensä. Mahtaa harmittaa, kun joudut tyytymään meihin seuraavat puoli vuotta.
Muuten, koska aloitat töyhtötiaisten talviruokinnan?

Puukiipijä.

Pyy.
Kun kiikaroi taivaalta innokkaasti käärmekotkaa, niin polulla oleva käärme jää helposti huomaamatta.

Käärmeen etupää on päättänyt lähteä takaisin.

Extreme sienestäjän mesta. Voi olla että sienen saa napattua ilman käärmeenpuremaa ja voi olla että sieni ei olekaan myrkyllinen seitikki.

Käärmeellä on tarkka hajuaisti. Meikäläisen jättämät hajumolekyylit eivät varmaan ole sen mieleen.

Hannu Rinne

Syysretkeilyjä

FLEIVIIKI:
Käytiin tsekkaamassa, josko Fleiviikin lammaslaitumen isokirvisiä pääsisi kuvaamaan. Lintu kyllä havaittiin, mutta sitä ei saanut kuvaushollille. Lammikon reunalla oli pari väiskiä ja niittykirvisiä.

Väiski syö. Korennon laji ei auennut, ehkä jokin syys- tai ukonkorennoista.

Väiski kylpee.

Väiski poseeraa.

Niittykirvinen.

Etelään painellut nuolihaukka.
MAKHOLMA:
Makholman takarannalla oli punakuiri. Kävellen lähestyminen ei luonannut lainkaan, mutta veneellä pääsi ihan viereen, kun souti tuulen yläpuolelle ja antoi sitten tuulen hoidella lähestymisen.

Lokit ja tiirat lienevät yksimielisiä siitä, että juuri punakuiri on sontinut kiven valkoiseksi. Kuirin puolustukseksi voi sanoa, että sitä ei ollut olemassakaan, kun kiveä "maalattiin".

Englantilaisten nimi punakuirille on juovapyrstökuiri ja sen kyllä ymmärtää. Mahtavatko ne raukat nähdä koskaan punaisia kuireja.

Tässä ollaan jo liian lähellä ja kohta vene ajelehti lähemmäksi kuin mitä on linssin tarkennuksen alaraja.

Punakuiri arvostaa sitä, että Kirrakarista niitettiin ruoikko kesällä.
Edesmennyt makholmalainen kotitarvekalastaja oli sitä mieltä, että "leipä loppuu!". Syynä oli kalastajien ja verkkojen suuri määrä Lemnäisten matalan ympärillä.
Perhosilla on sama tilanne, kuin mitä oli Lemnäisissä aikoinaan.

Nokkos- ja ohdakeperhonen samassa ohdakkeen kukinnossa.

Vasemmalta lukien nokkos-, neito- ja ohdakeperhonen.

Pellolla kasvavasta matalasta koivikosta ilmestyi ensimmäiset pyrstötiaiset sitten kevään. Parvessa oli kymmenkunta lintua.

Hannu Rinne

Hyönteisten kauneuskilpailut

Hyönteisten kuvaaminen on periaatteessa helppoa - työnnetään makro-objektiivi kohteeseen kiinni ja annetaan sulkimen laulaa. Sekundaa tulee kuitenkin eri syistä runsaasti. Pahin ongelma on olematon syväterävyys. Makron syväterävyys lienee minimissään millin luokkaa. Esimerkiksi perhosten naamakuvauksessa siihen milliin pitäisi saada mahtumaan kasvin heilunta tuulessa, perhosen liikkuminen, kameran heiluminen ja tarkennuksen "soutaminen edestakaisin". Etäisyyttä voi tietysti kasvattaa, mutta silloin menetetään pienen kohteen yksityiskohdat.
Toinen ongelma on se, että sopiva valo ja hyönteiset eivät esiinny samaan aikaan. Matalalta tuleva auringonvalo olisi toivottavaa, mutta ainakaan päiväperhoset eivät liiku aikaisin aamulla, eivätkä ne liiku myöskään pilvisellä ilmalla. Kirkas auringonpaiste saa myös myös monet hyönteiset kiiltelemään ikävästi.
Ongelmista huolimatta ei tullut mieleenkään kieltäytyä kauneuskilpailuiden kuvauksista.
OOSINSELKÄ:

Oma suosikkini voittajaksi on Oosinselän sitruunaperhonen.

MURHAKUOPPA:

Murhakuopan ensimmäinen edustaja. Se mitä Makholman murhakuopalla tapahtui aikoinaan ei ole lainkaan kaunista, eikä tämäkään sirosääri ole mikään hyveen kukkanen, vaan on ahnas peto.

Murhakuopan toinen edustaja sopii myös hyvin ympäristöönsä, sillä sudenkorennon toukat ovat kyltymättömiä saalistajia, ja sama touhu jatkuu aikuisena.

Ukonkorento pysähtyy toisinaan paikalleen ja silloin on kuvaajalla mahdollisuutensa.



Pitäähän sitä kaveri kiskoa irti liejusta ja

toisaalta estää kaveria putoamasta liejuun.
MAKHOLMAN KESANTOPELTO:

Pietaryrttinälvikäs on menossa hautajaisiin mustassa kolopuvussa.

Heinäsirkan klassinen kauneus viehättää ainakin tuomariston sirkkajäseniä.
Se pyrki reppuuni, mutta ei sitten tainnut mennäkään. En ainakaan ole huomannut tuollaista mörköä nurkissa kummittelemassa.

Ohdakeperhosen selkäpuoleen kyllästyy äkkiä,

mutta ei persoonalliseen etupuoleen.



Nokkosperhosia oli kymmeniä aivan pienellä alueella.

Toinen toistaan

ilmeikkäämpiä.

Onkohan neitoperhonen nimetty selkäpuolen kauniiden värien perusteella

vai aistikkaiden kasvojen perusteella?

Muutaman kerran kävi niin, että kimalainen törmäsi vauhdilla perhosen selkään ilmeisenä tarkoituksena ajaa se tiehensä kukasta. Välillä kimalainen onnistui aikeissaan, mutta ei joka kerta.

Samat keltaiset kukinnot olivat myös herukkaperhosen suosiossa.

Tälle kaunottarelle ei löytynyt nimeä päiväperhosoppaasta, mutta googlen kuvahaun perusteella uskallan väittää sitä gammayökköseksi.

Sekin sopii määritykseen, että laji on liikkeellä myös päivisin.

Pieni korento tuli kädelle istumaan. Se on varmaan lihansyöjä, mutta ei meikäläinen sille kelvannut.

Hannu Rinne

Ohdakefaneja ja marjavarkaita Makholmassa

Aurinkoisella säällä ohdakkeissa käy säpinä. Sanomalehden mukaan maahan on saapunut runsaasti ohdakeperhosia ja amiraaleja. Kesannolla oleva pelto on oiva paikka kuvata hyönteisiä. Niiden määrittäminen on sitten aivan toinen juttu. Nyt jäi aika moni laji ilman nimeä, eivätkä nimetytkään lajit ole välttämättä oikein.

Amiraali on hienon näköinen selkäpuolelta, mutta

itse tykkään katsoa sitä enemmän etupuolelta.

Helophilus Pendulus. Hyönteisoppaassa ei ollut suomenkielistä nimeä, mutta google väittää sen olevan keltasäärihelosurri.

Lienee kimalainen, mutta lajia en pysty sanomaan, koska hyönteisoppaassa on kosolti aivan samannäköisiä pörriäisiä.

Joku mittari, aivan samanlaista ei löytynyt päiväperhosoppaasta.

Noin 15mm pitkä kotilo. Kirjahyllystä ei löydy kotilo-opasta, mutta samannäköisiä kotiloita piisaa arvattavasti vaikka kuinka.

Alle sentin mittainen perhonen. Päiväperhosoppaassa ei ollut näin pieniä perhosia.

Loistokultasiipi samoissa puuhissa kuin muutkin perhoset, eli imuletku kukinnon sisällä.

Tämä kärpänen ei taittunut edes heimon tarkkuudella. Kuvan tippa häipyi välillä näkyvistä ja tuli sitten takaisin.

Herukkaperhonen ei välittänyt, vaikka änkesin ihan lähelle.



Tästä mestasta ei löytynyt mitään, joten työkalu rullalle ja eteenpäin.

Lintujen osalta yritin turhaan saada pitäviä todisteita marjavarkaista. Herukkapensaat kiinnostavat siivekkäitä. Paikalla on useaan otteeseen havaittu mustarastas, punakylkirastas, punarinta ja mustapääkerttu, mutta ketään ei ole tavattu itse teossa.

+1kv punarinta.

1kv punarinta.

Palokärjestä pihakuvapinna.

Ennustan sadetta.

Puukiipijöitä pyöri pihapiirissä keväällä ja nyt uudelleen. Se lienee pesinyt jossain lähistöllä, ei kuitenkaan keväällä rakentamassani kiinteistössä.

Kummin päin se nyt mahtoi olla, tuliko kiipijä alaspäin vai seisoinko päälläni kuvanottohetkellä, vai onko sittenkin harvinainen puulaskeutuja.

Makholman harjulta ei mitään uutta. Kulorastaat ovat yhtä varovaisia kuin ennenkin.

tsrrrrrrr.

Hannu Rinne