Ecuador ja Galapagos 29.7 - 14.8, Chato ja Los Gemelos, Santa Cruz

2.8.
Aamulla ennen aamiaista kävelimme kaiman kanssa pienen lenkin hotellin rannassa.

Laguuniin oli tullut muutamia merileijonia.

Tämä ei ole hetkellinen asento, vaan eläin on tässä asennossa vaikka miten kauan.

Hotellin pihan kaktuksissa oli pikkumaasirkku,

maasirkku ja

kaktussirkku. Kaikki kolme hyvin yleisiä.

Ensimmäinen vilaus sinijalkasuulasta, mutta ei viimeinen.
Aamuretki suuntautui saaren keskiosiin Los Gemelosin alueelle. Sen korkeus merenpinnasta on 650m. Paikalla on kaksi repeämälaaksoa, joita kumpaakin ympäröi tiheä scalesia-pilvimetsä. Pilvimetsä on vuoristoissa esiintyvä kasvillisuustyyppi trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä. Puulajina on noin 10 metriseksi kasvava endeemiseen sukuun kuuluva Scalesia pedunculata.

Pilvimetsässä sataa tihuuttaa usein. Jos joku, niin pikkupuusirkku tietää sen hyvin.

Pikkupuusirkku kait tämäkin. Tumma nokka on hiukan hämäävä.

Kerttusirkun pitäisi olla yleinen, mutta näin vain kaksi lintua.
Kuvassa näkyy hyvin, miten pilvimetsän puissa on runsaasti epifyyttejä, eli päällyskasveja. Epifyytti ei tarkoita loiskasvia.

Galapagosinkyyhky on hyvin kesy. Darwin totesi aikanaan, että galapagosinkyyhkyn saisi kiinni heittämällä hatun sen päälle.
Los Gemelosista siirryimme El Chatoon vanhalle maatilalle tutustumaan jättiläiskilpikonniin. Maatilalla on muta-altaita kilpikonnia varten.

Vasemmalla ani, keskellä jättiläiskilpikonna ja taustalla nisäkkäitä.

Tämä kaveri veti ruohoa tuulenvarjoon muta-altaan reunalla.

Tämä kaunotar oli muta-altaassa. Kilpikonnan haukottelu sai kameroiden sulkimet hakkaamaan punahehkuisena.

Ani on tuotu saarille 1970 luvulla siinä uskossa, että se syö karjasta punkkeja. Se käyttää ravintona etupäässä heinäsirkkoja.

Ani kuivattelemassa siipiään ja

krapsuttamassa kaulaansa.
Iltapäivä oli vapaa. Menimme kaiman kanssa Puerto Ayoran kalasatamaan.

Rantapuskassa istui miltei aikuinen kruunuyöhaikara. Lintu ei ollut moksiskaan, vaikka sitä kuvattiin parin metrin etäisyydeltä.

Ja taas krapsutuskuva.

Ruskopelikaani on Galapagosin ainoa pelikaanilaji. Tämä on nuori lintu.

Aikuinen pelikaani taiteilee kalastusaluksen kaiteella.

Isoerakkoravun saksien kärkiväli voi olla 20cm. Sen englanninkielinen nimi Sally Lightfoot Crab tulee sen kyvystä kirmata veden pinnalla.

Vanhempi merileijona ei ole kuollut, vaikka siltä näyttää. Rapu tulee haistelemaan, jos se kumminkin heittäisi kohtapuoliin veivinsä.

Taksikuski lienee jonkin sortin suomifani.
Taas alkoi ilta pimetä ja oli aika hypätä hotellille ajavaan vesitaksiin.
3.8.

Taas kaiman kanssa aamupartiossa. Lehmähaikaroita lensi joka aamu kymmeniä sisämaahan päin.

Aikuinen amerikanharmaahaikara oli aamulla uima-altaan reunalla. Oli vaikeuksia saada se mahtumaan kokonaan kuvaan.

Pikkukuovi (Numenius phaeopus hudsonicus) oli edelleen maisemissa. Englanninkielisinä niminä mainitaan Whimbrel, Hudsonian Curlew ja Seven Whistler.
Aamulla kävimme vierailulla Jacqueline de Royn luona. Hän on kuuluisan luonnonkuvaajan Tui de Royn äiti ja asuu nykyään Santa Cruzilla aivan Finch Bay hotellin läheisyydessä.

Rouva de Roy ruokkii pihallaan sirkkuja. Edessä pikkumaasirkku ja takana kaktussirkku.

Keskellä isomaasirkku ja vasemmalla sekä takana kaktussirkku.

Edessä jalkapuoli maasirkku ja takana isomaasirkku.

Galapagosinmatkija piti hyvin puolensa ruoan suhteen.

Rouvan valmistamat korut tekivät hyvin kauppansa.
Iltapäivällä ajoimme Santa Cruzin toiselle puolelle ja lähdimme risteilylle.

Hannu Rinne

Ecuador ja Galapagos 29.7 - 14.8, Quito ja Santa Cruz

Ecuadorin matkan ensimmäinen välietappi oli Madrid, jossa vietettiin ensimmäinen yö. Illallisella olivat mukana Aku, Caj, Eija, Hannu, Hannu, Jorma, Jouni, Jukka, Pentti, Raija, Tapio, Tarja, Tarja ja Terhi. Sari ja Pia olivat jo Galapagoksella.
Toisen päivän iltana olimme hotellissa Quitossa ja seuraavana aamuna matkalla Otavalon intiaanimarkkinoille. Se päivä oli itselleni aika vaikea, koska kärsin vuoristotaudista. Oireet ovat samat kuin pahassa krapulassa, eli päänsärky, pahoinvointi ja sydämentykytys. Jos ei tiedä kumpi tauti vaivaa, niin ikivanha kenttätesti tavernassa varmistaa diagnoosin. Mikäli anniskelupaikasta poistuessa on yhä heikko olo, niin sitten kärsii vuoristotaudista.
Intiaanimarkkinat ovat mielenkiintoinen nähtävyys. Intiaanit kerääntyvät alueelle jo aamuviideltä ja tarjolla on miltei kaikkea eläimistä vaatteisiin ja koruihin. Osa myyjistä on aika aktiivisia, mutta esimerkiksi eläimiä ei kaupitella turisteille. Suuren mustan sian rahtaaminen Suomeen saattaisi tyssätä byrokratiaan jossain vaiheessa. Hevonen, lehmä tai laama olisivat tuskin yhtään helpompia kuljetettavia.
Kuvaaminen jäi aika vähälle, mutta jotain kuitenkin.

Quiton ympäristön maisemissa vuoret ovat vahvasti läsnä.

Myös tulivuoria löytyy. Kuvan lumihuippuinen tulivuori Cotopaxi on 5897m korkea ja purkautunut viimeksi 1903-1904. Vuoden 1877 purkauksessa pyroklastiset pilvet laskeutuivat jokapuolelta vuorta ja mutavyöryt matkasivat yli 100 kilometrin matkan Tyyneen valtamereen.

Liikennekäyttäytyminen on uhkarohkeaa. Ohitettaessa luotetaan siihen, että vastaantulija väistää. Tässä on ilmeisesti linja-auto väistänyt ojaan.

Imbabura on sammunut tulivuori lähellä Otavaloa.
Päivän aikana käytiin muun muassa karjamarkkinoilla, hedelmätorilla, vaatetorilla, paikallisen taiteilijan ateljeessa sekä eräässä kartanossa tutustumiskäynnillä ja lounaalla.

Paluumatkalla Quitoon nähtiin komeita sateenkaaria.

Quiton vanhassa kaupungissa on arkkitehtonisesti mielenkiintoisia rakennuksia.
Kaupungissa ei näkynyt muita lintuja kuin puluja, mutta monotonista varoitusääntä kuului silloin tällöin. Ääni paljastui myöhemmin liikennevalojen hälytysääneksi.
Aamulla lähdettiin lentokentälle ja sieltä edelleen kohti Galapagosia. Olin yön aikana päässyt irti vuoristotaudista.

Pieni pala Quitoa lentokoneen ikkunasta nähtynä.

Ensimmäinen vilaus Galapagosista.

Lintukuvaukset alkoivat heti Baltran lentokentällä Galapagosilla. Lintu on luultavasti pikkumaasirkku, mutta maasirkku on myös mahdollinen. Molemmat ovat hyvin yleisiä. Sirkkuja on yhteensä 13 lajia. Ne ovat juuri niitä lintuja, joita Darwin tutki kehitellessään evoluutioteoriaa.
Baltralta siirryttiin bussilla Santa Cruz saaren yli Finch Bay hotelliin. Santa Cruz on toiseksi suurin saari Galapagosilla. Valtaosa Galapagosin asukkaista asuu Puerto Ayoran kaupungissa Santa Cruzilla. Asukasmääräarviot vaihtelivat 17000 - 35000 välillä. Ecuadorissa on yleistä, että ollaan kirjoilla vaikkapa Puerto Ayorassa, mutta ollaan silti töissä esimerkiksi Espanjassa.

Hotelliin mentiin Puerto Ayoran satamasta vesitaksilla. Veneestä nähtiin ensimmäiset merileijonat.

Hotellin läheisyydessä oli pitkäjalka (Himantopus mexicanus). Se pesii Galapagosilla.

Suomalaista kahlaajafania ilahdutti pikkukuovi. Sen ei tiedetä pesivän alueella.

Ensimmäiset merileguaanit bongattiin samasta paikasta.

Valkoposkisorsilla oli soidin meneillään hotellin uima-altaalla.

Valkoposkisorsalla on näyttävä siipipeili.

Laavalokki hotellin alueelta oli hieno havainto. Niitä on maailmassa alle 400 paria.

Fregattilintuja näkyi melkein joka paikassa. Kuvan lintu on koiras ja joko kuningas- tai keisarifregattilintu. Niiden tunnistaminen on vaikeaa. Veikkaisin kuitenkin keisarifregattilintua.
Iltapäivällä vierailtiin Darwinin tutkimusasemalla.

Galapagosinmatkija on laajimmalle levinnyt matkija Galapagosilla. Santa Cruzin linnut ovat nimilajia parvulus.

Tutkimusaseman maastosta irtosi Galapagosinnapsu. Napsut kuuluvat tyrannien heimoon - siis lintujen heimoon eikä hirmuhallitsijoiden.

Yksinäinen Yrjö on viimeinen jättiläiskilpikonna Pintasaaren dynastiasta.

Ykä oli vähän katveessa kuvaamista ajatellen.

Keltakerttuli on hyvin yleinen Galapagosilla.

Aseman alueella kasvatettavat jättiläiskilpikonnat ovat vähän ujoja.
Kuvaamista olisi ollut vaikka kuinka, mutta päiväntasaajalla pimeä tulee nopeasti.

Hannu Rinne