Säppi 13.5 ja 15.5

Helatorstai 13.5:
Päivään mahtui monenlaista säätä. Rannasta lähtiessä oli kirkas auringonpaiste. Paistetta riitti Räyhiin saakka ja kun päästiin Säpin Kräveliin alkoi sataa vettä. Karinokalla pidettiin sadetta ukkosen jyrähdellessä etelässä. Paluumatkalla esiintyi ilmiö, jota ainakin Makholmassa sanotaan lehtilöyhkäksi. Silloin avomerellä on tyyntä ja lähellä rantaa tuulee voimakkaasti mantereen suunnasta. Lehtilöyhkä on hellejakson ilmiö.

Makholman rannassa vierailee puolikesy hemari.

Päivän ainoa petolintu oli Räyhien tuntumassa pohjoiseen matkannut tuulihaukka.
Viasvedenlahdella oli runsaasti alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä. Varovaisesti arvioiden alleja oli 500+. Mustalintuja ja pilkkasiipiä kumpiakin noin 150.

Allikoiras.

Alleja lenteli veneen ympärillä Räyhiin saakka.

Harmaalokki saa kyytiä räyskältä Räyhien tuntumassa.

En ole mikään auktoriteetti räyskän kehonkielen tulkinnassa, mutta tämä ei liene kehotus nousta maihin.

Säpissä taas merikihupari.

Vaikuttaa ettei meitä kaivata täälläkään.

Viron ornit käyneet excursiolla Krävelissä.

Tyrnipuskasta tuli harmaasieppo vuodenpinnaksi.

Samassa paikassa myös hernekerttu

ja leppälintu.
Karinokan parikivien kohdalla olivat äänessä satakieli ja käenpiika. Ukkonen jyrisi etelässä ja kohta lähdettiin takaisin Makholmaan.

Taittuuko laji? Paikka on Välimatalan kohdalla.

Joo, on se lapintiira.

Makholman rannassa oli kuuma.

Laiturien välistä purjehti sinipäinen platari.
Lauantai 15.5:

Teeri piti soidinta aamutuimaan Makholmassa.

Torstaiset kylvöt Makholmassa houkuttelivat merihanhia paikalle.

Päivän ainoa kuikka Makholman rannasta.
Tänään ajettiin suoraan Marjakariin. Matkalla taas runsaasti alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä.







Marjakarin merimetsoja pesillään.

Helpommalla pääsisi vohkimalla pesätarpeet naapurilta.

Marjakarissa on ainakin yksi selkälokkipari. Tämän eleen englanninkielinen nimi on skypointing.

Selkälokki esitteli nätisti selkäpuoltaan.

Säpin eteläkarissa isokoskelo joutui luovuttamaan paikkansa meille.

Korppi tulossa Präälämarketista.

Eteläkarin ruoikossa pajusirkku.

Kahlaajia oli niukasti. Rantasipin lisäksi havaittiin punajalkaviklo, meriharakka, valkoviklo, tylli ja karikukko.

Onkohan Säppiin tulossa keisari, kun saaren eteläpuolella on valtaistuin.

Knaperniemen pensastaskusta vuodenpinna.

Väiski lopettelee lokkiateriaansa.

Sinirintoja näkyi parin tunnin aikana Knaperniemessä kolme.

Kahden maissa lähdettiin pois. Räyhän itäpuolella on reimari ankkurissa. Oikealla on Idän Rayhä.

Silakankalastusvuosina veneen lampun päällä istui usein kalatiira. Se tuli kyytiin Rengaskarin tuntumassa ja lensi matkoihinsa ennen Räyhiä. Toisinaan tiira istui etumiehen lippalakin päällä.

Hannu Rinne

Pinnametsästystä 8.5. ja 9.5.

Lauantaina oli tarkoitus saada kohennusta huonoon pinnatilanteeseen. Aloitin Levon sepelrastaasta.

Laitumella oli pari rusakkoa, muutama räksä ja kottarainen, mutta ei sepelrastasta. Seuraavaksi Kirrinsantaan tutkimaan ruoikon reunoja, jos vaikka löytyisi sinirinta. Itselleni sinirinta on joka vuosi vaikea laji. Säpistä sen saisi toukokuun puolivälissä melko varmasti, mutta muuten on hankalaa. Ei näkynyt sinirintaa ainakaan Kirrinsannantien varressa. Kaulushaikara oli tosi lähellä, mutta ei kuitenkaan näkyvissä.

Pajusirkusta Kirrinsannan ainoa kuva. Seuraavaksi Halssiin, jos vaikka kuulisi pikkusiepon.

Luontopolun alussa on peukaloisen reviiri. Paikalle johkaantui toinen peukaloinen ja ajattelin, että homma hoidetaan laulamalla toinen suohon. Ei hoidettu. Reviirin haltija oli salamana toisen peukaloisen kimpussa ja hääti sen yksin tein tiehensä.

Fyllari, luultavasti sirittäjä, mutta en ole varma. Pajulintu ja sirittäjä olivat molemmat äänessä samalla alueella.

Laiturin alta lähti rantasipi lentoon.

Rannan edustalla oli neljä punasotkaa.

Niin se kevät vaan etenee.
Lähdin Teemuluotoon, jos vaikka lohkeaisi nokkavarpunen parkkipaikalta.

Halssin polun varrella oli pikkutikka. Samassa paikassa kuului vuoden ensimmäinen mustapääkerttu. Pinnalisäystä tuli sirittäjästä ja mustapääkertusta, mutta päivän tavoitelajeista ei lohjennut yhtäkään. Sepelrastas, sinirinta, pikkusieppo ja nokkavarpunen jäivät toiseen kertaan.
Kävin iltapäivällä vielä Enäjärvellä.

Tästä voisi luulla, että lapasorsan siipipeili on sininen,

mutta se on vihreä.

Tavin siipipeili on myös vihreä.

Lintuopas väittää punasotkanaaraan olevan haapananaaraan ohella kaikkein vaatimattomimman näköinen sorsa.

Punasotkakoiras ei allekirjoita lintuoppaan väittämiä.

Silkkiuikku muuttaa ulkonäköään nopeasti.

Kuka tuollaista hurmuria voi vastustaa.
9.5 Makholma:
Sunnuntaina tihutti koko päivän. Oltiin Makholmassa viettämässä äitienpäivää. Livahdin pikku retkelle Makholman Harjulle, josta bongasin käen ja korvasienen.

Korvasieni on helppo lähestyttävä, käki ei niinkään. Joku on järsinyt palasia vasemmanpuoleisesta sienestä, mutta ainakaan lähimaastossa ei ollut kukaan koivet oikosenaan.

Harjulla oli kulorastas.

Hannu Rinne

Enäjärven lintuja

Enäjärvellä on nyt satoja tukkasotkia, mutta muita sorsalintuja paljon vähemmän. Haikaroita on muutama, samoin kuin joutsenia. Passipaikkani edessä oli saareke, jossa haikarat ja puolisukeltajat kävivät ruokailemassa. Saareke oli vähän kaukana sorsien kuvaamista ajatellen, mutta parempia paikkoja syntyi, kun ne uivat välillä rannan ruoikkoon toimittamaan askareitaan.
Kuvat suurenevat klikkaamalla ja joissain näytöissä toisella klikkauksella vielä lisää.

Aamusumussa laitettiin alulle uusi joutsensukupolvi.

Hyvin taisi luonnistua.

Aivan yletöntä fiilistelyä.

Joutsenilla on niin, että asiat eivät riitele vaan reilusti linnut keskenään.

Voittaja partioi reviirillään täynnä pyhää vihaa.

Jostain ilmestyi laulujoutsen riehumaan.

Esityksen loppuhuipennus.

Silkkiuikuilla oli soidin meneillään.

Mitään kovin hienoa ne eivät suostuneet esittämään.

On se kumma ettei tavin kokoinen lintu mahdu kokonaan kuvaan.

Toinen tavi oli vähän kauempana.

Punasotka.

Nokikana paineli tavallisesti lujaa ohi, mutta tässä se on juuri ärhennellyt tukkasotkille ja näyttää tyytyväiseltä itseensä.

Telkkä oli hurja kaveri. Välillä se riehui ja muuten ui pää alhaalla etsien tappelua.

Tässä saa nokikana kyytiä.

Haapana piilottelee muijansa takana.

viiuu!

Hyvässä valossa sorsien pään väritys on hieno.

Klyparit (lapasorsa) soitimella.

Lapasorsa on puolisukeltaja.

Klyparin nokka tuo mieleen kapustahaikaran nokan.

Yhteensä esitettiin viisi kalastusnäytöstä, joista kaksi tuotti saalista.

Nielaisu.

Tapin seutu oli hyvä apaja, sillä haikarat nappasivat saaliinsa juuri siitä.

Isku kantoi kaunista hedelmää.

Pienipäinen haikara. Jos katsoo tarkkaan huomaa kyseessä olevan kaksipäisen haikaran. Toinen pää tähyää saalista ja toinen huoltaa höyhenpukua.

Takana on vanhempi haikara. Se ei yrityksestä huolimatta saanut saalista. Alkaako ikä painaa?

Aika persoonallisen näköinen ilmestys.

Johtaja lähti ja kohta lähdin itsekin.

Hannu Rinne