Pyöräretki Harjavallan Pitkäjärvelle 15.7

Matkalla kiinnitti huomiota pikkulepinkäisten runsastuminen aikaisempaan retkeen nähden. Parissa kohtaa kuului poikasten kerjuuääntä ja lisäksi näkyi parissa kohtaa langalla istuva aikuinen koiraslepinkäinen. Samalla lailla on kiinnittänyt huomiota pensastaskujen vähäisyys verrattuna viime vuoteen, jolloin niitä varoitteli samoilla seuduilla "joka paikassa". Nyt oli yksi lintu varoittelemassa Häyhtiönmaalla.
Lepinkäiskuvat ovat Häyhtiönmaalta, niin kuin on punakylkirastaskuvakin.





Istuskelin Pitkäjärven tornissa pari tuntia. Sinä aikana paikan ohitti ruskosuohaukka, ilmassa oli enimmillään kuusi nuolihaukkaa sekä ainakin yksi mehiläishaukka. Mehiläishaukkoja saattoi olla enemmänkin sillä yhdessä vaiheessa korkealla kierteli kolme lintua, jotka olivat muodoltaan mehiläishaukan oloisia, mutta liian korkealla kiikareilla tunnistettaviksi.

Nuolihaukkojen kuvaamiseksi siirryin asemiin sillan pieleen, mutta eivät haukat sitten enää pörränneet aivan sillan päällä. Parempi paikka se silti oli kuin torni.
Mehiläishaukasta napsahti ekopinna.

Jotenkin kyyhkyn oloinen.
Loput kuvat ovat myös perniksestä.



Lennelköön nyt netissä aikuisena koiraana, korjataan jos ei olekaan.

Seuraavana aamuna hain autolla kiikarini Pitkäjärven sillanpielestä. Hävettäväksi asian tekee se, että olin pyöräretkellä selvin päin ja silti jäi kamat maastoon. Tästä ei liene enää pitkä aika siihen, kun unohtaa pyöränsä sillanpieleen ja kävelee 30km kotiin tietämättä missä on ollut ja miksi.

Mehiläishaukan ekopinnakelpoisuuskin on vähän niin ja näin, koska pyöräretkeä piti paikata autolla seuraavana päivänä.

Hannu Rinne

Heinäkuun alkua

MAKHOLMA:
Makholman harjualueella oli heinäkuun alussa muutama kulorastas. Yhtenä päivänä näkyi 4-5 lintua, parina muuna päivänä kuului etäältä rätisevää ääntä.



Kulorastas on arka eikä jää tuleen makaamaan.

Pakoetäisyys on hyvinkin sata metriä, eikä tämä lintu tehnyt siitä poikkeusta.

Tummista jaloista päätellen tiltaltti.

Tällaisia samannäköisiä mittareita on runsaasti. Olisiko yleismittari?
VIASVESI:
Viasveden sudenkallioilla on toisinaan ollut kulorastaita, mutta nyt ei ollut. Ei se silti ole milloinkaan ollut Makholman veroinen kulorastasmesta. Kuopilla ei näkynyt pikkutylliä vielä toukokuussa, mutta nyt heinäkuussa montussa oli varoitteleva lintu.

Tämä sorakeisari varoitteli vain pienessä osassa kuoppaa.

Toinen sorakeisari ei rauhoittunut ennen kuin häivyin näkyvistä.

Jokaisen männikön omistajan toiveissa pitäisi olla runsas töyhtötiaiskanta.



Tämän jälkeen toukkaa ei enää näkynyt.
PREIVIIKI:
Vaikka eletään vasta heinäkuun alkua, niin rannoilta kuuluu jo paluumuutolla olevien valkoviklojen, mustaviklojen ja lirojen ääntä. Sopivaa kuvaamisaikaa ei niiden kanssa saanut sovittua,

mutta kaislikon nuori viiksitimalikoiras suostui pysähtymään hetkeksi.

Kurkitiheys on paikoittain huippuluokkaa.
EURAJOKI:
Satakunnan kansassa uutisoitiin hiljattain, että Eurajoella on pohjantikkoja ja peukaloisia. Heinäkuun kolmella retkellä ei ole näkynyt pohjantikkaa, mutta peukaloisia on ollut joka kerralla. Pohjantikkoihin on silti pakko uskoa, koska Petterin blogissa oli niistä dokumenttejakin. Yhtenä päivänä kierrettiin Lepistön Janin kanssa noin viiden kilometrin lenkki Ylistenkankaalla. Tikkasaalis oli käpytikka ja palokärjen rummutus.

Merkkejä tikkojen läsnäolosta.

Kimalaiskuoriainen luokitellaan hyönteisoppaassa yleiseksi. Mikähän hyttysten luokitus on? Ylistenkankaalla oli jokaista kimalaiskuoriaista kohti ainakin 1000 hyttystä. Ilman ohvia hyttysten kanssa ei olisi pärjännyt ollenkaan. Tehosteannoksia piti silti suihkuttaa puolen tunnin välein.

Tätä perhosta ei luultukaan rariteetiksi. Se on yleinen ketohopeatäplä.
Yhtenä päivänä kävin yksin Pahasuon reunoilla.

Hakkuuaukean pikkulepinkäinen autonikkunasta. Tuntomerkit viittaavat aikuiseen naaraaseen.

Pouruntiellä oli peukaloinen samalla paikalla kuin vappuna.

Pahasuon pohjoisreunan hyttyshelvetti.

Pouruntiellä ollut perhonen. En löytänyt hyönteisoppaasta ihan samanlaista, mutta varmaan ihan yleinen laji.
Kolmannella retkellä olin Seitsemänmerkinsuon ja Rajakallion maisemissa.

Teillä ei ole kunnossapitoa ja tienviitat ovat huonossa hapessa.

Alueelta kuului pöllönpoikasten ääntelyä. Samannäköisiä kavereita oli paikalla kaksi tai kolme.

Ukuli antoi jonkin sortin lausunnon.

Rajakallion rajalla oli vartija.

Sama lintu eri kulmasta.

Hannu Rinne

Kesän pyöräretkiä

Juhannuksen jälkeen on pyöränmittariin tullut mukavat 520 kilometriä kymmenellä retkellä. Retkeilyalueet jäävät Väinölä-Nakkila-Harjavalta-Luvia-Mahholma-Paarnoori alueen sisäpuolelle. Yhtään uutta lajia ei ole tullut ja kamera on pysynyt monella retkellä repussa.
AMERIIKKA:
Työkaveri kertoi ennen Juhannusta Preiviikin pelloilla olleista joutsenista. Sanoin hänelle etteivät joutsenet ole tähän aikaan pelloilla ja että hän oli nähnyt valkoiseen muoviin pakattuja heinäpaaleja.

Mukavaa olla aina oikeassa. Takana oikealla on niitä heinäpaaleja.

Ameriikan kulmilla on useampana kesänä sinnitellyt peltosirkku.

Eri päivänä samalla johdolla pikkulepinkäinen.
PITKÄJÄRVI:
Yhtenä päivänä käytiin Pitkäjärven lintutornilla. Retken paras havis oli ennen Häyhtiönmaata ollut ritariperhonen. Kuvaa ei saatu, koska perhonen ei pysähtynyt ollenkaan. Hyönteisopas sanoo sen olevan melko yleinen, mutta en ole nähnyt sellaista vuosikausiin. Yleisin lintulaji oli pensaskerttu. Peltoaukeilla niiden kritisevää ääntä kuului koko ajan.



Heti Leineperin jälkeen kuunneltiin mustapääkertun huiluääniä. Ei ole aivan varmaa, mutta näytti kuin sama lintu olisi välillä kantanut pesälleen ruokaa ja sitten taas joikannut puussa pari säkeistöä.

Mahtaako piikkilangan palanen olla sitä mitä pesällä eniten halutaan.
Pitkäjärven tornille menevä polku on niin umpeenkasvanut ettei siellä käy juuri kukaan. Torni on hiukan huterakin, mutta pysyy pystyssä kun ei rupea riehumaan. Tarkoitus oli kuvata nuolihaukkoja, mutta nähdyt kolme lintua olivat liian kaukana. Muita petoja olivat etelän suunnalla kierrellyt merikotka ja samalla suunnalla ollut hiiri/mehiläishaukka.
Tornin ympärillä olevissa pajukoissa oli paikan peruslajistoa.

Ruokokerttunen

Punavarpunen

Pajusirkku
MAKHOLMAN KALARANTA:

Makholman kalarannan joutsenten poikastuotto ei ole kehuttava.

Kun on vain yksi huollettava, niin sille voi tarjota luksusta.

Näin ei käy kuvaustouhuissa oikein koskaan. Haarapääsky ei välittänyt kuvaamisesta mitään, vaikka olin aivan vieressä.

Helteellä ramasee.

Sama sotka on näkynyt rannassa ennenkin ja nyt selvisi miksi. Kävelin etäämmälle rantaviivasta ja melkein saman tien se kömpi laiturin keskikohdalla kasvavaan pieneen kaislikkoon. Ei mikään rauhallinen pesintäpaikka, saas nähdä miten käy.
MAKHOLMAN SISÄMAA:

Mustikoiden inventointireissulla näkyi muutamia käpylintuja. Toiset tunnistavat ne äänen ja toiset ulkonäon perusteella. Itselleni ne eivät taitu äänen perusteella ja lähellä pitää olla että pystyy määrittämään edes ulkonäön perusteella. Lintukirjassa sanotaan isokäpylinnun suosivan männyn siemeniä, mutta ei se mikään määrityskriteeri ole. Sama kuin väittäisi makaronia syövän kaverin olevan aina italialainen.
Kotipaikassani on mustarastas pesinyt seinään nojaavan pölkyn päälle. Isäni kävi munintavaiheessa laskemassa munat kerran päivässä. Viiden päivän ajan ilmestyi aina uusi muna, mutta kertaakaan ei näkynyt emolintua. Viidennen munan jälkeen mustarastas hautoi pesässään kymmenkunta päivää. Sinä aikana ei näkynyt mitään liikettä. Nyt molemmat linnut käyvät pesällä ruokkimassa.
Itse olen seurannut koko pesinnän ajan koiraan touhuja. Ennen pesintää ja muninnan aikana se lauloi usein lähistön puissa. Ajattelin sen lopettavan lauluhommat haudonnan alettua, mutta ei se mitään lopettanut. Poikasten kuoriuduttua luulisi kaiken ajan menevän ruokintaan. Ei mene. Mustarastaskoiras osallistuu ruokintaan, mutta usein pesästä lähtiessään se menee samalle oksalle, kaivaa huilun esiin ja soittelee aikansa ennen kuin laskeutuu maahan ruoan etsintään. Sama toistuu päivästä toiseen.

Mustarastaskoiras ainakin yrittää osallistua, vaikka mukana tulee neulasia, sepeliä ja ties mitä.

Kuvan tuoli on hyvä istua ja mainio paikka vetää pihapinnoja. Siitä ei vaan saa lähteä välillä pois.

Tuolista tuli pyy pihapinnaksi,

samoin kuin rautiainen.

Tuoliin kuului myös tämä sirisijä. Ääni on pensassirkkalinnun ja viitasirkkalinnun puolesta välistä. Äänitin sitä Remembirdillä, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut siirtämään äänitystä tietokoneelle. Laitteen mukana tullut softa asentui hienosti, mutta siirto ei vielä toimi. Sitten varmaan toimii, kun käy läpi tavanomaiset Windowsin rekisteripuukotukset, käyttiksen päivityksen, laitteen softan päivityksen, Java-päivityksen, laitteen firmware päivityksen ja muutaman muun asian.

Remembirdiä räplätessäni kesantopellolle ilmestyi hirvi. Ilmiselvästi se näki ja kuuli minut, mutta ei haistanut koska olin siihen nähden sivutuulessa. Matkaa oli niin vähän, ettei se mahtunut kokonaan ruudulle. Oli hienoa seurata, kun iso eläin pisteli apetta suuhunsa.

Hannu Rinne