Jarziz Farm, Dhofar, Oman, Helmikuu 2010

Jarziz farm on laaja maatalousfarmi Salalahin pohjoisreunalla. Farmi on yksityisomistuksessa, joten se ei ole siinä mielessä julkinen paikka kuin esimerkiksi puistot. Lupa farmille ajoon heltisi helposti, kun sanoi olevansa lintuharrastaja. Farmilla liikkuu runsaasti työkoneita, joten on syytä
katsoa, mihin autonsa parkkeeraa. Jos jossain leikataan ruohoa, niin sinne kannattaa mennä katselemaan lintuja.

Lehmähaikarat ihmettelevät miten ökyauton maineessa oleva Jaguar onkin ruohonleikkuri.

Lehmähaikarat tarkistavat aamulla farmin työntekijöiden työlistat ja menevät sinne missä korjataan ruohoa.

Lehmähaikara on erikoistunut heinäsirkkoihin.

Töyhtökiuru on farmilla hyvin yleinen niin kuin kaikkialla muuallakin.

Savannikiurun englanninkielinen nimi on Singing Bushlark eli laulava puskakiuru.

Savannikiuruja arvioidaan pesivän farmilla 500 parin voimin. Ne saapuvat paikalle tammikuun lopulta eteenpäin.

Hopeanokan vuoro istua aidalla.

Väiskejä oli kymmeniä sillä alueella, jolta ruoho oli juuri leikattu.

Yleisimmät keltavästäräkin alalajit ovat Omanissa beema, thunbergi, flava, feldegg ja lutea. Tämä on feldegg.

Tämä muistuttaa eniten beemaa.

Aika kuumaa oli, ainakin isokirvisen mielestä.

Hyvä tietää, että isokirvinen syö tuollaisia hyönteisiä. Jos vaikka perustaisi niille syksyllä ruokinnan.

Tukala olo, kun on kuumaa ja ylhäällä pörrää haukkoja ja kotkia.

Ei merkkiäkään siipien pitkittäisjuovista, joten niiden varaan ei voi perustaa tunnistusta. Mustat karpaalilaikut, tummempi siiven etureuna ja siiven 'puolikuu' viittaavat vanhempaan kiljukotkaan.

Tässä vaiheessa paikalle ilmestyi kolme saksalaista lintuharrastajaa. He toivat mukanaan käärmekotkan, vasemmanpuoleinen lintu on arosuohaukka.

Arosuohaukka alapuolelta ja

yläpuolelta.

Nuorempi arosuohaukka.

Tuulihaukka ja pikkutuulihaukka ovat melko samannäköisiä. Tuulihaukalla on mustat kynnet.

Tämä tuulihaukka kävi päivän mittaan monta kertaa paikalla. Se oli helppo erottaa muista.

Amurinhaukka kurvaili koko ajan ruohonleikkaajien päällä.

Saaliina näyttäisi olevan heinäsirkka.

Evilämäistä polkemista ilmassa.

Arohiirihaukka ei seurannut ruohonleikkaajia. Se oli peltoja halkovan palmurivistön tuntumassa.

Valkosiipitiira hyönteisjahdissa.

Saksan poikien lähdettyä paikalle pöllähti kenttähyyppä. Kohta oli lähdettävä itsekin pois, koska olin lipittänyt vesivarastoni loppuun.

Hannu Rinne

Khwar Taqah, Dhofar, Oman, Helmikuu 2010

Khwar Taqah sijaitsee Taqahin kylän vieressä 30km Salalahista itään. Khwarin eteläpuolen reunaa pitkin pääsee ajamaan autolla mainiosti, lisäksi Khwarin ja meren välissä olevalla marskimaalla on mukavasti lintuja. Khwariin näkee huonosti korkean ruoikon takia, mutta onneksi keskellä khwaria on hiukan avointa.

Ruskosuohaukka aamulla.

Mielestäni alueella kierteli kolme ruskosuohaukkaa. Päivän aikana niitä näkyi ainakin 30. Kumpi luku sitten pitäisi ilmoittaa tilastoihin?

Esiaikuinen tai aikuinen koiras.

Ruskosuohaukka ahdisteli keisarikotkaa, mutta ei khwarin päällä pyörineitä kiljukotkia.

Kiljukotkat olivat melko lähellä, mutta valo ei suosinut kuvaamista.

Helppo naulata kiljukotkaksi tiheän siiven alapinnan juovituksen ja mustan siiven etuosan perusteella.

Eri lintu kuin edellinen, mutta edelleen kiljukotka.

Nuoret kiljukotkat ovat hienonnäköisiä selkäpuolelta. Hyvän selkäkuvan nappaaminen vaatisi jo melkoista tuuria - linnun pitäisi olla kohtalaisen lähellä myötävalossa ja auringon matalalla.

Sääksien ei tarvinnut kärsiä nälkää, sillä khwareissa oli melkoisia kalanvonkaleita.

Turkinkyyhky on yleinen, mutta jonkin verran arka. Ei se silti autoa ymmärrä pelätä.

Lintukirjassa sanotaan, että töyhtökiurua on mahdoton missata Omanissa. Se ei ole arka eikä se yritä piiloutua ja vaikka kulkisi silmät kiinni, niin sen äänen kuulee joka tapauksessa.

Marskimaan muutamilla risuilla oli aina tähystäjiä. Tämä on punapyrstölepinkäinen.

Ja tietysti aavikkotasku vahtimassa.

Mustapäätasku. Birds of the Middle East esittelee alalajit: maura, rubicola, armenica, felix ja variegata. Kuvan lintu on lähimpänä mauraa.

Naulasin tämän ensin isokirviseksi, koska sillä ei ole tummaa ohjasta, mutta ei se oikein vaikuta isokirviseltäkään. Heitin pallon Omanin rariteettikomitealle.

Tässä näkyy mitä lämpöväreily saa pahimillaan aikaan. Siperiankurmitsat eivät ole hirveän kaukana, mutta ovat hädin tuskin tunnistettavissa lämpöväreilyn takia.

Kameran automaattitarkennus taitaa tykätä taivaanvuohesta, koska on pystynyt poimimaan sen tuosta taustasta. Yleensä tarkennus ei toimi lainkaan noissa tilanteissa.

Mustajalkatyllikoiras on jo pesimäpuvussaan.

Liro sille tyypillisessä ympäristössä.

Ruskohaikara ei ole kovin runsaslukuinen, mutta melkein joka khwarissa on lintu tai pari.

Silkkihaikara.

Rinnassa viiruton alue, joten mieluummin rääkkähaikara kuin intianriisihaikara.

Ei tummaa ohjasta ja siivessä oranssia, joten taas mieluummin rääkkähaikara kuin intianriisihaikara. Aika pienillä marginaaleilla kuitenkin mennään.
Pronssi-iibiksestä tuli suosikkilintuni. Se ei ole kauhean arka, mutta pitää kuitenkin tietyn välimatkan.

Oikeassa valossa se on todella upean näköinen.

Puhdistautumisrituaalit olivat hienoja seurattavia.



Rääkkähaikara työntyy näyttämölle oikeasta reunasta.



Ja huili päälle.

Hannu Rinne