Yli 700 kudin työpäivä

Kokemäenjokisuisto on hulppea alue monessa mielessä – on kasveja, lintuja, sudareita ja muita pörriäisiä. Meikäläinen on surffannut noiden kasvien perässä jo aika messevän tuntimäärän, ja siinä samalla on tietysti tullut myös lintuhaviksia.

Vielä kuukausi sitten lintuelo oli aikas lailla hiljaista suistossa, vaikka siellä nyt on totta kai aina jotain nähtävää. Ruskiksia ja subbareita on häärinyt kumpaakin parhaina päivinä kaksinumeroinen lukema. Kahlaajia on näkynyt ja kuulunut, pikkulintuja jne. Viime viikolla yllärinä Lyttylänviikissä hääri vanha naarassitruunavästäräkki, jonka näin Piisamin kanssa.

Viime aikoina syysmuutto on tullut jo voimakkaasti esille ja sen takia staijikuume alkaa nousta uhkaavasti, vaikkei moiseen puuhaan vielä jouda. Viime perjantaina touhuttiin Piisamin kanssa kasvien ja sudareiden parissa Lyttylän puolella Varvinlahti-Myllyviiki -akselilla. Siinä ohessa vedeltiin kiikarislaisseja horisonttiin, minkä takia päivän petosigmaksi kertyi yli 50 yksilöä. Näistä 20 oli perniksiä, joista 14 muuttavaa. Ei hassummin soutuveneestä! Suisto osaa yllättää.

Tänään meikäläisellä oli vuorossa Puussan pohjoispuolen kasvillisuusalue, elikkäs starttasin soutupaatin Varvinlahdelta. Vielä eilen ajattelin, että en lähde tänään sinne ollenkaan, koska sorsastusta on luvassa. Lähdinpä silti.

En oikein osannut kuvitella, että millaista aloituspäivän pauke on, kun en aiemmin suistossa ole rymynnyt silloin. Jytke oli aika tolkuton heti aluksi. Kello 12:15 hoksasin ruveta laskemaan rytkettä. Jaksoin neljä tuntia laskea, ja tämän blogitekstin otsikko jo paljastaakin sigman suunnan.

Ensimmäinen vartti – eli 12:15-12:30 – oli kunnon lahtausmeininkiä, koska laskin 213 pamahdusta. Ekan tunnin saldo oli 469 räimettä. Toinen oli tasan 200, kolmas 38 ja neljäs 53. Summa siis 760 ”boom bangia”. Tällaista haulimäärää voidaan kuvata vain ja ainoastaan yhdellä sanalla – SAIRASTA!!!

Venekuntia näin korkealta vesikiveltä yhteensä 21 pelkästään Puussan pohjoispuolelta. Nämä oli kaikki tarkkailussa, vaikka eihän se ole mitenkään edes mahdollista. Kyyläys päättyi hieman yllättäen, kun huomasin, että vene lähti tuulen mukana liikkeelle. Ei muuta kuin kunnon loikka ja ryminällä alas.

Seurasin monia matalalla lentäviä vesilintuja (ja toki muitakin lintuja), mutta yhtään osumaa en nähnyt. Nokikanoja räpiköi hätähuutojen kera siellä täällä. Päivän aikana sain kuulla pari hyvää dialogia (metsästäjät kun ovat hiljaista porukkaa metsästäessään, ainakin melkein…).

Heppu 1: On se siellä!
Heppu 2: Ei ole!
Heppu 1: On se siellä!
Heppu 2: Ei ole!
Heppu 1: On se siellä!
Heppu 2. No ei varmaan ole! Kyllä mää tän puskan nään, eikä täällä mitään ole!
Heppu 1: Siihen se meni!
Heppu 2: Ei ole täällä! Mää nään tän puskan kyllä, eikä mitään ole!
Heppu 1: Kyllä se siellä on!
Heppu 2: Ei muuten varmana ole. Mää nään tän puskan kyllä!
Heppu 1: Siihen se meni!
Heppu 2: Höyheniä täällä kyllä on, mutta kanaa ei näy.

Sitten paikalla tulee läheinen venekunta ja keskustelu jatkuu.

Heppu 2: Morjesta!
Heppu 3: Moro!
Heppu 2: Näittekö muuten, että mihin se mun ampuma sinisorsa tippui?
Heppu 3: No ei kyllä nähty.
Heppu 2: Johonkin tähän ihan viereen se tippu. Näittekö te ees ku mää ammuin sitä.
Heppu 3: Joo, nähtiin.

Sitten porukan päälle sataa hauleja jostain. Päätän hilpaista paikalta. Nokikana ja sinisorsa jäävät siis haavakkoina kaislikkomosaiikkiin.

Päivän toisen dialogin alku meni valitettavasti ohi, kun en osannut kuunnella tarpeeksi tarkkaan. Tämmöstä kuitenkin kuulin:

Jeppe 1: Se on jätkä!
Jeppe 2: Jaa se vaaleapäinen?
Jeppe 1: Just se!
Jeppe 2: Ei hitto!
Jeppe 1: Kyllä!
Jeppe 2: Mää näin sen vaan takaa! Olishan sen sitte voinu ampua!

Naurunremakka jatkuu ja liukenen kohti uusia meininkejä. Mainittakoon, että se vaaleapäinen jätkä olin minä, ja jeppe 2 tulkitsi tupeen perusteella sukupuolen vääräksi… Keskustelun alku ja loppu olis ollut mukava kuulla, mutta tuuli oli välillä turhan kovaa. Ja jos joku luulee, että salaa kuuntelin, niin oikeassa on, tosin metsien miehillä tuntui olevan desibelejä rehvakkuuden takia kosolti liikaa. Taisipa olla jannuilla valittamista, kun tahallaan kolistelin veneen kanssa siellä täällä. Ja oli muuten syytäkin kolistella – 21 haulikkoporukkaa pienellä alueella tolkuttomassa kaislamosaiikissa, josta ei näe porukkaa kuin seisaaltaan. Käytännössä hauleja satoi sinne tänne koko ajan.

Suistossa oli hienoa työskennellä kaikessa hiljaisuudessa kesän ajan, mutta nyt urheilumielinen tappomeininki valtasi alueen. Metsästys on syvältä! Kannattaa joskus mennä suistoon aloituspäivänä kuuntelemaan jytkettä. Samalla voi pohtia, että onko se tervettä. Ei, se ei ole tervettä, se on sairasta!


Santos





Tämäkin nokikana sai varmasti hauleja
persuuksiin tänään!

Ooviiki elokuun alussa

Blogissa on viime aikoina ollut pientä säpinää ja muutamia kommenttejakin on tullut - hyvä niin. Elokuun alun retket suuntautuivat Ooviikin rannalle. Ensimmäisellä kerralla vedenkorkeus oli vielä miinuksella ja lietettä oli sen verran näkyvissä, että kaltaiseni matalan veden kahlaajatkin pärjäsivät.

Nuori väiski ottaa tuntumaa Ooviikin mutaan.

Vanhempi riuhtoo rutiinilla eteenpäin.

Liron jalka on marssiessa ohjesäännön mukaisesi suorassa kulmassa.

Columbo seisoo vartiossa, kun kaverit ruokailevat taustalla.

Ei tarvinnut hirveästi elämöidä, kun kyyhkyset lähtivät livohkaan.

Peitsinokka samalla ruoka-apajalla sepelkyyhkyjen kanssa.

Tikarinokkakin oli paikalla matalamman veden aikaan.
Jälkimmäisen visiitin aikaan vesi oli noussut reippaasti plussalle ja onnistuin saamaan syksyn ensimmäiset puljut. Puljuja hankkiessa oli vähällä käydä hullumminkin - vettä melkein saappaanvarren verran, kamera kädessä ja kumpikin saapas tiukasti mudassa kiinni. Saappaiden irrotus meinasi johtaa kaatumiseen ja sitä myötä täyteen katastrofiin. Onneksi ei tullut muuta kuin puljut. Korkeammasta vedestä oli se hyöty, että vaikka oli vähemmän kahlaajia, oli niiden tultava lähemmäs rantaa. Ei tarvinnut tehdä muuta kuin pystyttää retkituoli kaislikon reunaan ja istua odottamaan.

Yksi kosketus veteen ja sitten

laskeudutaan suorille jaloille.

Ooviikissa mustaviklot änkeävät niin lähelle, että niitä täytyy hätistellä loitommalle. Joskus tosin käy niinkin, että ainoa havainto linnusta on sen ääni, kun se viuhtoo karkuun tuhatta ja sataa jossain horisontin takana.

Ooviikin vierailun perimmäinen syy oli tutkia ovatko valkoviklot kahlaajia vai kalastajia.

Aikuinen lintu on ensimmäinen tutkittava

ja nuori toinen.

Joo, selvä peli, ainakin nuori lintu on kalastaja, joten silloin aikuisenkin linnun on oltava kalastaja. Toisin päin se ei olisikaan niin selvää, mutta näin päin aivan kiistatonta - kerran kalastaja, aina kalastaja.

Osa siivekkäistä on sellaisia, että niihin ei vedenkorkeuden vaihtelut vaikuta.

Tukkakoskelo on menestynyt pesinnässä (tai adoptoinnissa) hyvin. Menossa oli jonkin sortin intervalliharjoitus, jossa spurtattiin edestakaisin 100 metrin vetoja.

Näiden lintujen tunnistamiseksi ei tarvitse tuntea kaiken maailman eklipsipukuja. Iso klyyvari paljastaa ne lapasorsiksi.

Tavin tunnistamiseksi on olemassa pomminvarma keino, jota kuitenkin kaikki määritysoppaat väheksyvät: Etäisyys tavin nokan kärjestä sen takaraivoon on sama kuin lapasorsan nokan pituus. Yhtälö toimii kääntäenkin.

Kurjet aikoivat laskeutua, mutta muuttivat mieltään jostain ihmeen syystä.

Ruokokerttunen oli välillä ihan oikeastikin liian lähellä, samoin kuin sudenkorennotkin.

Kuvissa on rannikkoukonkorento eikä siis siniukonkorento (kiitos korjauksesta).

Rannikkoukonkorennon kuvaamisen aikaan objektiivin päällä istui pienempi punainen korento, ruokokerttunen ihmetteli parin metrin päässä kaislan varressa ja samaan aikaan pöllähti paikalle mustaviklo. Ei siinä saappaassa lillunut vesi paljon haitannut.

Hannu Rinne

Spondea suulaa etsimässä 15.8.08

Vakioitua kuviota, aamulla Tahkoluotoon lokkeja ihmettelemään.



Tänä kesänä pimeä juhanintie on tullut tutuksi ja odottaminen..... Onneksi Piisami tuli lyhyellä varoitusajalla....



Lopulta kuitenkin päästiin luotoon jossa aamulla tuuli oli kohtalaista, scouppamisesta ei tullut mitään kun putki tärisi tuulessa.



Kupelin mustat viiginkit saivat arktista henkeä seurakseen.



Kesän tutuksi käynyt logo.



Tahkoluoto vaihteeksi tästä suunnasta. Piisami etsii tuulen suojaa myllyn takaa, mutta minne on piiloutunut Ylioppilas Larvanto!



Paikallinen rengastettu tinnu pyöri koko aamun jaloissa ja yritti saalistaa luodon pikkuvarpusia.

Eikä nähtyy suulaa tälläkään staijireissulla, aika yllättävää vai häh?

Holmes

Kokemäenjoen suiston kesää

"Tuos jätkä vähä lähemmäs sitä onnetonta pokkarias, niin teen siitä tuota pikaa Rubikin kuution (ruskoukonkorento)


"Et sä ennen oo sukeltajaa nähny? Noviisin aplodit saat tästä!"


Pala kauneinta suistoa....


"Häh, oliko Kirjurinluoto joskus suistoa??"


"Nyt sitte alkaa kiahuun! Plärää vaa mun sulkii, mut kandee muistaa, et sitruunavästäräkkien käpälöintijaosto ottaa myöhemmin yhteyttä!"


"Ihan turha selitellä, mua ei kuule kiinnosta sun hiluvitkuttimes jalkaani....Sietäisit itse saada betonirenkaan omaasi ja kyydin aavalle!"

"Oot sä sälli kuuro vai hölömö? Mä kyl veikkaan molempii...Mikä toi nilkkakoru on, hä?"



Keväällä rentukat elävöittävät ylivuotista lakoontunutta ruoikkoa.



"My name is Perhonen. Tesma Perhonen.


Eipä uskoisi alkukesällä, jotta kuinka paljon mukamas karu maisema vehreytyy myöhemmin...


"Voi jukolaari...Tuo karvanaama ikuistaa herkän hetkemme! Eiks toi ihmiskunnan Wagner tiiä, et me ollaan EU-direktiivin IV(a) -liitteen lajistoa?" (täplälampikorento)



"Just näin....Preiviikinlahdella kaikki sohottivat tuubeillaan mua, ja eikö täälläkin sama peli -nyyh. (pitkäjalka)

Piisami - bouche et amitié

Riuttatiira ja muuta mukavaa

Tutkimusryhmän aamua Tahkoluodossa, Larvanto huoltaa kaukoputkeaan autossa ja aurinko nousee.



Kupelin merimetsoja.




Haahkakoiras luodon kärjessä lepäilemässä.



Kun ei lintukuvat onnistuneet oli pakko kuvata pietaryrtti. Se oli ainoa joka pysyi paikallaan.

Aamun paras havainto oli Petterin löytämä riuttatiira.

Holmes

Musan liejukanainventaario 29.7

Suulotintien päässä oleva lammikko on kesän kuluessa kovasti umpeenkasvanut, mutta silti siinä pulikoi muutama sinisorsa ja lähempänä rantaa pari liejukanaa. Kyseisenä iltana liejukanoja ei ollut näkyvissä kuin yksi aikuinen ja yksi nuori lintu, mutta ainakin vielä heinäkuun alussa oli nähty kaksi aikuista ja kolme poikasta. Sen jälkeen tiiraan ei ole kirjattu havaintoja kuin yhdestä tai kahdesta linnusta.

Melkoisessa puurossa edetään.

Takaani on taas lähestymässä se näsäviisas kananpoika.

Moro, mitä pullasorsa. Joko pian lähdet kerjuulle Sampolan ojaan?

Nokka umpeen broileri! Vihjailusi on törkeää, sillä en elä pelkästään avustusten varassa.

Tuolla rannalla on taas joku kuvaaja, onneksi ylisuuret kinttuni ovat melkein kokonaan piilossa.

Pahus, kun rintani syhyy.

Heti kun pistän nokkani ulos kaislikosta, on joku tähtäilemässä.

Sama juttu, jos menen uimasille.

Puolen tunnin tarkkailun aikana ei siis näkynyt kuin yksi nuori lintu. Onnetonta, jos niitä ei ole selviytynyt enempää.

Hannu Rinne