Falkland/Bleaker Island 2011

24.1.

Bleaker Island on noin puolen tunnin lentomatkan päässä Stanleystä. Se sijaitsee saariston eteläosassa, mutta kuitenkin pohjoisempana kuin Sea Lion saari.

Bleaker Islandin majapaikassa on kolme huonetta (1 single and 2 double rooms) täysihoidolla, suihku, keittiö/oleskelutila ja sähkö 24*7.

Kauppa on auki 24*7, ostokset merkataan vihkoon.

Noin kilometrin etäisyydellä tilalta on valtava etelänmerimetsojen kolonia. Muutama hehtaari on täynnä merimetsoja.

Pesäpilarien tuntumassa ei ollut enää ketään.

Keltasiipisirkku, Black-throated Finch, Melanodera melanodera melanodera
Linnun englanninkielinen nimi 'mustakurkkupeippo' kuvaa hyvin koirasta, mutta ei naarasta, jolla ei ole lainkaan mustaa kurkussa.

Isopreeriaturpiaali, Long-tailed Meadowlark, Sturnella loyca
Turpiaalin väritys ei ole enää parhaimmillaan. Puku on kirkkain pesintäaikaan elo-marraskuussa.

Patagonianmerimetso, Rock Shag, Phalacrocorax magellanicus
Patagonianmerimetsojen kolonia oli lähellä kallionjyrkänteellä. Paikkaan ei nähnyt, mutta sinne meni ja sieltä tuli lintuja koko ajan.

Keltatuppinokka, Pale-faced Sheathbill/Snowy Sheathbill, Chionis albus
Koska kalliolla oli myös kalliotöyhtöpingviinien kolonia, pyöri paikalla tuppinokkia.

Patagonianlokki, Dolphin Gull, Leucophaeus scoresbii
Jokaisen kalliotöyhtöpingviinikolonian liepeillä on myös patagonianlokkeja.

Tässäkään kalliotöyhtöpingviinikoloniassa ei ollut yhtään poikasta. Kummallista kyllä, pingviinit käyttäytyivät kuin olisivat olleet soitimella - tosin neljä kuukautta myöhässä.

25.1.

Vuokrasimme/lainasimme aamulla maasturin ja ajoimme saaren länsipäähän, jossa pesii isomyrskyliitäjiä.

Patagonianpingviini, Magellanic Penguin, Spheniscus magellanicus
Patagonianpingviinin paikallinen nimi on 'Jackass'. Nimi juontuu sen aasinkiljuntaa muistuttavasta äänestä.

Patagonianpingviinin pesueen koko on 1-2.

Patagonianpingviinin pesäkolo voi olla pari metriä syvä. Tässä lienee menossa joko laajennus, uudisrakennus tai peruskorjaus.

Kuningaspingviini, King Penguin, Aptenodytes patagonicus
Kuningaspingviinien määrä on koko ajan kasvussa Falklandilla. Semmoisia arveluja on esitetty, että Etelä-Georgian kuningaspingviinimäärät ovat niin suuria, että osa joutuu hakemaan uusia elinympäristöjä. Oma teoriani on, että Falklandilla olevat kuningaspingviinit on karkotettu Etelä-Georgialta huonon käytöksen takia. Esimerkiksi Neckin pieni kolonia oli kovin riitainen.

Isomyrskyliitäjä, Giant Southern Petrel, Macronectes giganteus
Saaren toisessa päässä oli parikymmentä isomyrskyliitäjän poikasta. Nokka muistuttaa jo kovasti aikuisen linnun nokkaa.

Pampakirvinen, Falkland Pipit/Correndera Pipit, Anthus correndera grayi
Pampakirvinen ei ole kovin harvinainen (8000 - 15000 paria), mutta se on hankala huomata maastosta.

Paluumatkalla löytyi merileijonauros. Se oli ihmeen säikky verrattuna esimerkiksi Sea Lionilla nähtyyn yksilöön.

Tällaisen pään näkyminen meressä tietää pingviineille huonoa.
Retkeltä palattuamme lähdin samantien läheisille lammikoille. Lammikot olivat lähellä meren rantaa, mutta niistä ei ollut vesiyhteyttä mereen.

Tussac-heinikon peitossa oleva saari.

Etelänselkälokki, Kelp Gull, Larus dominicanus
Lammikoilla oli tähän asti suurin kerääntymä etelänselkälokkeja (noin 30).

Valkotöyhtöuikku, White-tufted Grebe, Rollandia rolland rolland
Valkotöyhtöuikku on toinen Falklandilla pesivistä uikuista. Se on äärimmäisen utelias ja tulee tutkimaan kulkijaa aivan viereen.

Reviirille tullut toinen uikku häädettiin armotta tiehensä.



Pilkkaviuhtoja, Flying Steamer Duck, Tachyeres patachonicus
Vasemmalla pyrstöt liejukanamaisesti pystyssä olevat linnut ovat pilkkaviuhtojia. Ne ovat aika arkoja. Oikealla oleva päätön lintu on patagonianhaapana. En tiedä miksi pää näyttää puuttuvan, ehkä kovan väreilyn takia.

Rantakasvillisuutta ei pääse syntymään lehmien ansiosta tai niiden takia.

Rusorintatylli, Rufous-chested Dotterel, Charadrius modestus
Aika tavalla keräkurmitsaa muistuttava lintu pesimäbiotooppia myöten. Mahtoi tehdä gutaa, kun heinä kutittaa mustaa rintavyötä.

Iltapäivällä oli jonkin aikaa mielenkiintoisia valoja.

26.1.

Meillä oli maastoauto lainassa vielä aamulla, joten poikkesimme uudestaan lammikoilla.

Mustakaulajoutsen, Black-necked Swan, Cygnus melancoryphus
Lammikoilla oli nyt mustakaulajoutsenia. Lähtivät tapansa mukaan jo parin sadan metrin etäisyydeltä livohkaan.

Punaselkähaukka, Variable Hawk/Red-backed Hawk, Buteo polyosoma
Kolmas kerta kun näimme punaselkähaukan. Aikaisemmin ei ollut irronnut kuvaa lainkaan ja nyt se oli armottomassa vastavalossa.

Saarelle tuli sotilaita viettämään lomaa. Me lähdimme Falklandin viimeiseen kohteeseen iltapäivällä.

Hannu Rinne

Falkland/Saunders Neck(2) 2011

22.1.
Lähdimme kokopäiväretkelle Neckin Elephant Pointiin puoli viideltä aamulla. Oli sumuista ja pilvistä, eikä mikään viitannut siihen, että päivästä tulisi aurinkoinen.

Alkumatkasta Neckin rannalle aukesi erikoinen valoikkuna.

Kävelimme 7-8 kilometriä ilman erityisiä havaintoja. Kani napsahti nisäkäslistalle.

Mustakaulajoutsen, Black-necked Swan, Cygnus melancoryphus
Elephant Pointin laajalta lammikolta löytyi mustakaulajoutsen. Se on arka lintu ja olisi ilman poikasia lentänyt tiehensä jo aikoja sitten.

Pikkunokikana, White-winged Coot, Fulica leucoptera
Pikkunokikana ei jää ärhäkkyydessä yhtään jälkeen tavallisesta nokikanasta. Tunkeilijat karkotetaan armotta.

Harmaatavi, Speckled Teal, Anas flavirostris
Melkein joka paikassa käy niin, että sorsat lähtevät melomaan tiehensä kun kävelee rantaan. Siksi oli hauska yllätys, kun kauempana olleet sorsat tulivat esittäytymään kohtalaisen lähelle rantaa.

Kalottitavi, Silver Teal, Anas versicolor
Kalottitavin suomenkielinen nimi on aika onnistunut, englanninkielinen ei niinkään.

Suippopyrstösorsa, Yellow-billed Pintail, Anas georgica
Suippopyrstösorsa on harvinaisimpia Falkalandilla pesiviä sorsia. Parimäärä on 600-1000.

Hopeauikku, Silvery Grebe, Podiceps occipitalis
Aivan mahdottoman nätti uikku.

Koko on pikku-uikun luokkaa eli 25-28cm. Laji ei ole kovin runsaslukuinen, parimäärä 500-900.

Olimme olleet jo monessa paikkaa kihun poikasten läheisyydessä ilman, että kihut olisivat tehneet muuta kuin irvistelleet ja nostelleet siipiään. Tässä paikassa ne kävivät oikopäätä päälle.

Elephant pointin kärkeen on vielä pari kilometriä. Keskellä kuvaa on muutama patagonianpingviini.

Kisa, jossa yritetään saada mahdollisimman monta hemarilajia samaan kuvaan, etenee hyvin. Vasemmalla on patagonian- ja oikealla chilenmeriharakka.

Elephant Pointissa oli enimmäkseen nuoria merinorsuja, ei mitään ruipeloita nämäkään.

Nuoret merinorsut olivat vähän pelokkaita.

Merinorsujen ainoa uhka ovat miekkavalaat. Tämä arpi saattaa olla peräisin miekkavalaan hyökkäyksestä.

Alueella olevilla patagoniantylleillä oli poikasia. Kelvollista poikaskuvaa ei irronnut.

Tässä taas aivan erilailla käyttäytyviä kihuja. Toinen vetää lonkkaa ja toinen oksentaa poikaselleen ruokaa. Olimme niille tyhjää ilmaa.

Tyrskyviuhtojapari

Eteläamerikantiira, South American Tern, Sterna hirundinacea
Pitkä nokka sulkee pois eteläntiiran ja lapintiiran, lisäksi lapintiira ei liene tähän aikaan vuodesta pesimäpuvussa.

Patagonianmerimetso, Rock Shag, Phalacrocorax magellanicus
Vaikka patagonianmerimetso on yleinen, niin kului aika kauan ennen kuin siitä napsahti laji.

Lähistöllä oli merimetsokolonioita ja tietysti puhtaanapitolaitoksen edustaja valmiina.
Lähdimme yhden maissa päivällä paluumatkalle. Emme kulkeneet rantaa pitkin niin kuin tullessa vaan korkeammalla vuorenrinteellä kulkevaa polkua pitkin.

Eteläntöyhtökarakara, Southern Caracara, Caracara plancus
Eräällä huipuista oli kaksi eteläntöyhtökarakaraa. Ne olivat melko arkoja ja lähtivät nostelemaan jo hyvän matkan päästä.

Kotikissan oloinen, mutta ilmeisesti villi, koska Saundersin tilalle on ainakin 25 km.
Paluumatkalla loppui vesi eikä matkanteko ollut sen jälkeen enää kovin hauskaa.

Iltalenkillä kävin katsomassa taas pingviinien rantautumista.


23.1.
Aamun kuvauspaikka oli mökistä katsoen oikeanpuoleisella rannalla. Vaikka se oli leeranta, niin hiekka lensi kovan tuulen takia.

Patagonianpingviinivaltuuskunta hiekkamyrskyssä.
Hiekka on kalustolle haitallisempaa kuin pieni sade. Objektiivia ei ole syytä vaihtaa lainkaan. Hienonhieno hiekka tunkeutuu joka paikkaan aiheuttaen kameran nappuloiden jumiutumisen. Hyvä puhallin tai imuri on välttämätön varuste.

Olisiko poikamiehiä.

Nokinaamatyranni, Dark-faced Ground Tyrant, Muscisaxicola maclovianus
Nokinaamatyranneja oli näkynyt jo muuallakin, mutta olivat olleet liian vikkeliä kuvattaviksi. Nokinaamatyrannia kutsutaan nimellä 'News Bird', eli uutislintu. Nimi tulee niiden tavasta käydä tervehtimässä saarille saapuvia ihmisiä.
Rookeryn suuntaan mentäessä vuorenrinteellä on kalliotöyhtöpingviininen kolonia. Kiertelin sitä kultatöyhtöpingviinin toivossa, mutta ei löytynyt.

Vielä jyrkänteeltä albatrossikuva, koska niitä ei ole seuraavissa paikoissa.

Myrskyliitäjät lensivät kohtalaisen läheltä jyrkänteen reunaa. Keltainen silmä puoltaisi tummamyrskyliitäjää, mutta vihertävä nokankärki isomyrskyliitäjää. Koska silmän väritys vaihtelee lajien välillä, niin nokan väritys ratkaisee lajin - siis isomyrskyliitäjä.

Tässä koloniassa oli nuoria kalliotöyhtöpingviinejä. Aika monessa paikassa pesintä oli epäonnistunut.



Keltatuppinokka, Pale-Faced Sheathbill/Snowy Sheathbill, Chionis albus
Suurten pingviinikolonioiden ympärillä pyörii monenlaisia haaskansyöjiä. Naakankokoinen tuppinokka on yksi niistä.

Joo, mennään vaan veteen.

Miksi me sinne mentäisiin, siellä on merileijonia ja vesi on kylmää.

Mennään uima-altaalle.



Uima-altaalta.
Käppäilin taas rannalle, koska huhuttiin pingviinien massiivisesta maihinnoususta.

Tavoitteena oli kuva jossa pingviini olisi ilmassa horisontin yläpuolella. Se jäi ainakin itseltäni ottamatta.



Ensimmäisen aallon maihinnousujoukko.

Viiden hengen tiedustelupartio.

Koko komppania.

Esimerkillistä havainnointia peräpään varmistajalta.





Etummainen pingviini kertoi joutuneensa konekiväärien ristituleen Neckin rannalla vuonna 1982.

Tuppinokat partioivat illansuussa rannalla aterian toivossa.

Hannu Rinne