Varangin matkaseuraksi siunaantui tällä kertaa Ei Kukaan (EK). Olen retkeillyt paljon EK:n kanssa ja hänessä on kyllä puolensa. EK ei osallistu kustannuksiin, mutta ei toisaalta aiheutakaan niitä. EK ei aja autoa, mutta ei myöskään arvostele toisen ajamista. EK:n ehdottomasti paras puoli on hänen joustavuutensa matkaohjelman suhteen. Mihin tahansa voidaan poiketa ja viipyä miten kauan tahansa.
Lähdin Porista aamulla kahdeksalta ja olin illalla kahdeksalta Peurasuvannossa. Peurasuvannosta järjestyi mökki helposti. Kaveri sanoi puhelimessa, että ei ole enää paikalla kun saavun sinne, mutta hän jättää avaimen oveen. Kysyin maksusta ja hän pyysi jättämään 40 euroa mökin pöydälle.
Peurasuvannon mökki.
Peurasuvannossa oli keskiviikkoillalla äänessä kirjosieppoja, järripeippo ja sillan tuntumassa lensi haara- ja räystäspääskyjä. Torstaiaamulla paistoi vielä aurinko, mutta ennuste lupasi viikoksi sadetta ja sadekuuroja. Matkaa oli takana 940km ja jäljellä vielä 380km.
Inarissa paistoi vielä aurinko,
mutta Utsjoella alkoi sataa.
Ennen Norjan rajan ylitystä poikkesin Pulmankijärvelle.
Tunturikihuja oli kaikkiaan kolme. Paikka on tunturin päällä noin pari kilometriä Utsjoelta.
Kihu lensi harmikseni ihan päältä.
Lapinsirkku samassa tunturissa.
Kuten myös kapustarinta.
Sinirinta Pulmankijärvellä.
Vaikka sinirinnan rintakuvio on kaunis, niin itse tykkään enemmän pyrstön väreistä.
Alkoi sataa jatkuvasti. Ajoin Norjan puolelle Nessebyhyn ja ehdin saderintaman edelle.
Nessebyn lammikossa oli kaksi vesipääskyä. Tämä on naaras.
Ja tämä koiras.
Meriharakka elämöi reviirinsä lähellä.
Muutaman suokukon parvia näkyi siellä täällä.
Liro samassa lammikossa vesipääskyjen kanssa.
Nessebyssä alkoi sataa, ja ajoin Vestre Jakobselviin kuittaamaan mökkini. Leirintäalueen varustukseen kuuluu nykyään wlan.
Vielä ennen iltaa Vadson kulturparkiin. Sinne pääsee ajamalla Vadson ainoasta liikenneympyrästä oikealle, sillan yli ja sitten vasemmalle parkkiin hotellin pysäköintipaikalle.
Melkein jokaisessa pensaikossa on sinirinta.
Ja jokaisessa pensaassa pajulintu.
Kulturparkissa pesii muutamia kapustarintoja.
Vesipääskyillä on käänteiset sukupuoliroolit, eli naaraat kilpailevat koiraista. Tavoitteena on löytää uskollinen Tahvo, joka suostuu istumaan pesän päällä muninnan jälkeen.
Vesipääskylammikon äärellä oli naamiaisasuissa olevia lintuja.
Lapinkirvinen kulturparkin polun varrella. Alueella pesii useita pareja lapinkirvisiä.
Luulin ensin kuulleeni järripeipon äänen, mutta ääni kuului viherpeipolle. Viherpeippo on pohjoisemapana kuin mitä lintukirjan mukaan pitäisi olla.
Sade yltyi ja lähdin mökille. Illalla kukkui käki.
Seuraavana aamuna olin jo aikaisin Vadson vesipääskylammikolla.
Suopöllö aamutuimaan.
Oli pieni yllätys nähdä kurkia näin pohjoisessa.
Hemari rakkoleväpatjalla tuulessa ja sateessa.
Lapinsirri käveli ruokaillessaan ihan viereen.
Tuulinen ranta oli pääskyjen saalistuspaikka.
Haarapääsky,
räystäspääsky ja
törmäpääsky.
Lammikolla oli toistasataa vesipääskyä ruokailemassa ja soidintamassa. Asemoin retkituolini lammikon reunaan kuvaamista varten. Pääskyt olivat alle kahden metrin päässä, joten 100mm makro oli riittävä objektiivi. Retkituoli upposi sen verran syvälle veteen, että peräventtiilistä vuosi vettä tiinuun, mutta en silti malttanut vaihtaa paikkaa.
Niin sanottu pitkäsylki.
Hei Don Juan, olet nyt päällikkö ja päällä, mutta tiedätkö kuka hautoo pesässä muninnan jälkeen. Sama kaveri ruokkii myös poikaset.
Sade yltyi iltapäivällä ja lähdin mökille.
Hannu Rinne
